#YesTooManyWomenChildrenAndMen?

Suhtaudun kaikkeen väkivaltaan erittäin torjuvasti, joten en voi olla kannattamatta toimia, joilla pyritään vähentämään väkivallan määrää ihmisten maailmassa (luonnon väkivaltaisuuksille meidän ei pidäkään pääsäännön mukaan tehdä mitään).

En silti pysty pitämään #YesAllWomen-kampanjan lähtökohtia järkiperäisen erittelyn kestävinä. Ensimmäinen perusongelma on katteeton yleistys ("all women"), toinen kokonaisen sukupuolen demonisointi sekä teoriassa että käytännössä.

On ymmärrettävää, että "YesAllWomen" on iskevämpi slogan kuin esimerkiksi "YesTooManyWomen". Se on kuitenkin myös vähemmän todenmukainen. Kaikki maailman naiset eivät ole joutuneet miehisen naisvihan, seksismin tai väkivallan uhreiksi. Osa naisten huonoista kokemuksista on myös muiden naisten aiheuttamaa, ei miesten.

Missä määrin tällainen perusteeton yleistys heikentää itse viestiä, ei ilmeisesti huolestuta niitä, jotka sloganin ovat päättäneet ja ottaneet käyttöön. Se ei luultavasti huolestuta myöskään viestin allekirjoittajia, jotka eivät kuitenkaan edusta kaikkia naisia.

Kaltaistani väkivallattomuutta kannattavaa miestä kuitenkin harmittaa, ettei tärkeästä asiasta voida puhua ilman demonisoivaa ja selkeästi valheellista tunnusta, jota ei voi mitenkään allekirjoittaa syyllistymättä älylliseen epärehellisyyteen.

* * *

Naisten kokema väkivalta ja muu huono käytös ovat tosiasioita ja erittäin vakavia ongelmia. Samalla lailla huomiota vaativia ongelmia kuin lasten ja miesten kokema väkivalta. Mutta onko se näitä merkittävämpi ongelma ja jos on, miten asia on mitattu?

Tunteenomaisen väittelyn tasolla naisen on helppo puolustautua toteamalla, että vaikka ihan kaikki naiset eivät olisikaan joutuneet miesten uhreiksi, "riittävän moni" on kuitenkin joutunut. Ja vaikka osa naisten kokemasta väkivallasta ei ole miesten aiheuttamaa, pääosa kuitenkin on. Ja vaikka kaikki miehet eivät ole syyllistyneet väkivaltaan naisia kohtaan, "riittävän moni" kuitenkin on yleisen tuomion ansaitakseen.

Minusta tämä logiikka on sekä pahasti ontuvaa että epäoikeudenmukaista. Yhtä ontuvaa ja epäoikeudenmukaista kuin on miesten väittää, että "kaikki naiset" höpsöttävät, puhuvat liikaa, nalkuttavat ja käyttäytyvät muutenkin käsittämättömällä tavalla. Kokonaisen sukupuolen leimaaminen jonkin käyttäytymisen edustajaksi on aina perusteetonta, koska vaihtelu yksilöiden tasolla voittaa yleistykset.

* * *

Auttaako kokonaisen sukupuolen demonisointi edes lyhyellä aikavälillä? Emotionaalisella tasolla epäilemättä syntyy yhteenkuuluvuuden ja myötäelämisen hyviä tuntemuksia, kuten miljoonaluokan osallistuminen osaltaan todistaa. Mutta muuttaako tällainen kampanja jotain siinä todellisuudessa, jossa väkivaltaa ja vihaa esiintyy?

Jos kampanjalla halutaan koventaa rangaistuksia, alentaa puuttumiskynnystä tai nostaa yleistä tietoisuutta, tuloksia voi hyvinkin olla saatavissa. Kokonaan toinen asia on, väheneekö ihmiseen kohdistuva väkivalta tätä tietä. Itse olen aika skeptinen, koska kampanja ei edes yritä saada puolelleen esimerkiksi väkivallattomia miehiä.

Minulla ei tietenkään ole helppoja ja yksinkertaisia ratkaisun avaimia. Pitäisin kuitenkin välttämättömänä ryhtyä kiihkottomasti tutkimaan ja erittelemään väkivaltaisten ilmiöiden suhdetta sukupuoleen ja toisaalta sukupuolisuuteen ja vallankäyttöön. Sitä kautta piirtyvä kuva on luultavasti huomattavan paljon monimutkaisempi kuin #YesAllWomen-kampanjan tarjoama.

Ihminen on kykenevä erittäin monipuoliseen ja kekseliääseen väkivaltaan iästä ja sukupuolesta riippumatta.
Pienten lasten osoittamaa julmuutta ei oikein haluttaisi myöntää todelliseksi uskonnollisen perisynnin harrastajia lukuun ottamatta. Myös naisten väkivaltaisuus on voimakkaan tabun verhoama asia. Siksi on olemassa vaara, että väkivallan pelkistäminen miessukupuolen aiheuttamaksi ongelmaksi sivuuttaa todelliset syyt ja jää siksi tehottomaksi.

Siksi sanon itse mieluummin #YesTooManyWomenChildrenAndMen.