Valheen markkinat

Käytännöllisesti katsoen koko tämän planeetan väestö elää talousjärjestelmässä, jota kutsutaan mielikuvatodellisuudessa markkinataloudeksi. No, ihan samaa kapitalismia se on kuin aikaisemminkin, mutta markkinatalous kuulostaa ilmeisesti mukavammalta. Markkinoillahan kaikilla on niin mukavaa, vaikka rahat tuli tuhlattua tarpeettomaan ja siitä hienosta olkihatustakin irtosi lieri jo kotimatkalla.

Ei voi kiistää sitä, että kapitalismi on ollut tehokas taloudellisen toimeliaisuuden piiskuri. Kapitalismi käy ihmisen halulla omistaa enemmän, mielellään enemmän kuin kukaan muu. Se saa osan ihmisistä ottamaan riskejä, jotka joskus tuottavat tulosta, joskus perikadon. Mutta kukaan ei jää suremaan epäonnistunutta yrittäjää, uusia on aina tulossa tilalle. Kapitalismi tuottaa omat tukipylväänsä, on ainakin tähän asti tuottanut.

Mutta vaikka kapitalismi on tehokas moottorina, sillä on ikävä taipumus olla systemaattisen epävakaa. Se pullistuu ja lopulta räjähtää. Viimeisimmästä räjähdyksestä on melkein kymmenen vuotta ja järjestelmä ei vaan näytä toipuvan. Markkinatalous yskii, kun kapitalismi on imenyt pääomat finanssikeinotteluun kasinoon ja pankit joutuvat lainaamaan rahaa miinuskorolla eli suomeksi maksavat siitä hyvästä, että joku suostuu ottamaan rahan säilyttämisen riskin (pankki siis olettaa, että tilanne vain huononee). Sijoittajia ei kiinnosta tuotanto, vaan tuotto. Se on huono asia ihmiselle, jonka täytyy ostaa elämiseen tarvittavat hyödykkeet ansiotuloillaan.

* * *

Kapitalistisen markkinatalouden ideologia perustuu megaluokan valheeseen, jonka ytimessä on puhe vapaasta kilpailusta. Markkinoiden kautta sen luvataan tuottavan paitsi taloudellisen toiminnan tehokkuutta, myös halvemmat hinnat ja kaikille valuvaa hyvinvointia. Ideologinen propaganda vaatii valtiollisen sääntelyn rippeidenkin poistamista ja kaiken vallan antamista markkinavoimille. Siellä kun kysyntä ja tarjonta tasapainottavat muka toisensa kaikkien yhteiseksi hyväksi. Tämä valhe on niin iso, että sitä on vaikea hahmottaa. Siksi esimerkiksi TTIP-neuvotteluja käyviä byrokraatteja ja suurteollisuuden lobbareita ei ole vieläkään hirtetty lähimpään lyhtypylvääseen.

Markkinatalouden suurin valhe on, että samaan aikaan kun vapaita käsiä vaaditaan vapaan kilpailun nimissä, tehdään kaikki mahdollinen, että kilpailua ei olisi. Ei toki niin, etteikö kapitalismi tuottaisi keskenään ankarasti kilpailevia yrittäjiä, vaan niin, että jokaisen yrittäjän todellinen tavoite on kilpailun estäminen oman voiton maksimoimiseksi. Kuluttaja kuvittelee, että järjestelmän eri osat joutuvat kilpailemaan markkinoilla, jotka takaavat korkean tuottavuuden ja alhaiset kuluttajahinnat. Niin se ei mene, vaan kapitalismi on aina kovaa pyrkimystä kilpailun estämiseen.

Keinoja riittää. Yksinkertaisinta on pyrkiä monopoliasemaan, jolloin voi sanella hintatason muista piittaamatta. Monopoli on jokaisen kapitalistin unelma, puhuttiin julkisuuteen vapaista markkinoista mitä tahansa. Jos monopolia ei pystytä saavuttamaan, kuten yleensä onkin tilanne, sovitaan hintakartellista alan keskeisten toimijoiden kesken. Jos joku yrittää polkea kartellihintoja, kaikki muut hyökkäävät kerettiläisen kimppuun. Se on ollut tepsivä konsti koko kapitalismin historian ajan. Kolmas tapa on valjastaa valtiovalta rakentamaan "oman" maan tuotannon suojaksi tullimuureja samalla kun vaaditaan muita maita purkamaan samaiset muurinsa. Tällainen protektionismi on toki ideologisesti kiellettyä, mutta ehkä juuri siksi niin suosittua.

* * *

Monopoli, kartelli ja protektionismi ovat kaikki näennäisesti torjuttuja keinoja ja aina silloin tällöin niihin hiukan puututaankin. Toimet ovat kuitenkin järjestään ponnettomia, koska niistä hyötyvät maailman suurimmat kapitalistiset yritykset, joiden yli poliittisen vallan on käytännössä mahdoton jyrätä (poliitikkojen rahoitus tulee noilta yrityksiltä). Jos monopoliyritys tai kartelli hajoitetaan, sen rakentaminen alkaa seuraavana päivänä uudelleen. "Tervettä päivää" ei kapitalismi tunne.

Samasta syystä kansainvälisen talouden pahinta sairautta eli rahan katoamista sekä verottajalta että tuotannolta ei saada kuriin. Suuryrityksiä kiinnostaa vain voiton maksimointi, ne eivät ota vastuuta työllisyydestä, elintarvikehuollosta tai lääketurvallisuudesta, yhteiskunnallisesta tasa-arvosta tai ihmisoikeuksista nyt puhumattakaan. Suuryritykset ovat kapitalistisen markkinatalouden malli, eikä niitä mikään niin ärsytä kuin valtiollinen säätely, joka pahimmillaan saattaa pakottaa ne kilpailemaan hinnoilla ja laadulla.

Uutiset ja taloustilastot kertovat vuosi vuodelta samaa tarinaa. Omistus ja varallisuus keskittyvät kiihtyvällä vauhdilla. Yhä suurempi osa kaikesta ihmisen tuottamasta rikkaudesta siirtyy koko ajan yhä pienemmän ja pienemmän ihmisryhmän päätösvaltaan. Vakavia yrityksiä padota tätä kehitystä ei oikeastaan ole, vaikka propagandapuheissa teeskennellään huolestuneisuutta suuryritysten kasvavan vallan takia.Voidaan sanoa, että vasemmiston ideologinen haaste ei ole pärjännyt, mutta aivan yhtä avutonta on myös markkinatalouden ideologisilla puolustajilla. Kun jättimäisille valheille rakentuva järjestelmä yskii ja köhii, lääkäriä ei löydy, koska sellaisen ei ole sallittu syntyä. Lääkäri kun saattaisi lipsauttaa totuuden julki.