Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Lex Beatles ja EU:n syvin olemus


Vuoden 2013 marraskuussa oli Suomessakin eriskummallinen oikeudelllinen näytelmä, jonka avulla äänitteiden esittäjien ja tuottajien (= levy-yhtiöiden) oikeuksia pidennettiin 50:stä 70 vuoteen. Alkuperäinen esitys oli ollut 95 vuotta, joten jotkut pitivät ratkaisua jopa "edistysaskeleena". Yhdysvalloissa kun on tuo 95 vuotta ollut jo pitkään käytössä.

Näytelmä vietiin läpi sen kummemmin seuraajia kaipaamatta. Eduskunta hyväksyi muutosesityksen 5.11.2013 ja tasavallan presidentti vahvisti laina 8.11.2013. Muutokset tulivat voimaan lähes saman tien eli 15.11.2013. Tällaista pikavauhtia harvemmin esiintyy lainsäädännössä. Mutta nyt olikin tosi kyseessä eli eurooppalaisen suuryrityksen mahdollisuus jatkaa monopolihinnoiteltua rahastustaaan. Sen pyhempäähän ei voi olla.

Laki lanseerattiin aikoinaan paljon viihdykettä tuottaneilla mielikuvilla köyhyyteen vajoavasta Sir Cliff Richardista, jonka pankkitiliä varhaisten suosikkilevytysten rojaltit eivät enää lihottaisi, ellei suoja-aikoja pian muutettaisi. Kohde on jokseenkin huonosti valittu, koska kaikki tietävät, että Cliff Richard on miljonääri, eikä todellakaan ole varhaistuotantonsa rojalteista riippuvainen.

Niinpä siinä kävikin niin, että Sir Cliff joutui kiistelyiden takia luopumaan 1960-luvun alkuvuosien tuloistaan ja levyteollisuus määrittelemään lakimuutokselle uuden takarajan. Sitä ei tietenkään koskaan ole sanottu ääneen, mutta jokainen kulttuurihistoriaa tunteva tietää, miksi suoja-aikojen muutos oli pakko saada voimaan vuoden 2013 puolella, kuten sitten nöyrien palvelijoiden kiirehtimisellä tapahtuikin.

Syynä oli maailman neljän suuren joukkoon kuuluvan EMI Recordsin kultamuna eli The Beatles, jonka single Please, please me julkaistiin 11.1.1963. Jos lakimuutos olisi astunut voimaan vasta vuoden 2014 puolella, EMI olisi joutunut voimattomana katsomaan, kuinka joku röyhkeä halpalevy-yhtiö julkaisee albumin Please, please me halvemmalla kuin täyteen hintaan, kuten EMI on kaikki nämä vuodet tehnyt yhtyeen levyille. Nöyryytystä olisi lisännyt myös albumi With the Beatles, joka sekin julkaistiin vuoden 1963 puolella.

Mutta EMI:n lobbaus EU:ssa toimi aiotulla tavalla, vaikka lakimuutoksen kritiikki oli ankaraa ja se osoitettiin usein akateemisin tutkimuksin ja selvityksin haitalliseksi niin kuluttajille kuin ääniteteollisuudelle yleensäkin. EMI sai vaatimansa ja näin se voi taas 20 vuotta lisää kerätä voittoja monopoliasemallaan ja sen mukaisella hinnoittelullaan (The Beatles ei ole koskaan ollut alennusmyynnissä).

Miksi tällaisesta kannattaa murehtia, kun mikään ei oikeasti muuttunut, pikemminkin päin vastoin?

Ykkösmurhe on se, että jälleen kerran tekijänoikeudellista suoja-aikaa pidennettiin, vaikka kaikki tutkimukset osoittavat pitkien suoja-aikojen olen huono asia kaikille muille paitsi oikeudenhaltijoille. On aivan varmaa, että hyvissä ajoin ennen vuonna 2033 EMI käynnistää uuden prosessin, jonka tuloksena EU pidentää suoja-ajan 95 vuoteen, ellei sitä ole muista syistä tehty jo sitä ennen. Suoja-ajat ovat jo nyt lähes absurdin pituisia, mutta tunnetusti mikään ei tekijänoikeusteollisuudelle on riittävästi.

Toinen murhe liittyy siihen maaorjuuden kaltaiseen asemaan, jossa Suomi muiden EU-vasallien tavoin on mm. tekijänoikeusasioissa. On yksi lysti, mitä mieltä Suomessa ollaan, tekijänoikeuden minimiehdot määritellään EU:ssa, ei Suomessa. Tällainen lainsäädännön kehittämisen vallan luovuttaminen pois ei ole itsenäisen valtion vaan vasallin tunnusmerkki.

Kolmas syy tuntea huolta tällaisten uutisten äärellä on se valta, joka ylikansallisilla suuryrityksillä on EU:ssa. Mikään määrä tieteellistä tutkimustietoa ei riittänyt, kun toisella puolella oli huolella lobattu EU:n oikeistolainen enemmistö, joka tekee aina kuten suuryritykset määräävät. Minusta on äärimmäisen huolestuttavaa, että jollain levy-yhtiöllä on valta määrätä EU:n pakottavasta lainsäädännöstä. Eikä tilanne näytä mitenkään hävettävän tai edes huolestuttavan suomalaisia päättäjiä, virkamiehiä tai kuluttajia.

Jatkamme siis EMI:n osakkeenomistajia myötäilevällä linjalla hamaan ikuisuuteen.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti