Talvisota 2.0

Kun lukee nykyään Helsingin Sanomia ja sen anonyymikeskustelijoita,  tuntee joutuneensa sotahullujen joukkoon. Perinteisestä vapaamielisen oikeistolaisesta ykköslehdestä on tullut jyrkän oikeistolainen aviisi, jonka toimittajat selvästi kilpailevat venäjänvastaisimman tittelistä.

Lehti ei myöskään näytä piittaavan keskustelupalstoilla melskaavien sapelinkalistajien loputtomasta riehumisesta ja eri lailla ajattelevien haukkumisesta. Sen sijaan lehden linjaa kritisoivat kirjoitukset jätetään herkästi julkaisematta. Esimerkiksi seuraavaa kommenttia toimittaja Sami Sillanpään hyvin asenteelliseen kolumniin ei moderaattori päästänyt lukijoiden silmille:

"Kyllä, Ukrainassa soditaan, mutta se kuvaavin sana tuolle sodalle on sisällissota. Vaikka läntiset russofobit kuinka toivoisivat, Venäjä on tuossa konfliktissa vain sivullinen, vaikkei osaton. Sisällissodasta on puhuttava, kun hallituksen joukot surmaavat säälimättä oman maan kansalaisia, jotka hallinto on määritellyt 'terroristeiksi'.

Ukrainan vallankaappauksen jälkeinen, demokraattisissa vaaleissa puntaroimaton hallinto on päättänyt yrittää sotilaallista ratkaisua itäisen Ukrainan asukkaiden erimielisyyteen. Sotilaallisella ratkaisulla täytyy olla EU:n ja Yhdysvaltain johdon siunaus, koska Ukraina on nyt taloudellisesti täysin riippuvainen läntisistä miljardeista.

Venäjä tukee itäisen Ukrainan alueitten vastarintaa, koska se ei halua Ukrainan liittyvän Natoon eikä kiinnittyvän EU:n talousjärjestelmään. Venäjällä on suurvallan intressit, mutta niin on myös EU:lla ja Yhdysvalloilla. Jos Helsingin Sanomat ei suostu myöntämään, että ne ovat Ukrainan sisällissodan osapuolia siinä missä Venäjäkin, se tekee historiallisen virheen, joka ei unohdu."

Hesarin moderaattorit ovat harrastaneet myös sellaista, että kun yksi on vahingossa päästänyt ei-halutun mielipiteen näkyviin ja joku riehuva nimimerkki on siihen ehtinyt tarttua, asioista paremmin perillä ollut toinen moderaattori on tullut ja napannut alkuperäisen kirjoitukseni pois, jonka jälkeen näkyvät vain vastakommentit. Se lienee uuden päätoimittajan näkemys modernista journalismista.

* * *

Vuoden 1939 syksyllä Neuvostoliitto alkoi varustautua tulevaa Saksan hyökkäystä varten ja ehdotti Suomelle rajansiirtoja, jotka olisi toteutettu alueiden vaihdoilla. Kuten tiedämme, Suomen poliittinen johto ei suostunut mihinkään vedoten aivopestyn kansan vastustukseen ja syksyn jänkkäämisen tuloksena oli Neuvostoliiton hyökkäys, jonka lopputulos muutti aluevaihdot aluemenetyksiksi. Raja siirtyi sinne minne suurvalta sen katsoi välttämättömäksi haluta. Jatkosodassa pelattiin taas häviävän hevosen kanssa ja taas siirtyi raja, vaikkakin aika vähän siihen nähden, että Suomi miehitti isot alueet Neuvostoliittoa.

Suomen Nato-kiihkoilijat haluavat nyt revanssia, Talvisota kakkosta, joka käytäisiin koko Naton hyökkäysvoimalla, mutta suomalaiset urhot tietenkin kärjessä varmistamassa, etteivät Nato-joukot mokaa koko juttua. Näille pässinpäille on mm. Hesarin kirjoittelun ansiosta syntynyt harhakuva siitä, että Venäjä voidaan nyt painaa polvilleen, vaikka Neuvostoliittoa ei voitu. Että Naton täysjäsenyys tarkoittaa lupaa ottaa takaisin menetetyt alueet ja paljon muutakin.

Valtionjohto ei tietenkään ajattele kuten nämä pässinpäät. Mutta täydellinen sitoutuminen EU-eliitin valitsemaan rähinälinjaan on antanut pässinpäille heidän kaipaamansa tukea russofobialle, jolla ei ole enää mitään tekemistä modernin yhteiskunnallisen ajattelun kanssa. Tässä russofobian lietsonnassa (motiivina luonnollisesti kansan Nato-vastaisen mielipiteen kääntäminen) Helsingin Sanomat on kunnostautunut tavalla, joka tuskin olisi ollut mahdollinen Virkkusen päätoimittajakaudella tai Aatos Erkon eläessä.

Ensimmäinen talvisota syttyi, koska Suomen kansa oli saatu uskomaan, ettei Suomen tarvitse kuunnella suurvaltanaapuria puhumattakaan siitä, että olisi annettu tuumaakaan periksi periviholliseksi nimetylle naapurimaalle. Uskon itse vielä siihen, ettei Talvisota 2.0 ole väistämätön, että se voidaan pitää kiihkoilevien pässinpäiden märkänä unelmana. Se kuitenkin edellyttää, että järjissään olevat ihmiset kysyvät itseltään, onko Naton täysjäsenyys siitä seuraavien valtavien riskien arvoinen.

Itäisessä suurvaltanaapurissamme on nyt vallassa kansallisoikeistolainen oligarkkius. Putinin puolueen sisarpuolue Suomessa taitaa olla Kansallinen Kokoomus. Tuo hallinto ei ole Venäjä. Venäjä on se, jota ei voi sotimalla voittaa vaan jonka kanssa täytyy taas opetella elämään rauhassa, kauppaa käyden, kulttuuria ja kokemuksia vaihtaen. Talvisota 2.0 ei toteudu, jos Suomen eliitti palaa ulkopoliittisen realismin tielle. Mutta sille tielle täytyy ensin palata ja myös Helsingin Sanomien täytyy lopettaa tuon realismin pilkka ja syrjintä, vaikka ei sitä voisi hyväksyä. Yllyttäjä ottaa vastuun yllytetyn älyttömyyksistä.