Ei valoa, ei villoja

Valonkantajat : Välähdyksiä suomalaisesta salatieteestä / Perttu Häkkinen & Vesa Iitti. – Helsinki : Like, 2015. – ISBN 978-952-01-1158-8.

Tartuin tähän opukseen uteliaana, mutta ilman konkreettisia odotuksia. Olen ollut lievästi kiinnostunut ns. esoteerisista virtauksista 1970-luvulta lähtien, vaikka henkilökohtainen retkeilyni muuttui pian Erich von Dänikenin jälkeen hyvin kriittiseksi skeptisyydeksi. Kirjan kirjoittajista tiesin Perttu Häkkisen toimittajaksi ja Hesarin kolumnistiksi sekä elektronisen populaarimusiikin tekijäksi (myös salanimellä Randy Barracuda), Vesa Iitin puolestaan esoteeristen kirjojen suomentajaksi ja Xysma-yhtyeen basistiksi.

Nyt kirjan läpi kahlattuani (ei varsinaisesti kirjoittajien, vaan enemmänkin kohteiden rasittavuuden takia) en osaa sanoa, onko kirjoittajilla ollut kieli edes vähän poskella vai ei oikeastaan. Ajoittain kirjoittajien tyylilaji nimittäin on varsin onnistunutta ja ainakin minua naurattavaa irvailua kohteena olevien esoteerikkojen toilailujen kustannuksella, mutta sitten hetken kuluttua taas tuntuu vahvasti siltä, että etäisyyden ottaminen on ollut vaikeata ja loppujen lopuksi kirjoittajat kuitenkin suhtautuvat aiheeseensa arvostavasti.

Kirjan nimi on ainakin arvostavalta kuulostava. Skeptisen lukijan on vaikea ymmärtää, mistä ”valosta” kirjassa esiteltyjen kantajien kohdalla voisi olla edes kysymys, mutta Häkkinen & Iitti tuntuvat haluavan sanoa, että kaheleitahan nämä kirjan henkilöhahmot ovat, mutta silti he edustavat jonkinlaisen piilotetun salaisuuden paljastamisen perinnettä ja sellaisenaan toimivat tylsän arkimaailman ja tieteen vastavoimana.

Kyllä Valonkantajat silti tarjoaa myös mielenkiintoista taustatietoa näistä usein varsin sekavista ja riitaisista esoterian näyttämöllä piipahtaneista henkilöistä ja heidän tarinoistaan. Häkkinen & Iitti eivät juuri ota kantaa uskottavuuden kysymyksiin, sillä kriittisilläkin hetkillä heiltä riittää jonkinlaista empatiaa hahmoille, jotka ympäröivä maailma jokseenkin helposti luokittelee joko huijareiksi tai hulluiksi.

***

Häkkinen & Iitti eivät suostu ottamaan täyttä vastuuta siitä, mitä ovat lukijalleen tarjonneet. He korostavat alussa ja lopussa toimineensa vain kukkakimpun kokoajina ja nauhalla kiinni solmijoina, joten vastuu luetun tulkinnasta on lukijalla. Tämä disclaimer ei liity kirjattuun henkilö- tai aatehistorialliseen informaatioon vaan niihin mielikuvituksellisiin väitteisiin, joita kirjan henkilögalleria on runsaan vuosisadan mittaan esitellyt.

Tässä suhteessa on mielenkiintoista, etteivät kirjoittajat mainitse edes sivumennen varsinaisia uskonnollisia liikkeitä, joiden uskomukset eivät mitenkään olennaisesti poikkea esoteerikkojen esittämistä. Olisi ollut esimerkiksi kiinnostavaa lukea Häkkisen & Iitin analyysiä suomalaisista skientologeista, joiden edustaman yrityksen maailmankuvaa voi perustellusti kutsua esoteeriseksi. Ehkä kirjoittajat eivät halunneet ottaa riskiä joutua tunnetusti aggressiivisesti puolustautuvan järjestön vastatoimien kohteeksi. Tai ehkä heidän(kin) mielestään tieteiskirjailija Hubbardin keksimät jutut ovat pelkkää esoterian pilkkaa.

***

Vaikka suhtautuisi kuinka neutraalisti ja mieli avoinna Valonkantajien henkilögallerian toimiin ja ideoihin, on vaikea välttyä kysymästä, mitä kaikesta tästä touhusta on jäänyt käteen. Hyllymetreittäin kirjoja toki on tuotettu, mutta onko yhtä ainoata esoteerikkojen väitettä koskaan pystytty osoittamaan todeksi? Me suomalaiset muistamme hyvin Rauni-Leena Luukanen-Kilden vimmaiset väitteet, joiden tueksi hän ei koskaan esittänyt ensimmäistäkään todistetta. Me myös tiedämme, että Skepsiksen vuosikymmeniä voimassa ollut tarjous maksaa merkittävä rahasumma todistetusta ”yliluonnollisuudesta” ei ole johtanut kuin muutamaan epäonnistuneeseen yritykseen.

Osa Valonkantajien esittelemistä oudoista hahmoista on epäilemättä ollut puhdasverisiä huijareita, joita ihmisen herkkyys uskoa ihan mitä tahansa ruokkii vuosisadasta toiseen. Toisen osan muodostavat taas maallikon näkökulmasta selvästi mielenterveysongelmaiset ihmiset. Kummastakaan ryhmästä ei taatusti ole tihkunut sitä kaivattua ”valoa” yhdenkään fotonin verran.

Mutta eipä ole kummoista villakasaa syntynyt niidenkään gurujen ja maagikkojen poruista, joita Häkkinen & Iitti karnevalistisena kavalkadina esittelevät muka salatun tiedon haltijoina tai vaalijoina. Jotkut näistä oudoista hahmoista ovat eläneet pitkään, mutta kaikki ovat kuolla kupsahtaneet jossain vaiheessa, kuten kaikki muutkin ihmiset. Aina löytyy niitä, jotka haluavat uskoa salaisen tiedon olemassaoloon ja aina löytyy niitä, jotka vastaavat tähän haluun. Mitään todellista, konkreettista, käsin kosketeltavaa tulosta ei mistään kuitenkaan ole tullut. Häkkisen & Iitin tarjoama ”valonkanto” on ollut ja näyttää edelleen olevan yhtä tyhjän kanssa.