Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Juutalainenkin voi olla fasisti

Myönnän kiertelemättä, että olen lykännyt tämän tekstin kirjoittamista vuosikausia. Aivoni ovat niin toisen maailmansodan kauhujen valtaamat ja muovaamat, etten kerta kaikkiaan ole pystynyt tuota otsikkoa aikaisemmin kirjoittamaan. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua siltä, etten voi enää vaieta ja lykätä asiaa. Ei vain siksi, että Israelin kansallis-oikeistolainen apartheid-hallinto vangitsee Ahed Tamimin kaltaisia aseettomia lapsia ja uhkaa heitä pitkillä vankilatuomioilla siksi, että he uskaltavat vastustaa miehitysarmeijaa omalla ruumiillaan ja esimerkillään. Muitakin syitä on, mutta ehkä tämä sitten oli se joka räjäytti lukon, jonka luulin pitävän.

Kun olen syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen, en tunne monien vanhempien sukupolvien kokemaa häpeää siitä, että fasistien sallittiin nousta valtaan ja kaiken muun pahan lisäksi murhata miljoonia juutalaisia vain siksi, että he olivat juutalaisia. Holokaustin jälkihehku on silti myös minussa synnyttänyt jonkinlaisen "ylimääräisen myötätuntoannoksen" syrjittyjä juutalaisia kohtaan. Kun juutalainen Isak Jacobi pelastaa Ingmar Bergmanin elokuvassa Fanny och Alexander (1982) lapset pahan piispan talosta piittaamatta velkaantuneen piispan törkeän rasistisista vuodatuksista, kukaan ei nostanut meteliä siitä, että ohjaaja antoi näin myönteisen roolin kalvinistisen kauhupiispan kukistajana juuri juutalaiselle. Olen saman eetoksen kasvattama, enkä voi kauhistelematta lukea sitä arjen juutalaisvastaisuutta, johon vielä 1900-luvun alussa syyllistyivät myös suomalaiset henget jättiläiset Edelfeltistä Sibeliukseen.

Olemme myös tottuneet ajattelemaan, että Israelin valtiolla on jokin outo "historiallinen oikeus" erilaisiin ylilyönteihin, koska se on niin pahasti juutalaisten henkeä uhkaavien arabikansojen ympäröimä ja ahdistama. Tällainen mielikuva ei ole syntynyt vahingossa, vaan se on ollut juutalaisuuden tärkeimmän poliittisen ideologisen liikkeen eli sionismin harkittu tavoite, jossa on myös onnistuttu hämmästyttävän hyvin. Israelin hallinto ja sen myötäilijät ovat vuosikymmenien ajan heilutelleet välillä holokausti-, välillä arabi- ja ennen muuta antisemitismi-korttia. On pakko myöntää, että Israelin hallinto on aina osannut tämän korttipelin paremmin kuin muut. Täysin käsittämättömällä tavalla jossain Ranskan kaltaisessa sivistysmaassa voi saada antisemiitin leiman vain siksi, että vastustaa julkisesti Israelin oikeistohallituksen politiikkaa.

* * *

Kun riisutaan Israelin hallintoon kohdistuvasta kritiikistä kaikki erinimiset kortit, joutuu toteamaan, että nykyisen hallinnon ytimessä on brutaalin rasistinen, rotuerotteluun turvautuva ja aseellisen väkivallan avulla oman tahdon mukaiset maananastukset ja vastaavat laittomuudet mahdollistava hallintatapa. Israelin ministerit ovat toistuvasti jääneet kiinni lausunnoista, jotka kenen tahansa eurooppalaisen sanomana olisivat rikollisina jyrkästi tuomittuja (kysymys on sekä rasismista että väkivaltaan yllyttämisestä tai sen hyväksymisestä, kun tekijä on juutalainen). Mutta Israelin hallintoa suojelee näkymätön suojakupla, joka on koostettu holokaustin synnyttämästä häpeästä ja huonosta omastatunnosta, juutalaista syntyperää olevien ihmisten kansainvälisesti merkittävästä verkostoituneisuudesta ja Yhdysvaltain käytännössä vastikkeettomasta taloudellisesta ja sotilaallisesta suojelusta. (Tämä ei ole oikea hetki ja paikka pohtia sitä, onko ja kuinka paljon Yhdysvaltain juutalaistaustaisella väestöllä vaikutusvaltaa, joka selittäisi vuosikymmenestä ja presidentistä toiseen jatkuvan sokean tuen.)

Israelin hallintoa suojeleva teflonkupla ei ole historiallisesti ollut täysin särötön, mutta kyllä se on vuodesta 1948 lähtien - aivan oikein, Israel juhlii tänä vuonna 70-vuotista olemassaoloaan eli se on vain 30 vuotta Suomea nuorempi - pysynyt koossa hämmästyttävän hyvin ja monia todennäköisyyksiä uhmaten. Nykypäivän ihmisten on vaikea muistaa, että kun britit käytännössä päättivät perustaa Israelin valtion Palestiinan alueelle eikä esimerkiksi Madagaskarille, joka oli Hitlerin Saksan eräs vaihtoehto, Lähi-Idän öljyvarat olivat pääosin vielä löytymättä eikä kukaan osannut kuvitella siirtomaaherran sormen heilautuksen kaikkia seurauksia.

Tai ehkä sionistisen liikkeen ideologit osasivat. Ainakin asiat ovat menneet suunnilleen kuten he suunnittelivat, nykyinen Israel on korostuneesti sionistinen. Kaikkihan olisi voinut mennä toisin, jos Hitler ei olisi typerehtinyt kahden rintaman sotimisella vaan keskittynyt läntisen Euroopan alistamiseen ja Japani jättänyt Pearl Harbourin pommittamatta. Moni muukin asia olisi nyt toisin, mutta ainakaan mitään Israelin kaltaista ei tuossa vaihtoehtoisessa historiassa olisi koskaan perustettu eikä Israelin hallinto voisi nyt ruveta muistuttamaan saksalaisten kansallissosialistien komentoa. Israel saattoi syntyä, koska Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen yhdistyneet voimat (ihmiset idästä, koneet lännestä) tuhosivat Hitlerin pelottavan pitkälle koko yhteiskunnan alistamisessa ehtineen hallinnon.

* * *

Kun otsikoin tämän tekstin "Juutalainenkin voi olla fasisti", en tietenkään paljasta mitään salaisuutta. Totta kai juutalainen voi olla fasisti, ei se ole koskaan kansallisuudesta tai etnisestä taustasta ollut kiinni. Mutta kynnys verrata Israelin hallintoa, joka koostuu pelkästään juutalaisista (virallisestikin Israel on juutalaisten valtio) Hitlerin kansallissosialistiseen järjestelmään on uskomattoman korkea. Se kynnys on niin korkea, että on paljon helpompi hyväksyä ajatus Israelista rotuerotteluun perustuvana yhteiskuntana, vaikka sekin Etelä-Afrikan rotusortopolitiikan ollessa vahvimmillaan olisi varmasti kuulostanut hyvin "juutalaisvastaiselta".

Miksi on perusteltua kuvata Israelin nykyhallintoa fasistiseksi? Yksinkertaisesti siksi, että Netanjahun & Co tavoite on häätää Israelin sodalla valtaamilta alueilta niiden palestiinalainen väestö ja siirtää tilalle juutalaisia. Juuri näin toimi myös Hitlerin Saksa, vaikka loppujen lopuksi paljon huonommalla menestyksellä kuin Israel. Siinä missä Saksan juutalaisia vainosivat SA:n ruskeapaidat, ovat palestiinalaisten kimpussa sekä varastettua maata itselleen kärkkyvät uudisasukkaat että heitä suojelevat poliisit ja armeija. Se mitä Ahed Tamimi teki, oli sitä mitä Saksan juutalaiset eivät uskaltaneet tehdä riehuville SA:n joukoille. Varakkaimmat tai ripeimmät poistuivat maasta. Näin on ehkä tapahtunut Palestiinassakin, en tiedä.

Israelin hallinnon apartheid- ja ryöstöpolitiikka nauttivat maassa asuvien juutalaisten enemmistön tukea. Se ei tietenkään tee heistä kaikista fasisteja. Mutta kyllä enemmistö tukee Netanjahun rasistista apartheid-hallintoa aivan samalla tavalla kuin äänestäjien enemmistö Hitleriä 1930-luvulla ja kantaa siitä ainakin moraalisen vastuun (teoriassa; kun ollaan Yhdysvaltain kainalossa, moraalisista ongelmista ei tarvitse piitata). En suhtaudu juutalaisuuteen tunteellisesti, he ovat samoja ihmisiä kuin me kaikki muutkin, vaikka heillä on paljon omia omituisia tapojaan; kenelläpä ei olisi, kun kauempaa katsoo. Huomaan kuitenkin, että holokaustin synnyttämä empatiavuori on kulunut loppuun, vaikka kuinka ihailen lukemattomia juutalaissyntyisiä säveltäjiä, kirjailijoita, esiintyviä taiteilijoita ja tutkijoita. Juutalaisuus ei poista tai oikeuta sitä hirvittävää tosiasiaa, että Israelin hallinnon suhtautuminen palestiinalaisiin on pohjimmiltaan fasistista. Systemaattinen kansanmurha puuttuu, mutta puuttuuko enää mitään muuta olennaista?

Hallinto, joka kokee raskaasti aseistautunutta miehittäjäsotilasta potkivan ja läpsivän teinitytön uhkaksi legitimiteetilleen, tietää oman fasistisuutensa itsekin. Olen elänyt aikoja, jolloin Israel pyrki pitämään julkisivunsa "demokraattisena". Ne ajat ovat selvästikin ohi. Israelin hallinto ei enää piittaa, vaan se käyttäytyy kuten brutaalit siirtomaahallinnot ovat aina ja kaikkialla käyttäytyneet. Yhdysvaltain maailmanpoliisin luvalla Israelin hallinto tekee mitä lystää, pommittaa ja murhaa keitä haluaa, kohtelee palestiinalaisia ö-luokan ihmisinä ja halveksii avoimesti maailman yleistä mielipidettä. Ei sen toiminnalle ole moraalisesti kestäviä perusteita. Siksi Israelin hallintoa on jatkuvasti syytettävä siitä, mihin se syyllistyy: palestiinalaisten systemaattisesti rasistiseen kohteluun. Samaan hengenvetoon on muistettava, että apartheid-Israel on mahdollinen, koska Yhdysvallat, EU ja monet muut katselevat muualle ja viheltelevät, kun maansiirtokone tuhoaa taas yhden palestiinalaisen kodin, kun miehittäjän edustaja murhaa satunnaisen palestiinalaisen (ja joutuu minkäänlaiseen vastuuseen vain, jos murhasta on yksiselitteinen videotodiste), kun juutalainen fasisti on vauhdissa.

Myös juutalainen fasisti on ennen muuta fasisti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti