Kirkontornien sisällä

Löytöretkiasiantuntija Mikko Rinnevuori on Cityspotting -nimisen yrityksen pomo. Taivaallinen Helsinki : Kaupunki kirkkojen yllä (Fennoscandit Simulations Systems, 2024) on hänen toinen "kaupunkikirjansa", ensimmäinen oli Maanalainen Helsinki : Kaupunki pinnan alla (2023), aiemmin hän kirjoittanut lattia-akrobatiasta. Minut houkutti kirjan pariin uteliaisuus; yleisöltä suljetut paikat ja yleensäkin paikat, jotka ovat olemassa mutta joissa kukaan ei vieraile, virittävät monenlaisiin ajatuksiin. Tässä tapauksessa olin myös utelias näkemään, minkälaisia valokuvia Helsingissä sijaitsevista kirkkojen tornitiloista kirjoittaja on onnistunut ottamaan.

Kirja onkin visuaalisesti mielenkiintoinen, vaikka myös turhauttava (ks. selitystä jäljempää). Sen sijaan kirjan tekstillinen anti on vähäinen, pinnallinen ja hätäisesti kirjoitetun oloinen. Kuin tekijällä olisi ollut kiire saada opus julki. Ehkä olikin, jos oli jokin aikataulu sovittu. Kirjalle se ei tehnyt hyvää. Rinnevuorta voi kehua ja kiittää aktiivisesta tunkeutumisesta tiloihin, joihin useimmilla meistä ei olisi voimia saati uskallusta mennä, vaikka unohtaisimme lupien pyytämisen vaivan ja määrän. Tekstistä voi päätellä, että kirjoittaja ja torneissa kiipeillyt ymmärtää myös meitä, joille ajatuskin raahustamisesta vanhoissa ja ahtaissa rappusissa syvyyksiin tuijottaen on kauhistuttava.

Rinnevuori on myös kolunnut kiitettävän monessa kohteessa ottaen mukaan monia sellaisiakin kirkkorakennuksia, joilla ei varsinaista tornia ole ja ennen muuta kirkkoja, jotka eivät kuulu turismituttujen joukkoon. Hienoja kuvia on paljon ja suurin osa on sellaisia, joita ei todennäköisesti missään tai koskaan ole ennen julkaistu. Rinnevuorella on silmää tilalliselle erikoisuudelle, jota kohteena olleet paikat ovat tarjonneet, kuin myös rakennusteknisille yksityiskohdille, jollaisia on näkymättömissä kaikissa yleisöltä suljetuissa tiloissa. Erikoisimpia tällaisia tarjoaa Suomenlinnan kirkko, jonka 1920-luvulla rakennetun luterilaisen kirkon seinien sisälle on jätetty alkuperäinen ortodoksinen sotilaskirkko. En edes tiennyt tästä ratkaisusta, joka on jonkinlainen helpotus sille, jonka mielestä kirkon muuntaminen uuden uskon mukaiseksi oli ja on kulttuurista vandalismia.

* * *

Taivaallinen Helsinki tarjoaa uteliaalle paljon nähtävää, mutta valitettavasti on todettava, ettei se tietokirjallisena tuotteena ole kaikin tavoin onnistunut. Tavoistani poiketen nostan esille ison joukon huomioita, koska harmittaa hyvän idean puolinainen toteutus. Tämä on rakentavaa kritiikkiä, ei marmattamista vain marmattamisen ilosta. Seuraavalla kerralla sitten paremmin!

* Kirjan formaatti ja taitto (Tiina Pöytäniemi) on ongelmallinen. Valtava määrä kuvia on tungettu A5-kokoisille sivuille tavalla, joka hävittää kuvien tehon ja todistusvoiman. Taitto on aina esteettinen valinta, mutta tällainen sullominen mustalle pohjalle voisi toimia suuren kahvipöytäkirjan formaatissa (minimi A4), nyt menevät lukijan voimat siihen, että saa pidettyä sulkeutumaan hakeutuvat sivut auki. Sääliksi käy kuvaajaa, jonka monet hienot kuvat jäävät nyt väkisin katveeseen. Kymmenet kuvat olisivat myös kaivanneet selittävän kuvatekstin, eivät ne kaikki toimi visuaalisella tasolla yhtä hyvin.

* Kirjassa ei ole kohteiden luetteloa saati karttaa, johon esitellyt kirkkorakennukset olisi merkitty. Miksi ei ole, kun kummatkin tarjoaisivat kirjan käyttäjälle perin tarpeellista informaatiota? No onhan siinä nimiösivulla QR-koodi, jonka takaa saa kännykkään karttapohjan ja siihen kirkkojen sijainnit, huomauttaa nuorempien ikäpolvien ihminen. Boomeri vastaa, että paperille painettu kirja ei toimi niin, että osa sivuista on luettavissa vain kännykästä. Ei vaan toimi. Kirjassa ei ole myöskään sivunumeroita, joihin olisi voinut viitata. Kuten ei myöskään julkaisuvuotta, joten kirjaan myöhemmin tarttuvat saavat vapaasti pohtia, milloin tällainen kirja on tehty. Pikkujuttu, mutta ei ihan merkityksetön.

* Teksti on lennokasta turistioppaan tyyliä, jollainen toimii puhuttaessa, mutta tuntuu vähän heppoiselta luettaessa. Mitä mahtaa tarkoittaa usein toistuva ilmaisu "lähtökohtaisesti auki"? Rinnevuoren punainen lanka katkeilee välillä oudolla tavalla. Temppeliaukion kirkkoa esitellään otsikolla "Maanalaiset kirkon tunnelit" ja sisäänheittovirkkeenä on "Miten olisi maanalainen seikkailu maanalaisen kirkon alapuolella risteilevissä tunneleissa?" Kiitos, kyllä ne kiinnostaisivat, mutta ongelmaksi muodostuu, että Rinnevuori unohtaa sisäänheittotuotteensa saman tien ja kertoo lähinnä kirkon rakentamiseen liittyneestä Biafra-episodista. Ehkä osa kuvista liittyy näihin "maanalaisiin tunneleihin", mutta muuten ne jäävät edelleen arvoituksiksi. Mutta tällaista se kiire ja kustannustoimittajan puute tuottavat. Edes kaikkien rakennusten suunnittelijoiden nimiä ei ole ehditty kaivaa mukaan tekstiin.

* Malmin hautausmaalla oleva entinen asemarakennus on jostain selittämättömästä syystä mukana kirjassa, vaikka se ei ole kirkko eikä siinä ole tornia. Tekstissä puhutaan myös virheellisesti "Kampin" hautausmaasta, jollaista ei ole edes olemassa (se on Hietaniemen hautausmaan vanha puoli). Onko kohde mukana vain siksi, että vainajia kuljetettiin hautausmaalle junalla vuoteen 1954 asti? Totta, mutta eikö kirjan pitänyt esitellä kirkkojen torneja sisältäpäin?

* Helsingissä on paljon enemmänkin kirkkoja, joista monilla tosin ei ole varsinaista tornia, joten olisi ollut hyvää palvelua lyhyesti kertoa, miksi juuri valitut kirkot (ja yksi entinen asemarakennus) ovat mukana. Senkin olisi voinut kertoa, jos valikoima on satunnainen, paitsi että tunnetuimmat ovat mukana. Lukija voi muuten olettaa, että tässä ovat Helsingin mielenkiintoiset kirkontornit. Itse odotin jännityksellä, mitä löytyy Töölön kirkon tornin sisältä, myös Huopalahden, Kulosaaren ja Käpylän ja Pyhän Eliaan kirkko olisivat olleet kiinnostavia. Enkä tarkoita, että olisi pitänyt olla selostus kaikista.

* * *

Joudun toteamaan, että yritys on ollut melkoisesti parempi kuin toteutus. Tutkailisin mielellään kirjan kuvia koossa A4 ja aukeamilta, jotka pysyvät avoinna ilman voimakeinoja. Lukisin myös tekstiä mieluummin mustana valkoisellla kuin toisin päin. Mutta jotta tästä esittelystä ei jää ikäviä fiiliksiä, liitän tähän loppuun kirjasta puuttuvan kohdeluettelon katuosoitteineen ja arkkitehteineen). Olkaa hyvät!

• Johanneksen kirkko (Adolf Melander) Korkeavuorenkatu 12, Eira
• Kallion kirkko (Lars Sonck) Itäinen Papinkatu 2, Kallio
• Saksalainen kirkko (Harald von Bosse ja Carl Johan von Heideken, torni Josef Steinbeck 1897) Bernhardinkatu 4, Eira
• Pyhän Henrikin katedraali (Ernst Bernhard Lohrmann) Pyhän Henrikin aukio 1, Ullanlinna
• Paavalinkirkko (Bertel Liljequist) Sammatintie 5, Vallila
• Suomen merimieskirkko (Pentti Kareoja) Provianttikatu 4, Vuosaari 
• Helsingin synagoga (Johan Jakob Ahrenberg) Malminkatu 26, Kamppi
• Helsingin vankilan kirkko (Ludvig Isak Lindqvist) Ristikkokatu 8, Hermanni
• Malmin hautausmaan toimistorakennus, joka ei ole kirkko ollenkaan, eikä ole koskaan ollutkaan, vaan aiemmassa elämässään asemarakennus.
• Helsingin tuomiokirkko (Carl Ludvig Engel) Senaatintori, Kruununhaka 
• Suomenlinnan kirkko (Einar Sjöström, seinien sisällä oleva ortodoksinen kirkko Konstantin Ton) Suomenlinna
• Temppeliaukion kirkko (Timo ja Tuomo Suomalainen) Lutherinkatu 3, Etu-Töölö 
• Mikael Agricolan kirkko (Lars Sonck) Tehtaankatu 23, Punavuori
• Uspenskin katedraali (Aleksei Gornostajev) Katajanokka
• Kristuskyrkan (Atte Willberg) Apollonkatu 5, Etu-Töölö