Karnismi - näkymätön diktaattori

Joitakin kirjoja ei voi lukea kokonaan. Melanie Joyn Miksi rakastamme koiria, syömme sikoja pukeudumme lehmiin : Johdatus karnismiin (Oppian 2024, suomennos Maria Lindströn) on tällainen, tärkeä, mutta myös sietämätön. Minun ei onneksi tarvitse taas kerran lukea kuvauksia ihmisen eläimiin kohdistaman raa'an väkivallan yksityiskohtaisia kuvauksia, koska tiedän ne jo ennestään. Romanttisiin valheisiin uskovalle ne ovat silti ehkä tarpeen, koska emme vapaaehtoisesti halua sellaista kuvitella mielessämme. En tiedä, onko menetelmä tehokas vai potentiaalisia käännynnäisiä karkottava. Ainakin kirjan kansi puhuu lempeämmin keinoin.

Joy opettaa lukijalle ikäviä tosiasioita varsin kumoamattomalla logiikalla, jonka ytimessä on käsite karnismi, eläinperäisten ruoka-ainesten käyttämisen tulkitseminen luonnolliseksi ilmiöksi. Käsitettä ei ole aiemmin ollut olemassa, se on Joyn itsensä kehittämä ja lanseeraama. Olemme karnismin ytimessä, kun siitä poikkeaville ruokavalioille on rakennettu omat termit sekasyöjä, kasvissyöjä ja vegaani. Karnismi on hyvin syvällä alitajunnassamme elävä, mutta silti opittu ajattelutapa, jonka Melanie Joy on halunnut haastaa sekä sen nimeämisellä että sen kestämättömyyden osoittamalla.

Ongelma ei ole pelkästään eettinen eli karnismille osoitettua haastetta ei voi kumota puhumalla evoluution tuottamasta sekasyöjästä, opportunistisesta kaikki mahdollisuudet hyödyntävästä selviytyjästä. Emme ole biologisesti petoja, mikä on helppo tajuta vertaamalla omia kynsiämme ja purukalustoamme minkä tahansa todellisen pedon vastaaviin elimiin. Olemme kyllä ravinnon suhteen opportunisteja, eikä meillä olisi nykyisiä aivoja, jos meitä edeltäneet sukupolvet olisivat olleet kaikki tiukkoja vegaaneja. Todennäköisesti ihmisen laji olisi kadonnut Maan lajistosta ilman kaikkien ulottuville tulleiden ravinnon, energian lähteiden hyödyntämistä. Mutta emme ole enää pieni nisäkäslaji, vaan maailmamme luonnonvaroja hallitseva superpredaattori, joka kykenee pusertamaan karnistisen lihayllyn läpi minkä tahansa muun lajin. Se muuttaa evoluution asettamia sääntöjä.

* * *

Karnismi ei tee itsestään numeroa, koska olemme taipuvaisia inhoamaan eläinten ja muiden ihmisten tappamista sen sijaan että rakastaisimme sitä. On tärkeätä ymmärtää, että ruokapöydän ääressä järjestettävät lihaan ja muihin eläintuotteisiin perustuvat juhlat ovat makuhermostomme, eivät eettisen ajattelumme seurausta. Syömme lihaa useimmiten niin, ettei se hiukkaakaan muistuta meitä syömistä edeltäneestä väistämättömästä murhaamisesta, teloittamisesta ja pahoinpitelystä (en usko, että kokonaisen porsaan pään tuominen ruokapöytään on ainakaan eurooppalaisessa kulttuurissa normaalia). Vain jotkut meistä kykenevät surmaamaan nisäkkäitä, toimimaan teurastajina ja lihanleikkaajina, jotka toimittavat ruokapöytäämme siistejä lihan siivuja ja kuutioita. Vähän useampi pystyy teeskentelemään, etteivät kalat ole eläimiä, koska niillä ei ole nisäkkäiden ilmeikkäitä ja vetoamia silmiä tai suloista karvapeitettä.

Modernin karnismin ytimessä on loppukäyttäjästä hermeettisesti eristetty teollinen koneisto, jonka tarkoituksena ei ole saada meidät ravituiksi energiaa tarjoavilla lihatuotteilla, vaan tuottaa koneiston omistajilla vaurautta. Lihateollisuus hyödyntää karnismiamme ja muuttaa sen yksityisomaisuudeksi. Tämä taikatemppu onnistuu vain, jos ja kun koneisto on näkymätöntä ja sen kautta arviomme ja tuomiomme ulottumattomissa. Moderni tehomaatalous perustuu prosessiin, jonka osista emme saa tietää mitään. Mainonta valehtelee häikäilemättä häivyttääkseen karnismin todellisuuden pilkahduksetkin. Mainoksissa ei näy piilotettu todellisuus ja eläinten absurdeihin mittoihin ulottuva kärsimys vaan harkittu valhe vapaina ja onnellisina ikuisen kesän maatilan avarissa ja puhtaissa maisemissa nautiskelevissa yksilöissä, joiden on tarkoitus saada meidät uskomaan, että kaikki on hyvin.

Todellisuudessa mikään ei ole hyvin eäinteollisuudessa. Se on ketä tahansa empatiakykyistä ihmistä kauhistuttava eläinten helvetti, joka on ikuinen yhtä pitkään kuin olemme karnismin vallassa. Karnistinen helvetti on piilossa katseiltamme ja korviltamme, koska muuten se vihattaisiin kuoliaaksi. Jos joutuisimme päivittäin kulkemaan teurastamoon kuljetettavien eläin mukana, kävelemään teurastettavan eläimen saattajana alusta loppuun, meistä tulisi nopeasti vegaaneja joka ikisestä. Se on lihateollisuuden pahin pelko, eläinten todellisuuden valuminen karnistisen harhan vallassa olevien elämään. Vaikka olisimme sokeita, kuulisimme eläinten loppumattoman tuskan ja ahdistuksen äänivirran ja ryhtyisimme vegaaneiksi. Tupakkateollisuuden tavoin lihateollisuus joutuu koko ajan taistelemaan totuutta ja siitä kertomista vastaan. Se onkin eläinten ainoa toivon pilkahdus.

* * *

Kuten patriarkaatti, myös karnismi ja lihateollisuus tuntuvat ylivoimaiselta vastustajalta, kuoleman koneelta, jota vastaan taisteleminen on paitsi turhaa, myös vaarallista. Näin se myös toivoo meidän ajattelevan ja tuntevan. Melanie Joy osoittaa faktoilla, ettei näin tarvitse olla. Teollisuus voi olla uransa huipulla, mutta sen tuhoavat voimat ovat jo olemassa meissä jokaisessa. Karnismin näkymättömyyden panssarissa on jo isoja halkeamia. Useimmat karnismin itseisarvona sisäistäneet alkavat olla iäkkäitä ja nuoremmissa heidän osuutensa on aiempaa pienempi. "Olen sangen varma siitä, että jonain päivänä veganismi korvaa karnismin vallitsevana ideologiana. Kysymys onkin vain milloin. En koskaan kuvitellut näkeväni elämäni aikana nykyisenlaista vegaaniliikkeen kukoistusta. [- -] Uskon, että olemme vallankumouksen kynnyksellä - sellaisen, joka muuttaa ihmiskunnan ja tuntemamme maailman lopullisesti." (s. 161)

Karnismi heikkenee aina, kun yksilö tekee päätöksen lopettaa eläinperäisten tuotteiden ostamisen ja käyttämisen. Mikä parasta, tämä päätös ei ole vain puhetta, vaan todellinen teko. Tiedän omasta kokemuksestani, että matka voi olla pitkä ja koko pitkän elämänsä karnismin tietämättään sisäistäneelle vaikea, vaikka olisi kuinka eläinrakas ja kaikkea väkivaltaa inhoava. Tärkeintä on lähteä muuttumaan, olla alistumatta karnismin "näin asiat vain ovat" -valheelle. Lisäpontta matkalla voi saada Melanie Joyn kirjan lopussa olevasta mainiosta osiosta K E S K U S T E L U O P A S  L U K U P I I R I I N. Sen kysymykset pakottavat muistamaan, että karnismista luopuminen on myös ihmisten suojelemista. Eläinteollisuudessa työskentelevät ihmiset kärsivät siinä missä eläimetkin, eivätkä useimmat ole mukana vapaaehtoisesti, vaan olosuhteiden pakosta. Karnismi on yhteiskunnallinen ongelma sen lisäksi että se riistää eläimiltä kaikki niiden oikeudet.

Näin vastikään lihajalosteita valmistavan ja myyvän pietarsaarelaisen Snellmanin mainoksen, jonka slogan on JOS SYÖT LIHAA, SYÖ PAREMPAA. Tämä voi olla ensimmäinen kerta, kun lihateollisuuden toimija lähtee mainostuksessaan siitä, että mainoksen näkijä ei ole automaattisesti karnisti, mutta voi olla sellainen kulinarismin takia. Tällaisia mainoksia ei ole aiemmin ollut, mutta nopeasti levinnyt veganismi on muuttanut myös mainosten maailmaa, vaikka se olisi kuinka laskelmoivaa tahansa. Karnismi ei ole (ainakaan Suomessa) enää itsestäänselvyys, vaan tupakoinnin kaltainen huono asia, josta haluaan päästä irti, vaikka se maistuu monille riippuvuuteen asti. Minäkin uskon, että ihmiskunta muuttuu, ehkä kuitenkin ensin vegetaariseksi, vaikka veganismiin tähtääväksi. Muuttuu, tai tuhoaa itsensä ja maailmansa.