Terveys bisneksenä

En ole asiantuntija. Olen elämäni aikana käyttänyt terveyspalveluita melko vähän ja sairauspalveluita vielä vähemmän. Ei niin, ettei kremppoja olisi ollut ja vielä enemmän nyt parasta ennen -päivän aikoja sitten mentyä. Mutta en voi pitää itseäni varsinaisesti medikalisaation uhrina, mitä nyt napsin sydänkohtausta ennalta ehkäiseviä, ei erityisen kalliita pillereitä. Silti olen huolissani.

Ajatus siitä, että ihmisiä hoidetaan turhaan tai liikaa, on arkisen intuition vastainen. Sitä kuvittelee, ettei kukaan tarjoa tai halua hoitoa, joka ei ole välttämätöntä. Ilmeisesti kuvittelee väärin, sillä olemme lajina taipuvaisia nauttimaan siitä, että meitä hoidetaan ja että meitä täytyy hoitaa. Sen lisäksi tietenkin tämä ruljanssi tuottaa valtavia rikastumisen mahdollisuuksia.

Olen juuri lukenut kahden selvästi älykkään ihmisen kritiikkiä ylenpalttista hoitamista ja diagnosointia vastaan. Filosofi Ilkka Niiniluoto ja ortopedi Teppo Järvinen kirjoittavat molemmat järkeenkäyvästi siitä, että terveyttä voidaan hoitaa myös liikaa. Silti kumpikaan ei nosta pöydälle sitä ilmeisintä syytä, joka globaalin medikalisaatiokierteen aiheuttaa eli terveiden hoitamisen bisnestä.

* * *

En hiukan kyynisenä ja epäluuloisena ihmisenä usko, että kaikki lääkärit ovat pelkästään hyviä ihmisiä. Osa on vähäisen kokemukseni perusteella todella töykeätä ja potikastaan huonosti ymmärtävää porukkaa, osa lukemani perusteella todella ahneita. Kumpaakaan ei kielletä lääkärin valassa, mutta kumpikin piirre on minusta ristiriidassa ainakin sen kanssa, millaista henkilökohtaista moraalia itse odottaisin lääkäriltä.

Minusta on käsittämätöntä, että lääkäri voi olla mukana lääkebisneksessä tuntematta ylivoimaisia moraalisia paineita. Miten voi työtään rauhassa tehdä, jos oman lompakon edun mukaista on määrätä mahdollisimman paljon lääkkeitä, mahdollisimman paljon ja kalliita hoitoja ja ennen kaikkea pitää kansalainen koko elämänsä riippuvaisena terveyspalveluista?

Tietenkään kaikki lääkärit eivät anna osakkuuden lääketehtaassa tai terveysbisneksessä vaikuttaa käytännön ratkaisuihinsa. En missään tapauksessa usko, että kaikki lääkärit ovat korruptoituneita. Mutta osa epäilemättä on ja sekin riittää perusteeksi esittää kysymys siitä, miksi bisnes ihmisten terveyden kustannuksella ylipäätään sallitaan. Kysymys on luonnollisesti retorinen tässä finanssikeinottelun hallitsemassa maailmassamme.

* * *

Ihmisen suhtautuminen sairauksiin tai terveyden ylläpitämiseen ei varmaan ole pääosin järkiperäistä. Terveys ja siihen liittyvä toimintakyky ovat meille niin tärkeitä, että uhan ilmestyminen - tai pelkkä uhasta mainitseminen - saa arviointikykymme heikkenemään ja pehmenemme uskomaan melkein mihin tahansa. Sairaushan on usein määrittelykysymys, ei fakta. Jos valkotakkinen lääkäri sanoo minua sairaaksi, kuka minä olen väittämään vastaan.

Globaali medikalisaatio sisältää varmaan monia ja osin monimutkaisiakin elementtejä (kuten vaurastuneen ja ylipitkään elävän ihmisen harhakuvitelman ikuisesta terveydestä), mutta ennen muuta se johtuu siitä, että kiitos leväperäisen lainsäädännön on äärimmäisen kannattavaa tehdä rahaa ihmisten sairauksilla ja ennen muuta sairauksien pelolla. Niin kannattavaa, että sairauksia kannattaa vaikka tehtailla lisää. Mieluiten sellaisia, joihin ei lääkehoitoa ole vielä tarjolla ja jonka oireisto on oikein monimutkainen ja voi vaatia lukuisia eri lääkkeitä.

Aivan erityisen kannattavaa taloudellisesti on päästä asemaan, jossa absurdien patenttisuojien takia voi määritellä ainutlaatuisen lääkkeen hinnan niin, että se sisältää todellisten kustannusten lisäksi myös mittavat osingot osakkeenomistajille, myös niille lääkäreille, jotka tuota kallista lääkettä määräävät käytettäväksi. Lääkepatentit pitäisi kieltää ja rakentaa lääketehtaiden voitoilla vaikka UNICEFin alainen tutkimusosasto, joka keskittyy kehittämään lääkkeitä maailman kansalaisia eniten kurittaviin sairauksiin hinnoilla, joihin myös köyhillä valtioilla ja kansalaisilla on varaa.

* * *

Terveysbisnes lepää vahvasti sen kuvitelman varassa, että meillä varakkailla Maan asukkailla on oikeus elää niin pitkään kuin mahdollista. Jokainen viisikymppiseksi jaksanut tietää, että biologinen rakennelmamme on kehittynyt suunnilleen niin pitkää elämää varten. Kaikki sen yli on poikkeusta, evoluution keinotekoista ohitusta.

Miksi ihmisen pitäisi elää mahdollisimman pitkään? En tiedä prosentteja, mutta olen aika varma siitä, että terveysbisnes saa pääosan voitoistaan vanhentuvien ja yliaikaisten ihmisten hengissä ja toimintakunnossa pitämisestä. Bisnes kärsisi, jos ihmiset tyytyisivät biologiseen kohtaloonsa ja kuolisivat ennen kaikkia niitä satoja uusia tauteja, jotka ihmistä voivat uhata. Siksi meihin kohdistuu jatkuva aivopesu, jonka ydinsanoma on, että hoidoilla (= rahalla) voimme elää jos ei ihan ikuisesti, niin vuosikymmeniä lisää nautiskellen ja vielä kerran nautiskellen. Luonnollisesti korvausta vastaan.

Kukaan ei halua kokea elämää rajoittavaa kipua. Mutta onko meitä pidettävä väkisin hengissä vain sen takia, että medikalisaatiobisnes voi hyvin? Ihminen kykenee lisääntymään niin tehokkaasti, ettei ole mitään syytä keinotekoisesti pidentää ihmisten elinaikaa toisesta päästä. Yksi keino rajoittaa väestönkasvua ja yhä kestämättömämmäksi käyvää ikääntymisen taloudellista taakkaa on vähentää medikalisaation valtaa ja antaa meidän vanhojen kuolla, kun se biologisesti on ajankohtaista.