Hapetonta hypetystä

Onko e-kirja 2010-luvun suurin hukkaan valunut markkinointiponnistus? Emme vielä tiedä, kun vuosiakin on vielä jäljellä. Hyvä ehdokas se tässä sarjassa joka tapauksessa on.

Verkon kautta käytettävät sisällöt tuntuvat pysyvästi vaikeaselkoiselta innovaatiolta, jollaisena itse asiaa pidän. Ihmisten on vielä suhteellisen helppo mieltää "melkein samaksi" musiikin kuunteleminen Spotify-palvelusta tai elokuvan katseleminen Netflixistä (tai YouTubesta). Musiikki ja elokuvat ovat sama asia käyttöliittymästä riippumatta, vaikka laatu vaihtelee.Tekstin kanssa asia on paljon monimutkaisempaa. Erittäin paljon monimutkaisempaa.

Vaikka paperille painettu kirja on käyttöliittymänä varsin iäkäs, se on myös toimivaksi hiottu kokonaisuus eikä mitenkään vanhuuttaan kuolemassa. Silti sen kuolemaa odottaa moni, reaktioista päätellen myös turhautuneena ja kirjan sitkeyttä manaillen.

Manailijoiden kärkijoukkona on ns. lukulaitteisiin sijoittanut teollisuus (voisi kutsua vaikka kindlekorporaatioksi), joka haluaisi paitsi oman pois, myös avaimet tulevaisuuden tulovirtoihin. Teollisuutta tukevat pontevasti ne, joiden mielestä lineaarinen lukeminen on so last season ja itse asiassa tarpeetonta, koska kaikki tärkeä julkaistaan tänään ja huomisaamuna suoraan verkossa.

Moni utelias yksilö on myös tykästynyt lukulaitteisiin ja sähköiseen musteeseen luottaen myyntimiesten puheisiin ja lupauksiin enemmän kuin omaan ihmistuntemukseensa. Esimekiksi kosmologi Kari Enqvist julisti vuoden 2013 lopulla Yliopisto-lehdessä, että "Paperin lumous murtuu". Tässä uskossaan hän ei ole yksin, koska myös kirjallisuutta kustantavan teollisuuden piirissä odotetaan kädet täristen sitä hetkeä, jolloin päästään takomaan lisäarvoa verkossa nollakustannuksin.

Helsingin Sanomat ja muut asianosaiset julkaisevat säännöllisin väliajoin juttuja siitä, kuinka e-kirja on "juuri lyömässä läpi" tai "tekemässä läpimurtoa". Tällainen toistuva hypetys toimii, koska ihmiset eivät muista, että ihan samaa luvattiin myös vuosi sitten, eikä silloinkaan ollut kysymys faktoista vaan asianosaisten eli edunsaajien arveluista.

* * *

Minusta e-kirjallisuuden näkymät eivät ole perinteisen paperille painetun kaunokirjallisuuden korvaajana kummoisetkaan. Mahdollisuuksia on, mutta todennäköisesti ihan muualla - ja siitä enemmän jossain toisessa kirjoituksessa.

E-kirja pärjää huonosti paperiselle kaunokirjalle, koska useimmilta potentiaalisilta ostajilta puuttuu todellinen tarve korvata yksi kerrallaan ostettavat ja luonnollisella käyttäjärjestelmällä toimivat kirjat kokonaisella sähköisellä laitejärjestelmällä. Motivaatioksi ei useimmille riitä, että kirjan voi lukea e-lukulaitteella.

Yhtälöä heikentää vakavasti se, että e-kirja-ala ei pysty tarjoamaan huonosti motivoituneelle kuluttajalle teknisesti vaivatonta ja hinnaltaan edullista tuotetta. E-kirjat ovat riutuneet jatkuvasti päivittyvän lukulaitetekniikan ja kymmenien erilaisten formaattien ikävässä liemessä, jota DRM-suojaukset ja muut ilopillerit eivät ole ainakaan helpottaneet.

E-kirjojen hinnoittelu on omalta osaltaan varmistanut - ainakin Suomessa - sen, että tapahtui mitä muuta tapahansa, kukaan ei voi innostua asiasta edullisen hinnan takia. Kustantajien seppuku-politiikkaa selittää varovainen taiteilu paperin ja e-kirjan välissä (kummastakin halutaan maksimaalinen tuotto), mutta järjetöntä se silti on ja jokaisen hype-juttua kirjoittavan toimittajan painajainen.

E-kaunokirjallisuuden perusongelma on kuitenkin siinä, ettei kustantajilla ole riittävästi oikeuksia massajakelun käynnistämiseksi. Tarpeeksi moni kirjailija on jättänyt hyväksymättä kustannussopimukseen sujautetun lausekkeen, jolla tekijä antaa kaikki verkkojakelun oikeudet kustantajalle ilmaiseksi tai sikahalvalla. Kustantajat ovat siinä tilanteessa, etteivät voi yksin sanella verkkomaailman tapahtumia. Se näkyy myös varovaisuutena.

* * *

E-kaunokirjallisuus on keskimääräistä enemmän psykologinen asia. Kirjailijan ja lukijan välinen monisatavuotinen suhde on rakentunut fyysisen paperikirjan ympärille ja varaan. Tämän suhteen monia näkymättömiä, mutta silti vahvoja sidoksia ei ammattikosmologikaan välttämättä näe saati ymmärrä. Silti ne ovat olemassa ja hidastavat koko ajan sitä, mikä bisneksen näkökulmasta olisi väistämätöntä.

Vaikka teknologia tuntuu usein vetävän meitä perässään, synnyttävän tarpeita joista emme olleet tietoisia ja suorastaan pakottavan loputtomaan laiterumbaan, e-kirjan kohdalla näin ei näytä käyvän. Vaikka kasvua on, se uutisoitavissa oleva läpimurto ei vaan ole tapahtunut. Ei edes anglosaksisissa maissa, missä tarjolla on sekä enemmän että halvemmalla kuin Suomessa.

Kysymys ei ole "paperin lumosta" vaan monimutkaisemmasta suhteesta, jota ihminen ei ole kaikilta osin valmis katkaisemaan. Tietosisällöt siirtynevät pääosin verkkoon ja tämän vuosikymmenen aikana. Mutta itse arvelen, että paperille painettu kaunokirjallisuus pitää vielä pitkään asemansa merkittävän ihmisjoukon elämässä. Ei toki kaikkien, mutta niin monen, ettei kirjapainoja kannata sulkea.

Kokonaan toinen asia on, että verkkoympäristöön on jo syntynyt uusia kirjallisen ilmaisun muotoja, joille ei paperin maailmassa ole oikein vastinetta. Luet yhtä sellaista juuri nyt. Palaan siihen myöhemmin.