Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 26. elokuuta 2017

Valvonnan alla vaan ei rauhassa

Joitakin vuosia sitten saimme kauhistella sitä piittaamattomuutta, millä Yhdysvaltain NSA:n kaltainen supervakoilija suhtautui omankin maan kansalaisten yksityisyyden suojaan. Nyt kun Suomen eliitti ajaa raivokkaasti Suojelupoliisin, poliisin ja armeijan tiedusteluvaltuuksia lisäävää lakiesitystä, joudumme me lintukoto-Suomen kansalaisetkin kysymään ääneen, mistä kaikesta tässä on oikein kysymys.

Perinteinen perustelu sille, ettei laajoistakaan valtuuksista ole syytä hermostua, on äkkiä ajatellen järkevä "ei kunnon kansalaisella ole mitään salattavaa". Sehän on totta, että aniharvalla meistä on oikeasti hallussaan informaatiota, jolla olisi merkitystä lailliselle väkivaltakoneistolle. Ei ole mitään järjellistä perustetta sille, että tavallinen kansalainen joutuisi salaisen tiedustelun kohteeksi. Tavis on tavis, senhän me kaikki ymmärrämme.

Syyllistymme kuitenkin hyväuskoisuuteen ja siihen, että suostumme ajattelemaan juuri kuten eliitti haluaa. Eihän meillä kansalaisina pitäisi olla velvollisuutta todistaa tiedusteluelimille, että olemme viattomia eikä vastaavasti näillä elimillä pitäisi olla oikeutta lähteä siitä, että kuka tahansa voi olla salainen terroristi. Tällaiseen orwellilaiseen tilanteeseen olemme kuitenkin joutumassa. Turvallisuusviranomaiset antavat ymmärtää, että terrorististen tekojen estäminen edellyttää pääsyä käsiksi myös viattoman taviksen henkilökohtaiseen viestintään. Poliitikot pyrkivät varmistamaan kannatuksensa antamalla ymmärtää, ettei se toki kivaa ole, mutta turvallisuuden takaamiseksi kuitenkin välttämätöntä.

* * *

Hiukankin asiaa tarkemmin ajatteleva tajuaa nopeasti, että puhe kansalaisten turvallisuuden takaamisesta tai edes parantamisesta on katteetonta. Todennäköisyys joutua terroristisen hyökkäyksen kohteeksi Suomessa ei ole suuren suuri. Jos oletamme, että joka vuosi ehkäistään ennalta kolme terroristista iskua, mutta epäonnistutaan yhden kohdalla, laskelma näyttää hienolta. Todellisuudessa molemmat luvut ovat mitättömän pieniä. Vuonna 2005 Suomessa kuoli 12 henkilöä hirvionnettomuuksissa. Turvallisuus on sittemmin parantunut, mutta vielä 2015 hirvet aiheuttivat kolmen ihmisen kuoleman. Hirvikolareiden todennäköisyyttä voidaan vähentää konkreettisilla toimilla. Mitä näyttöä on siitä, että laajemmat tiedusteluvaltuudet vähentävät terroristisen kuoleman todennäköisyyttä Suomessa, kun lähtökohtana on jokin luku nollan ja muutaman välillä?

En suhtaudu vähätellen siihen, että rauhallisen taviksen elämä järkkyy terrorististen tekojen takia. Turun traagiset tapahtumat eivät ole merkityksetön asia ollenkaan. Haluan kuitenkin kysyä, missä määrin ihmisten eniten pelkäämä asia eli satunnainen hyökkäys ihmisjoukon kimppuun on ylipäätään estettävissä tiedustelutoiminnalla. On selvää, että rikosten suunnittelua täytyy pyrkiä ennalta ehkäisemään ja jos siinä epäonnistutaan, täytyy yrittää rajoittaa yrityksiä toteuttaa suunnitelmia. On kuitenkin myönnetty kansainvälisestikin se, että varastetulla ajoneuvolla törmäilyä on mahdotonta ennalta ehkäistä.

Lujaa voimankäyttöä kannattava toteaa tähän nopeasti, että ulottamalla tiedustelu tarpeeksi laajalle pystytään haravoimaan esiin ne ihmiset, joille saattaa edes pälkähtää päähän ajaa ihmisten päälle varastetulla ajoneuvolla. Kun tällaisia iskuja toistuvasti silti tapahtuu, väite kuulostaa vähintäänkin liioitellulta. Siitä, että jokin yksittäinen isku on pystytty ennalta ehkäisemään, ei nimittäin voi tehdä yleistävää johtopäätöstä, että kaikki iskut voidaan ennalta ehkäistä, kun vaan saadaan oikeudet vakoilla jokaista potentiaalista uhkaajaa - siis jokaista meistä.

* * *

Kansalaisen henkilökohtaisten oikeuksien ja vapauksien rajoittaminen on niin epäsuosittua, että se piilotetaan mielellään turvallisuuden kaltaisiin kääreisiin. Pilapiirtäjä Chappatte osuu alempana olevassa piirroksessaan tämän piilottelun ytimeen. Pelokas ihminen haluaa uskoa, että yksityisyyden suojan menettäminen, sananvapauden rajoittaminen ja laajan tiedustelutoiminnan rahoittaminen ovat välttämättömiä, jotta olemme turvassa - turvassa uhalta, joka on olemassa, mutta jonka todennäköisyys ei ole missään suhteessa menetettyihin kansalaisvapauksiin.

Suomen kaltaisessa pienessä maassa on vaikea kuvitella tilannetta, jossa laajamittaisella kansalaisten vakoilulla voitaisiin saada suurta panosta vastaavaa tuotosta. Siksi onkin syytä kysyä ääneen, mahtaako tiedusteluvaltuuksien laajentamisen perimmäisenä syynä olla "terrorismin vastainen taistelu" vai voisiko kysymys olla enemmänkin siitä, että väitettyjen terroristien ohessa vakoilu voidaan kohdistaa kaikkeen muuhunkin eliitin näkökulmasta ei-toivottuun ajatteluun ja toimintaan. Kun Turkissa Erdoğanin käskystä pidätettiin ja vangittiin kymmeniätuhansia eri ammateissa toimineita ihmisiä, jokainen ymmärtää, ettei niitä pidätyslistoja laadittu juuri ennen toimintaa, vaan ne oli tehty valmiiksi sisäisen tiedustelun avulla. Erdoğanilla oli valmiit listat ihmisistä, jotka hän koki uhkaksi omalle vallalleen.

Kuulostaako liian hurjalta rinnastukselta? Eihän Juha Sipilä nyt mikään Erdoğan kuitenkaan ole, eikä ole myöskään Anne Berner, uskoakseni. No eivät ole, mutta siitä ei seuraa, etteikö myös Suomessa vallassa olevalla hallinnolla olisi halua saada käsiinsä samanlaisia välineitä kuin millä Turkissa kyettiin oppositio nujertamaan muutamassa tunnissa. Ja vaikka Sipilän & Co:n maailma ei ihan näin villi olisi, aina löytyy ulkopuolisia suurvaltoja, joiden intressissä on tietää, mitä strategisesti tärkeässä paikassa asuvat suomalaiset ajattelevat. Tämä intressi on sekä Venäjän että Yhdysvaltain hallinnoilla, valitettavasti. Siksi aion vastustaa viimeiseen asti tiedusteluvaltuuksien laajentamista, varmuuden vuoksi. Minä en luota väkivaltakoneistojen lupaamaan kiikkerään turvallisuuteen.

Chappatten piirrosta on tässä käytetty Suomen tekijänoikeuslain 12§:n nojalla havainnollistamaan tekstissä esiintyvää väitettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti