Orjat EU:ssa

Heitä on nykyään kaikissa EU:n kaupungeissa, joissa elintaso ylittää riittävästi bulgarialaisen ja romanialaisen maaseudun tarjoomukset. Käytännössä siis melkein kaikissa. Kaikki eivät kerjää, mutta puhutaan nyt kuitenkin juuri siitä, tyhjien pullojen kerääjä tekee kuitenkin väheksyttyä työtä pienen tulonsa eteen. Kerjäläinen vain kerjää. Tai tyrkyttää Isoa Numeroa. Itse en näe näissä tilanteissa suurta eroa.

Bulgaria ja Romania ovat EU:n täysjäseniä. Ovat olleet jo vuodesta 2007. Ne ovat myös olleet Naton jäsenmaita yli 10 vuoden ajan. Näissä EU- ja Nato-maissa elää miljoonia lähinnä etnisiin romaneihin kuuluvia ihmisiä, joiden elinolosuhteet ovat yleisesti ottaen surkeat tai vielä huonommat. Näiden miljoonien ihmisten elämä ei kiinnosta EU-eliittiä ja tietysti vielä vähemmän sotilaita.

On kuitenkin yksi ryhmä, jolle nämä köyhääkin köyhemmät ihmiset ovat tärkeitä. Nimittäin kerjäläisteollisuutta junaileville rikollisille. Niiden "nahkatakkisten miesten" yläpuolella oleville johtajille, jotka toisin kuin useimmat heimoveljensä asuvat loisteliaasti kurjuuden keskellä. EU-maailman kurjalistolle on kuin onkin löytynyt edes yksi syy olla olemassa pysyvästi.

* * *

En ole tutkiva journalisti, enkä voi kovin faktoin, valokuvin ja todistajalausunnoin järjestelmää todelliseksi osoittaa. Kuitenkin jokainen pääkaupunkiseudun ihmisvirtojen risteyksissä vuosikausia liikkunut tietää saman asian. Kerjäläisyys ja kerjääminen ovat organisoitua toimintaa, jonka tarkoitus on kerätä rahaa huonoa omaatuntoa potevilta ja romanien kurjaa tilannetta häpeäviltä vaurailta suomalaisilta. 

Olen nähnyt niin monta varhaisaamun kerjäyspaikanjakotilaisuutta, törmännyt samalla lailla soittotaidottomiin harmonikanrääkkääjiin ja varsinkin Helsingin keskustassa nähnyt psykologisesti hyvin tarkkaan mietittyjä kerjääjävalintoja, etten voi suhtautua toimintaan viattoman sinisilmäisesti. Romanikerjäläisten toiminta on modernia, EU:n siunaamaa ja mahdollistamaa pienteollisuutta, jossa työt tekee modernin ajan orja ja pääosa rahoista katoaa organisaation ylimmälle tasolle.

Se ei tarkoita, etteikö taustalla olisi aitoa inhimillistä hätää, kurjuutta ja alennustilaa. Mutta se tarkoittaa, ettei kerjäläisen kuppiin kilahtavalla kolikolla tai Ison Numeron ostamisella todellisuudessa paranneta näiden ihmisten tilannetta vaan pikemminkin varmistetaan, ettei mikään muutu. Kun totumme kerjäläisyyteen, jätämme välttämättömät toimet tekemättä.

* * *

Suomalainen mummo, joka pudottaa kolikon kerjääjän paperiseen kahvikuppiin, uskoo tai ainakin toivoo auttavansa hädänalaista. Mutta onko kerjäläisille annetuilla kolikoilla ollut jokin vaikutus Romanian ja Bulgarian romanien elinolosuhteisiin? Muuttuuko yhdenkään kerjäläiseksi pakotetun elämä yhtään paremmaksi näiden lanttien myötä? Ei tietenkään muutu, koska systeemin tarkoituksena ei ole nostaa romanien elintasoa vaan pitää heidän tilanteessa, jossa orjanroolille ei ole juuri vaihtoehtoja.

Uskooko joku, että Stockan kulmalla rahaa anova jalaton vanhus on omatoimisesti matkustanut Euroopan toiselle laidalle jokapäiväisen leivän hankintaan? Ei tuollaisia välimatkoja ihan ilmaiseksi taiteta. Joku ehdottaa, järjestää ja rahastaa. Tai yksinkertaisesti komentaa. Modernin ajan orjat eivät ole kahleissa, mutta muuten heidän olemuksensa pysyy niin säälittävänä, että riittävän monen sydän ei kerta kaikkiaan kestä. Harva pysähtyy miettimään, onko edes teoriassa mahdollista, että miljoonat eteläisen Euroopan romanit elävät pysyvästi kerjäämisestä syntyvällä rahapurolla tai onko tällaisessa mitään tolkkua.

Minusta tässä ei ole mitään tolkkua. Kerjäyksen kohteita huijataan ja kerjäläisorjia huijataan. EU-valtiot Bulgaria ja Romania eivät tee mitään merkittävää omien kansalaistensa hyväksi. Pikemminkin on nähtävissä, että maat nostavat peukkua jokaiselle muualle Eurooppaan purkautuvalle kerjäläisaallolle. Ne rahathan tulevat kyllä kotiin, vaikkakaan eivät kurjuutta vähentämään vaan rikkaiden valtaa kasvattamaan. Poissa silmistä, poissa mielestä (jos ovat sinne koskaan ylettyneetkään).

* * *

Tilanne on inhimillisesti järkyttävä ja poliittisesti häpeällinen. Vikaa on toki romanikulttuurissa itsessäänkin, mutta kerjäläisteollisuuden symboloimaa modernia orjuutta ei voi panna pelkästään romanien oman saamattomuuden ja osaamattomuuden piikkiin. Kun EU-byrokraatti levittelee käsiään eurooppalaisen romaniongelman edessä, hän teeskentelee, että jotain kyllä tehdään, vaikka todellisuudessa haluaa sanoa, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Historiallinen edistys tarkoittaa tässä lähinnä sitä, että romanit saavat olla kiitollisia siitä, ettei heitä enää aktiivisesti vainota vaan pelkästään orjuutetaan.

Minua hävettää katsella nykyajan orjuutta Helsingin kaduilla. Hävettää, koska se on todellisuudessa hyvinvoivan eurooppalaisuuden vastaus eurooppalaiseen ihmisoikeusongelmaan. Hävettää myös sen takia, että on vaikea keksiä mitään, millä asioiden tilaa voisi muuttaa. Tiedän, etten muuta tilannetta jättämättä kerjäläisen ilman kolikkoa, mutta en myöskään halua tukea orjataloutta ostamalla Isoa Numeroa. En halua, että ihmiset joutuvat elämään tällaisilla armopaloilla, joista vielä rikolliset nappaavat valtaosan.

Ei kerjäämisen kieltäminen tai kriminalisointi riitä. Ongelmat täytyy kyetä ratkaisemaan siellä, missä ihmiset asuvat. Etelä-Euroopan romanien siirtäminen Pohjois-Eurooppaan almuilla elätettäviksi ei ole mikään ratkaisu. Romanialainen Ioana Silion ja bulgarialainen Vasilka Stojanova toivovat Helsingin Sanomien haastattelussa jotain tulevaisuutta edes lastenlapsilleen. Onko se jotenkin kohtuuton toive, EU:n saamattomat, moraalittomat vätykset?