Eroatko, Casper von Koskull?

Etpä varmaan, kun Björn Wahlrooskin on sitä mieltä, että Nordeassa ei ole tehty mitään väärin eivätkä asiakkaatkaan ole tehneet mitään väärin. Eihän koko asia ole Wahlroosin mukaan mikään iso juttu. Wahlroosin asenne tuskin yllättää ketään. Hänellä nyt ei ole muutenkaan tapana myöntää, että Björn Wahlroos olisi tehnyt virheitä. Lähinnä kauneusvirheeksi täytyy kai laskea se, että Wahlroos joutui kasvonsa säilyttääkseen myöntämään, ettei hän Nordean hallituksen puheenjohtajana ole tiennyt "asiasta" eli pankin asiakkailleen antamista veronkiertoneuvoista "yhtään mitään".


On tietysti selvää, että Wahlroos ei kerro meillä totuutta. Totta kai hän tuntee nämä veroparatiisikuviot erinomaisesti, kuten kaikki muutkin pankin osakkeenomistajien kannalta olennaiset asiat. Jos hän olisi niin tietämätön kuin teeskentelee olevansa, häntä ei olisi tehtävään valittu. Voikin olla, että Wahlroos ei tästä hätävalheesta selviä ihan kolhuitta. Nordea toki selviää, vaikka merkittävä joukko kengänhiekka-asiakkaista vaihtaa pankkia. Tilanne voi olla toinen, jos pankkia veronkiertoon tai johonkin muuhun vilunkiin käyttävät rikkaat ja erittäin rikkaat (jos heitä onkaan pienen pohjoismaisen pankin asiakaskunnassa) arvioivat, ettei Nordea ole tehnyt kaikkea mahdollista heidän hyväkseen.

Pankkitoiminta on siitä mielenkiintoinen modernin yhteiskunnan osa, että sen sujuminen on kokonaan kiinni luottamuksesta. Pankki selviää mistä tahansa syytöksistä, jos asiakkaiden luottamus säilyy. Jos jäädään kiinni, maksetaan miljardivoitoista pari prosenttia ja jatketaan entiseen malliin. Mutta jos rikkaat asiakkaat tai toiset pankit eivät enää luota, peli on sillä selvä. Kun pankit operoivat pääosin virtuaalisella, kuvitteellisella rahalla, täytyy kaikkien osapuolten pysyä mukana illuusioteatterin esityksessä. Jos yksikin pelaaja sanoo, ettei tällä rahalla ole edes keisarin vanhoja vaatteita, koko juttu romahtaa.

* * *

Totta kai me pankkeja pakon edessä käyttävät ja lihottavat kansalaiset otamme ilon irti, kun pankki jää kiinni housut kintuissa. Me emme halua vähätellä mokaa, kuten Wahlroos, vaan suurennella sitä. Paitsi että tässä tapauksessa mitään suurentelua tuskin edes tarvitaan. Kannattaa muistaa, että tämänhetkinen globaali kuohunta johtuu yhden ainoan panamalaisen lakifirman tietojen vuotamisesta. Näitä fonsecoja on bisnesmaailma pullollaan ja houkutuksille alttiita pankkeja enemmän kuin varpusia Helsingissä.

Samalla kun nautiskelemme Björn Wahlroosin ja Casper von Koskullin epämukavasta olosta huonossa julkisuudessa, kannattaa miettiä jo etukäteen, mitä kaikkea voi vielä paljastua. Mitä tehdään, jos osoittautuu, että käytännöllisesti katsoen kaikki eliittiin kuuluvat ovat juonessa mukana? Voidaanko kaikki vaihtaa vai tehdäänkö kuten Islannissa ja vaihdetaan vain keulakuva, joka saa ottaa syyt niskoilleen muidenkin puolesta?

Siitä päätellen, miten saamatonta veroparatiisien vastainen toiminta on ollut, ainakin päättäjät ovat kaulaansa myöten samassa liemessä isoja rahojaan piilottelevien kanssa. Näyttää siltä, että ilman tällaisia luovia ratkaisuja mikään ei liikahdakaan veroparatiisien paratiisissa. Monet johtavat länsivallat puhuvat kovin sanoin veronkiertoa vastaan, mutta tehokkaisiin toimiin ei ole ryhdytty missään. Eikä välttämättä ryhdytä nytkään, ellemme saa uusia Panama-papereita uusista kohteista.

* * *

On ilmeistä, että banksterit vetoavat käryn käytyä muodollisiin lakipykäliin, vetoavat tietämättömyyteen tai - kuten Wahlroos ehkä hiukan varomattomasti teki - siirtävät vastuun asiakkaille. Aivan varmasti onkin niin, ettei kaikki moraaliton puuhailu ole voimassa olevan lainsäädännön näkökulmasta rikollista. Ovathan lait saman eliitin sanelemia, joka nyt haluttaisiin vastuuseen väärinkäytöksistä. Rötösherrajahtia hidastaa merkittävästi rötösherrojen omaksi suojakseen kehittämä lainsäädäntö.

Silti ilmassa on merkkejä siitä, että tavallisten kansalaisten mitta alkaa olla täynnä. Kadulle purkautuvat islantilaiset, EU:n Ukraina-sopimuksen kansanäänestyksessä hylänneet hollantilaiset ja Donald W. Trumpista presidenttiä haluavat ovat kaikki merkkejä siitä, että ihmiset ovat kerta kaikkiaan kyllästyneet määräilyyn ja ylenkatseeseen. He haluavat vaikuttaa siihen maailmaan, joka näyttää koko ajan kaventavan yksilön itsemääräämisoikeutta ja toimivaltaa.

Jonkinlaisia rahaliikennettä välittäviä organisaatioita maailmassa epäilemättä tarvitaan. Mutta suurimmalta osalta pankit ovat pelkästään pahanteossa ja sellaisina joutaisivat lopetettaviksi. Sietämättömän iso osa maailman ihmisten ongelmista ja kurjasta elämästä johtuu pankkien symboloimasta ja johtamasta ahneesta, piittaamattomasta maailmanjärjestyksestä. Se on murskattava, jos toivoa paremmasta halutaan. Wahlroos ja von Koskull tulevat vastustelemaan, mutta väliäkö sillä.