Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Vapaan tahdon vankina

Vähän on jäljellä siitä kuvasta, jossa ihminen istuu vain hiukan jumalaansa matalammalla jakkaralla luomakuntaa halliten ajasta ikuisuuteen. Nyt viimeksi uskontojen teurastaja Sam Harris* on käynyt käsiksi filosofeja vuosituhansia askarruttaneeseen kysymykseen ihmisen vapaasta tahdosta.

Harrisin käsittelyltä ei vapaasta tahdosta jää jäljelle kuin illuusioiden päättymätön ketju. Entä sitten? kysyy viaton sivullinen, joka ei ole koskaan joutunut vapaasta tahdosta käydyn kiistelyn tulilinjalle, eikä voisi vähempää piitata koko asiasta.
Saattaakin olla niin, että vapaata tahtoa julistaa vähiten juuri se, jolla ei ole mitään menetettävää. Palkkatyön orjallehan koko kysymys kiteytyy taisteluun siitä, saako kesälomansa pitää silloin, kun sää on parhaimmillaan.

Mutta oikeasti kysymys on paljon isommista asioista, sillä vain vapaasta tahdosta unelmoivan voi aidosti vangita. Siksi sen deletoiminen ei kerta kaikkiaan sovi monen vallankäyttäjän pirtaan, ei ollenkaan.

* * *

Ensimmäisenä barrikadeilla ovat kaikki ihmisen pelottelusta elävät organisaatiot. Synnin ja väärinteon rankaisemisella ihmisparkaa pelottelevan uskonnon näkökulmasta olisi kertakaikkinen kauhistus, jos ihmiset tajuaisivat, etteivät he ole vapaasti valitsemassa synnin ja ei-synnin välillä, vaan asiat riippuvat pääosin tuurista ja sattumasta.

Mitä olisi kristillinen kirkko ilman perisynnin käsitettä? Sen kaikki haarat saisivat pakata pyhäinjäännöksensä muovikasseihin ja lopettaa toimintansa, jos ihmisellä ei olekaan vapaata tahtoa valita parannus synninteon sijasta. Roomalaiskatolisessa kirkossa tosin oivallettiin jo varhain, että vain vapaa tahto tehdä syntiä ja parannus uudestaan ja uudestaan on epätäydellisten ihmisten maailmassa toimiva järjestelmä.

Mutta miten toimisi maailma uskonnollisten puuhasteluiden ulkopuolellakaan, jos ihmiset omaksuisivat Sam Harrisin näkemyksen siitä, että vapaa tahto on pelkkä illuusio? Luultavasti aika huonosti. Rikosseuraamusajattelumme menisi kokonaan uusiksi, kun tajuaisimme, ettemme ollenkaan ymmärrä rikosten taustalla vaikuttavia syitä. Kostolta ja ”ansaitulta rangaistukselta” putoaisi pohja pois. Parisuhteidenkin voisi käydä kehvelisti, kun myös se pöljempi osapuoli alkaisi tajuta, että yhteen mennään ja sitä rataa melko pitkälle sattuman ja tuurin avulla, ei millään ”vapaan tahdon ja harkinnan” teräskiskoilla.

* * *

Olisin valmis arvioimaan, että Harrisin ääneen sanoman asian laajamittainen sisäistäminen johtaisi ihmiskunnan tuhoon sen nykyisin tuntemassamme muodossa. Tällaisesta sisäistämisestä ei tosin taida olla mitään pelkoa. Liian monella on liian paljon menetettävää, joten asian oivaltaneistakin useimmat pitävät suunsa kiinni ja jatkavat illuusion palvelemista.

Myönnän itsekin jatkavani monin tavoin elämää vapaan tahdon illuusion varassa (joskaan en yhtä viattomasti kuin aikaisemmin). Haluan edelleen tuntea ärtymystä nähdessäni muiden ihmisten typerää käyttäytymistä. Olisi todella epätyydyttävää joutua ajattelemaan, ettei tuokaan pöljä juuri mitään sille voi, että typerehtii. Olisi silti myös kiinnostavaa kuulla, mitä Sam Harris itse arvelee elämästämme tulevan, jos ihmiset lukevat hänen kirjansa ja myös ymmärtävät sen.

Oliko minulla vapaa tahto kirjoittaa tämä teksti? Päätinkö aivan vapaasti julkaista sen? Olisiko ollut edes vähäisen vapaan tahdon ilmaisu, jos olisin jättänyt kirjoittamatta ja julkaisematta? Siinäpä se.

* Sam Harris: Vapaa tahto (Scanria 2013)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti