Asiasta, mutta huonolla kalustolla ja hutiloiden

Raunioista nousee Donbass (2015)

Tässäpä kirjanen, joka nostattaa verenpainetta suunnalla jos toisellakin. Russofobit saavat todennäköisesti orgastisen amok-kohtauksen, kuten jo heinäkuussa Helsingin Sanomien toimittaja Laura Halminen, joka olisi todennäköisesti voinut vaieta kirjan kuoliaaksi, mutta ei joko malttanut tai jolle annettiin käsky kirjoittaa alentuvasti ja alentavasti.

Mutta on tässä nielemistä silläkin, joka kaipaa yksipuolisen Nato-propagandan vastapainoksi edes jonkinlaista Ukrainan tapahtumien ja motiivien neutraalia erittelyä. Matti Rossin nimissä julkaistu kirja on nimittäin todella huonosti tehty painotuote ja jota sen takia Halmisen kaltaisten päinvastaiseen suuntaan juoksevien on helppo pilkata.

Kirjoitan ”Matti Rossin nimissä” julkaistu kirja, koska tämä julkaisu ei vastaa Rossin tekstien normaalia korkeaa tasoa. En nyt tarkoita viimeistelemättömyyttä, joka näkyy kirjoitusvirheiden lisäksi asioiden tahattomana toistelemisena ja yleisenä sisällön vaeltelemisena asiasta toiseen. Tarkoitan itse lauseita, jotka eivät kauttaaltaan nouse Rossin tasolle. Mukana on kappaleita, joiden en usko olevan edes Rossin omaa käsialaa. Ei hän jättäisi teonsanaa pois lauseesta, vaikka se on venäjänkielelle luontevaa.

En tunne julkaisun taustaa, mutta minusta tuntuu, että Matti Rossin nimeä on tässä käytetty hyväksi tavalla, joka ei ole kunniaksi kenellekään. Kirjaan on koottu paljon materiaalia, joka suomalaisissa viestimissä on joko systemaattisesti jätetty huomiotta tai käsitelty hyvin propagandistisesti. Mutta tapa, jolla tämä informaatio tarjoillaan lukijalle, ei ainakaan paranna viestin ymmärrettävyyttä. Tämä on valitettavaa, sillä ns. virallista EU:n ja USA:n totuutta kriittisesti tarkastelevaa aineistoa on todella vaikea mistään löytää suomen kielellä.

***

Kaiken huipuksi kirjalle on annettu täysin harhaanjohtava nimi ja kansikuva tavoittelee tökeryydessään suomenkielisen kustannushistorian ennätystä. Donbass on sivuosassa, eikä otsikosta mieleen tulevaa itäisen Ukrainan tulevaisuutta pohdita käytännössä ollenkaan. On vaikea välttää vaikutelmaa, että tässä on kylmästi lätkäisty kansien väliin kourallinen kansalliskiihkoista Venäjä-propagandaa ja Yhdysvaltain ulkopolitiikkaan jo puoli vuosisataa kriittisen asiantuntevasti asennoituneen Matti Rossin sekalaisia muistiinpanoja parin vuoden ajalta.

Miksi on tehty tällainen karhunpalvelus kaikille niille suomalaisille, jotka näkevät Suomen ja Venäjän naapuruuden hienoja mahdollisuuksia luovana asiana? Kriittinen suhtautuminen EUSA:n aggressiiviseen Ukraina-politiikkaan kun ei tarkoita, että olisi automaattisesti Vladimir Putinin kansallismielisen oikeistohallinnon kannattaja. Yhdysvaltain intressejä lähinnä ajaneen Ukraina-tragedian jalkoihin uhkaa jäädä kaikki se myönteinen kehitys, jota toisen maailmansodan jälkeen on suomalais-venäläisissä suhteissa saatu aikaan. Jos ei tänä päivänä yhdy Nato-kiihkoilijoiden kuoroon, huomaa nopeasti olevansa samassa tilanteessa kuin vasemmisto 1930-luvulla oli. Venäjästä ei saa löytää mitään myönteistä. Jos on jotain löytävinään, sen pahempi löytäjälle.

Matti Rossin käsistä olisi voinut syntyä hyvä katsaus Ukrainan tapahtumien taustoista. Mutta Raunioista nousee Donbass on huono pamfletti, jonka arvokkaan sisällön siivilöinti on työlästä, liian työlästä useimmille hiukankin ennakkoluuloisille tai edes peruskriittisille lukijoille. Yhdysvaltalaisen propagandan rinnalle tarvittaisiin kipeästi laadukasta journalismia ja tietokirjoittamista. Kansallis-oikeistolaisen Venäjän propagandatyyli ei tähän tehtävään kelpaa alkuunkaan.

***

Ukrainalaisen fasismin asiantuntevaa ja samalla kriittistä esittelyä kaivattaisiin Suomessa kipeästi, koska lehdistö Hesari etunenässä vaikenee siitä jokseenkin täydellisesti eli ei ole näkevinäänkään, kun sokeudelle on poliittinen tilaus. Kun Kiovan nykyinen hallinto on nostanut taas kunniaan mm. toisen maailmansodan aikaisen Stepan Banderan, jonkun pitäisi vastuullisesti muistuttaa suomalaisia sitä, että Bandera oli kansalliskiihkoinen joukkomurhaaja, joka halusi hävittää mm. juutalaiset ja roomalaiskatoliset puolalaiset Ukrainasta (Bandera itse oli ortodoksi). Ukrainan nykyinen johto on fasismin perillisten käsissä, vaikka totteleekin pääsääntöisesti Yhdysvalloista tulevia ohjeita. Tähän olisi Rossi voinut keskittyä, sellainen kirja olisi ollut todella tarpeen.

Emme tiedä, mitä sieltä Donbassin raunioista lopultakin nousee. Yksisilmäistä propagandaa harrastaville suurvaltajohtajille ja heidän käskyläisilleen se lienee yhdentekevää. Mutta jos sieltä nousee EU:n rahalla operoiva äärioikeistolainen valtakeskus, aika monen olisi syytä hävetä tähänastista vaikenemistaan ja meidän kaikkien pelätä.