Yhteiskunnallisen hulluuden ytimessä

Yhdysvaltalainen politiikan toimittaja Will Sommer on julkaissut kirjan QAnon - Salaliittokultin ytimessä (Bazar 2023), joka ei ole erityisen hyvin kirjoitettu ja jonka suomennos (Pasi Rakas Jääskeläinen, ei tule sekoittaa kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläiseen) on aika viimeistelemätön ja jotkut ratkaisut hupaisan ja karvoja nostattavan välillä ("mobiilitalon" tavanomainen vastine lienee "asuntovaunu", eivätkä Yhdysvaltain poliittisen oikeiston yhtenä tukipylväänä toimi "evankeliset" vaan "evankelikaaliset" uskonnolliset ryhmät). Kirjoitan siis enemmän aiheen kuin toteutuksen takia. Ihmisen taipumus uskoa mitä epäuskottavimpiin asioihin on yhtä aikaa kiehtova ja kauhistuttava ilmiö. Usein taipumuksesta kärsii vain ihminen itse (kun esimerkiksi lotraa hopeaveden kanssa), mutta pahimmillaan puhutaan yhteiskuntia ravistelevista joukkoilmiöistä, joukkohysterioista ja kulteista. Voi olla vääristyneen tiedotuskulttuurimme syytä, että näitä ilmiöitä tuntuu esiintyvän poikkeuksellisen paljon Yhdysvalloissa. Myös Intiasta uutisoidaan aika usein suurten ihmisjoukkojen joutumisesta jonkin oudon uskomuksen valtaan. Eikä toki pieni Suomemmekaan ole ilmiölle immuuni.

Nyt keskitymme kuitenkin ilmiöön, jota kutsutaan melko vakiintuneesti ilmaisulla "QAnon". Se on tavallaan tavanomainen someajan ns. salaliittoteorioiden ympärille kietoutuva hullutus. Sillä on kuitenkin ollut poikkeuksellisen vahva vaikutus Yhdysvaltain liittovaltion politiikassa ja ns. trumpilaisuudessa eli jo valmiiksi oikeistolaisen republikaanipuolueen äärilaidassa, jonka on epäilty tähtäävän jonkinlaiseen vallankaappaukseen, jonka tuloksena Yhdysvalloista tulisi enemmän tai vähemmän fasistisen mallin mukainen diktatuuri (nyt se on muodollisesti demokraattinen rikkaiden ihmisten diktatuuri). Sanon suoraan, ettei QAnon sinällään kiinnosta itseäni yhtään enempää kuin muutkaan ilmeiset yhteisöllisen hulluuden muodot. Näyttää kuitenkin siltä, että Yhdysvaltain kansainvälisesti kaikkialle ulottuvan vaikutuksen takia on puoliksi pakko pohtia myös QAnonin kaltaisia ilmiöitä.

Itse kirjasta en siis aio esittää pidemmälle meneviä arvioita. Kirjoittaja on omien sanojensa mukaan itsekin pakkomielteisesti erilaisiin äärioikeistolaisiin ilmiöihin uteliaisuutensa keskittänyt toimittaja, jolla ei kuitenkaan ole taitavan kirjoittajan lahjaa. QAnon - salaliittokultin ytimessä on sen takia suhteellisen tylsää luettavaa, ei vähiten sen takia, että monet sen luvuista tuntuvat täyteainekselta, eikä kirja tarjoa minkäänlaista katarttista kokemusta, koska koko ilmiön käynnistänyt anonyymiksi jäänyt nimimerkki "Q" on vaiennut ja hommaa pyörittävät nyt alkuperäisen Q:n hahmottamaan mielikuvitusmaailmaan hurahtaneet oppilaat. Aineistosta olisi ehkä saanut kasaan jonkinlaisen teinikauhuelokuvan, mutta ei kyllä vakavasti otettavaa tietoteosta. Sommer kyllä tutustuttaa lukijan moniin ilmiöihin ja henkilöihin, joihin tutustumisen olisi mielellään jättänyt väliin. Mutta vain osalla on mitään paikallisen kuriositeetin yli nousevaa merkitystä.

* * *

Ironista ja ajallemme kai oikein tyypillistä on, ettei Q:lla ollut koskaan mitään selkeää, koherenttia viestiä, vaan hän nousi verkkosomen hetteisestä maisemasta hiukan esiin olemassa hyvin epämääräinen. Q harrasti lyhyitä sloganeita ja omituisista sloganeista rakennettuna akronyymejä, joista sitten opetuslapset rakensivat tuhansia tulkintoja ja "selväkielisiä" ideologisia toimintaohjeita. QAnonin keskeiseksi viestiksi kehittyi väite, että maailmaa hallitsee "kabaali" (englanniksi Cabal), rikkaitten demokraattipuolueen jäsenten, Hollywood-tähtien ja muiden yhtä epäilyttävien tyyppien salaliitto, jonka keskeinen harrastus on globaalin ohjailun lisäksi kaapata lapsia, vangita heidät maanalaisiin tiloihin sekä seksuaalista riistoa että lasten aivoista uutettavaa nuorennuslääkettä adrenokromia tuottamaan. Suomessakin kerrottiin ns. pizzagate-tapauksesta, joka eskaloitui vuoden 2016 presidentinvaalien yhteydessä siihen, että Edgar Maddison Welch -niminen mies lähti rynnäkkökiväärin kanssa selvittämään, onko kannibaalipedofiilirenkaalla ja erityisesti siihen kuuluvaksi väitetyllä Hillary Clintonilla kidutuskeskus pizzeria Comet Ping Pongin kellarissa ja jos on, pelastamaan siellä viruvat lapsiuhrit. No ei ollut, ei edes kellaria.

Lyhyesti voi todeta, että kaikki QAnon-joukon fantasiat ovat samaa tyyppiä, vaikka mukaan mahtui myös aivan perinteisiä pyramidihuijauksia muuta normaalia ihmisten hölmöyden hyväksikäyttöä. QAnon-riehunnassa on kuitenkin ollut se merkittävä piirre, että ulkopuolisille tuntemattomasta syystä kultin jäsenet olivat tulleet siihen johtopäätökseen, että tuon em. kannibaalipedofiilien globaalin hirmuvallan voi kukistaa vain yksi mies, Donald J. Trump. Trump itse ei todistetusti ollut ensin ollenkaan jyvällä siitä, mistä on kyse, mutta kun QAnonin väki riittävän kauan ylisti ja kehui Trumpin ainutlaatuisuutta, ei tämä tietenkään voinut vastustaa imartelun voimaa, vaan antoi ensin kautta rantain, mutta lopulta melko suoraan ymmärtää, että vaikka hän ei tiedä QAnonista mitään, he ovat selvästikin hyviä tyyppejä ja hyvällä asialla, koska ymmärtävät Trumpin ainutlaatuisuuden.

QAnonin julkisen esiintymisen huipentuma nähtiin ehkä kongressin valtausyrityksessä 6.1.2021. Monelle kiihkoilijalle tuon päivän piti olla se ratkaiseva hetki, jolloin Trump pyyhkäisee kabaalin joukot, käynnistää "myrskyn" ja maailman puhdistamisen kannibaalipedofiilien diktatuurilta. PelkurimainenTrump ohjaili mellakoitsijoita turvallisen etäältä ja odotteli tietoa Mike Pencen ja Nancy Pelosin hirttämisestä. Lopulta, kun Trump joutui toteamaan, etteivät edes QAnonin raivopäät pystyneet muuttamaan vaalitulosta, hän vaisusti ehdotti tukijoilleen palaamista rauhallisesti kotiin. Monelle QAnonin aktiiville lankesi myöhemmin syyte ja tuomio mellakoinnista, vaan ei ainakaan vielä Trumpille. Epäonnistunut vallankaappaus oli monelle aktivistille lamaannuttava takaisku, kuten Trumpin vaalitappiokin. QAnonin vaikutusvalta heikkeni, eikä kukaan tällä hetkellä tunnu tietävän, ovatko liikkeen opetuslapset edelleen täynnä pyhää intoa ja vihaa.

* * *

Kultiksi nimitetään yleensä uskonnollista liikettä, jolla on jumalaisena pidetty johtohahmo, sokeaan uskoon ja luottamukseen perustuva ohjelma ja epätoivoisiinkin tekoihin henkisesti valmistautunut kannattajajoukko. Kulteista ei yleensä seuraa mitään hyvää, mutta pahimmillaan jälki on aivan hirvittävää. Jim Jonesin Kansan temppelin tarina loppui marraskuussa 1978, kun kulttijohtaja määräsi opetuslapsensa nauttimaan syanidia ja ampui itsensä. 913 ihmistä kuoli. 15 vuotta myöhemmin David Koreshin johtaman Davidin oksa -nimisen kulttimaisen lahkon 75 jäsentä kuoli tulipalossa, joka syttyi poliisin 51 vuorokautta kestäneen piirityksen tuloksena. QAnon ei voi kehuskella näin näyttävällä suorituksella, kongressin hyökkäyksessäkin kuoli "vain" puolisen tusinaa ihmistä. Katastrofien uhka leijuu silti aina ilmassa, kun koolla on pakkomielteen riivaamia ihmisiä ja heitä silmät vihaa loistaen ohjaavia karismaattisia johtajia.

Myös Will Sommer spekuloi ajatuksella, että jos vuoden 2024 presidentinvaaleista tulee jälleen kaksintaistelu Trumpin ja demokraattien ehdokkaan (tällä hetkellä Joe Biden, jonka dementian pahentuminen voi tosin vielä pakottaa vaihtamaan ehdokasta) välillä, QAnon saattaa nousta tuhkasta ja muodostaa vaalitaistelua häiritsevän tai sen ratkaisevan joukkoliikkeen. Ajatus on tavallaan yhtä epäuskottava kuin QAnonin omat fantasiat, mutta vaalien alla tilanne on kiistämättä aika latautunut. Kansakunta on voimakkaasti jakautunut, huhut ja tietoiset valhekampanjat kiertävät somealustoilla sähkön nopeudella, minkä lisäksi vaaleissa voi pitkästä aikaa olla kahdesta valtapuolueesta riippumattomia ehdokkaita, joiden äänestäjät ovat pois pääehdokkaiden potista. Jos vielä käy niin, että Trumpin vaalikelpoisuus evätään jonkin käynnissä olevan oikeusjutun tuloksena, Trumpin kannattajien reaktiot voivat olla poikkeuksellisen rajuja.

Suomessa QAnon ei ole kerännyt suurempaa huomiota tai kannatusta, eikä ole helppoa kuvitella pizzagate-tasoisten fantasioiden ottavan tulta Suomen kaltaisessa peruskoulun käyneiden kansalaisten maassa. Toisaalta meillä on juuri nyt hallitus, jonka piirissä on evoluution kiistäviä, rasisteja ja natsimyönteisyydestä kiinni jääneitä ihmisiä. Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtaman hallituksen tieteenvastaisuutta ja jatkuvaa valehtelua täydentää eduskunnan puhemieheksi valittu Jussi Halla-aho, joka on suomalaisittain merkittävän ideologisen kultin perustaja ja "Mestari". QAnonilaisten tavoin myös perussuomalaisten politiikanteko on keskittynyt somealustoille. Heiltä sujuu myös nopeiden viha- ja maalituskampanjoiden järjestäminen eri mieltä olevien "vihervassareiden" kimppuun. Mallia on otettu Yhdysvalloista, eikä ole perusteltua syytä olettaa, ettei Suomestakin löydy yhtä hyvin johdateltavissa olevia ihmisiä ties mihin ikäviin fantastisiin hankkeisiin.