Loppuviimeiseksi jyllää aina materialistismielihyväeettinen plutokratia

Menin taas kerran lankaan. Varasin hyvässä uskossa kirjan, jonka nimi on Rahan valta –Kaverikapitalismi, keskuspankkirahoitus ja uusi maailmanjärjestys (Kuva ja Sana 2024). Edes kirjoittajan nimi ei saanut varoituskelloja hereille, enkä kiinnittänyt varaustilanteessa huomiota kustantajaan. Teologian tohtori Juha Ahvio on konservatiiviskritillisen Patmos Lähetyssäätiön tutkimusjohtaja. Kyseinen järjestö on meille 1970-luvun kokeneille paremmin tuttu jenkkityylisen bisnesmiehen taidot hallinneesta Leo Melleristä, joka harrasti mm. ennustusten tekemistä ja Raamattujen salakuljetusta Neuvostoliittoon, uskoi ufoihin  ja sai 1986 melkein kahden vuoden vankeustuomion talousrikoksista. Juho Ahvio on jatkanut Mellerin uraa ainakin tuotteliaana kirjojen julkaisijana. Kun nyt olen yhden kahlannut läpi, en kauheasti ihmettele nimekemäärää. Ahvion tapauksessa määrä ei ole muuttunut laaduksi.

Kuten johdatuksesta voi jo arvata, kirja ei suinkaan käsittele analyyttisesti finanssikapitalismin nykyistä kehitysvaihetta, vaan se on epämukavan huonosti kirjoitettu, pakkomielteisen varma näkemys siitä, että jokseenkin kaikki muut paitsi kristilliset kansalliskonservatiivit ovat liitossa, jonka tarkoituksena on käynnistää koko maailmassa uusi järjestys, jonka takana ei ole mikään foliohattujen salaliitto, vaan ihan oikea globalistien, vapaamuurareiden, plutokraattieliitin, paavin, Bilderberg-porukan ja muiden vastaavien – vaikka ei kuitenkaan juutalaisten, Israel kuuluu Patmoksen pysyvään ystäväpiiriin – vasemmistototalitaarinen utopiatulevaisuuden salaliitto, jota vastaan on nousemassa (kirjan kirjoitusaikaan vasta toiveen tasolla) Donald Trump.

Ahvion näkemyksen mukaan markkinatalous on jees, mutta kapitalismi on em. salaliiton kavala juoni, jonka ytimessä on juuri kapitalismin ja markkinatalouden välille vedetty yhtäläisyysmerkki. Samassa ytimessä on myös keskuspankkirahoitus, joka on pahan vallan vipusin. Kun Ahvio siis käy rahan valtaa ja kaverikapitalismia vastaan, hän ei missään nimessä halua tilalle minkään sortin sosialismia saati kommunismia, vaan kristilliseen ja kansallishenkiseen konservatismiin nojautuvan uuden maailmanjärjestyksen. Se olisi siis hyvä uusi maailmanjärjestys siinä em. globalistien uusi maailmanjärjestys olisi paha. Syystä, jota Ahvio ei edes yritä selittää (ehkä se on seuraavan kirjasen aihe?), se kaverikapitalistien uusi maailmanjärjestys ei vaan ota valmistuakseen, vaikka sen ajajilla on Ahvion tulkinnan mukaan kaikki langat käsissään.

* * *

En keksinyt tästä kirjallisesta tuotteesta oikein mitään myönteistä sanottavaa, vaikka se on aina yksi pyrkimykseni. Rahan valta on huonosti kyhätty, sekavasti kirjoitettu ja asiasisällöltään kokonaisuudessaan runsaasti siteerattujen ammattilaisten tekstinpätkien varassa. Ahvion oma anti koostuu vain tolkuttomista ja todistamattomista väitteistä (kirjailija Yuval Noah Harari on "Klaus Schwabin WEF-luottokonsultti), jotka mukamas todistavat jotain, vaikka ovat vain mielipiteitä (Ahvio ei ole tutkinut mitään kirjansa aihepiireistä, hän on vain kerännyt mielestään sopivia sitaatteja eri lähteistä, varsinkin aiemmista omista kirjoistaan, oli niiden otsikko mikä hyvänsä). Kirjassa on paljon eriskummallisia yhdyssanoja, joilla Ahvio uskoakseni pyrkii korvaamaan tavanomaiset ja latteat adjektiivit sellaisilla, joissa on todellista todistusvoimaa. Nähdäkseni tulos ei ole toivotun kaltainen. Tämän tekstin otsikko koostu Ahvion uudissanoista, joille en uskalla luvata pitkää ikää.

On harmillista ja nolottavaa, että myös kirjastomme on mennyt lankaan ja paitsi hankkinut tämän tekeleen kokoelmaan, myös asiasanoittanut sen täysin virheellisesti sillä oletuksella, että se käsittelee pää- ja alaotsikkonsa mukaisia asioita. HelMet-järjestelmässä asiasanoina ovat kansainvälinen talous – rahapolitiikka – globalisaatio – kansainvälinen politiikka – eliitit – vaikutusvalta – suurvaltapolitiikka. Kirjan luettuani voin vakuuttaa, etteivät näistä ole osuvia edes ne muutamat, jotka näennäisesti liittyvät kirjan teemoihin. Puuttuvia asiasanoja ovat ainakin salaliitot – kristillinen konservatismi – kansallinen konservatismi – keskuspankkirahoitus (sitä Ahvio sentään käsittelee, vaikkakin höttöisesti ja nähdäkseni vain osittain sen toiminnan oikein ymmärtäen).

Kyllä tällaisiakin kirjoja täytyy kirjastojärjestelmästä löytyä, mutta niiden todellista sisältöä asiasanoin kuvaten. Tärkeää varsinkin silloin, kun kirja on Rahan vallan tavoin nimetty potentiaalista lukijaa harhaan johtavalla tavalla (otsikointi on mitä ilmeisimmin valittu meille antikapitalisteille, joita Ahvio tosin pitää vain kaverikapitalismin "hyödyllisinä idiootteina"). Tämän kirjan oikea paikka olisi jossain teologisessa luokassa (en osaa tarkemmin sanoa, en ole asiantuntija), ei missään tapauksessa kansainvälisen politiikan yhteydessä. Sillä Ahviolle "Kaikkivaltias Jumala – eivät rahaparonit – määrää ja säätää, ja niin tapahtuu." (s. 153) Valitettavasti Ahvio ei selitä ilmeistä ristiriitaa eli tosiasiaa, että hänen kaikkivaltias jumalansa on katsonut parhaaksi antaa kaverikapitalismin jyllätä sen sijaan, että kaikille kansakunnille Kiinasta Kongoon ja Suomesta Siperiaan olisi ilmestynyt kansallisesti räätälöity donaldtrump, joka näyttävästi kampittaa kavalat vapaamuurariglobalistit.