Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

tiistai 15. syyskuuta 2015

Me kansanmurhaajat

Sven Lindqvistin vuonna 1992 julkaisema kirja Utrota varenda jävel on taas julkaistu Antero Tiusasen suomennoksena nimellä Tappakaa ne saatanat. Jokaisen, joka haluaa sormi ojossa ja muita syyttäen osallistua keskusteluun vihapuheen, rasismin ja kansanmurhien historiaan, pitäisi ensin lukea tämä kirja ja palata sitten - todennäköisesti muuttuneena - keskustelua jatkamaan.

Lindqvist ei tyydy kirjaamaan eurooppalaisen rasismin ja murhanhimon historiaa. Hän nimittäin osoittaa, etteivät toisen maailmansodan kuolemanleirit olleet Hitlerin mielettömyyden symboloima poikkeus, vaan luonnollinen jatkumo siihen systemaattisen rasismin ja kansanmurhien ketjuun, joka luonnehtii valkoihoisten eurooppalaisten häikäilemätöntä suhtautumista oman kulttuurinsa ulkopuoliseen ei-valkoihoiseen maailmaan.

Lindqvistin kirja on musertava muistutus eurooppalaisen - eritoten brittiläisen - ylimielisyyden kauhistuttavista seurauksista vain vähän aikaa sitten. Vaikka Lindqvistin kronikka alkaa 1400-luvulta, se ei pääty puhdistavaan katharsikseen. Alkuteoksen ilmestymisaikaan Jugoslavia hajosi verilöylyssä, jossa ehkä jopa 300.000 ihmistä menetti henkensä. Tappamisessa oli vahvasti läsnä rasistinen murhanhimo, joka saavutti pahimmillaan kansanmurhan mittakaavan.

* * *

Kauhistuttavinta Lindqvistin kirjassa on sen ajankohtaisuus nyt 20 vuotta ilmestymisensä jälkeen. Vaikka ei voi kiistää, että puheiden tasolla rasistiseen ajatteluun ja tekoihin suhtaudutaan joissakin maailman maissa erittäin torjuvasti, kovin paljon ei pintaa tarvitse raaputtaa. "Exterminate all the brutes" on samaan aikaan lainaus Joseph Conradin (alkujaan Józef Teodor Konrad Korzeniowski) vuonna 1899 julkaisemasta romaanista Heart of darkness (Pimeyden sydän) ja lause, jonka voi kuvitella monen tämän päivän kansanmurhaajan suuhun.

Nykyhetken ihminen on vain näennäisesti jotain muuta kuin kansanmurhaaja. Oman poliittisen muistini kattamana aikana on surmattu rasistisin perustein tai painotuksin miljoonia ihmisiä. Pelkästään Vietnamin sodassa henkensä menetti ehkä jopa 4 miljoonaa ihmistä, suurin osa näistä yhdysvaltalaisessa sotapropagandassa "vinosilmiksi" leimattuja ei-ihmisiä.


Useimmat toisen maailmansodan jälkeiset sodat ja kansanmurhat on tehty ideologisin tai uskonnollisin iskulausein, mutta häkellyttävän usein niissä on ollut myös voimakas rasistinen leima. Tämä ei koske vain monia käsittämättömiä verilöylyjä Afrikassa, jonka rajat ovat eurooppalaisten raakalaisten piirtämiä, vaan myös Iranin ja Irakin välistä sotaa, Yhdysvaltain "kostosotia" Irakissa tai parhaillaan käynnissä olevaa Syyrian sisällissotaa, jossa on ääneen julistettu tavoitteeksi kokonaisten kansanryhmien tuhoaminen.

* * *

Lindqvist kuvaa ennen muuta Euroopassa kehittynyttö valkoisen miehen rasismia ja raakuutta. Se ei tarkoita, että eurooppalaisten uhreiksi joutuneet olisivat olleet sen paremmin "jaloja villejä" kuin väkivaltaan kykenemättömiä uhrejakaan. Tiedetään hyvin, kuinka kovalla kädellä arabialaiset orjakauppiaat kohtelivat mustan Afrikan asukkaita jo ennen eurooppalaisia tai kuinka brutaalia väkivaltaa ottomaanimuslimit kohdistivat nykyisen Turkin alueella asuneisiin kristittyihin armenialaisiin 1900-luvun alkupuolella.

Eurooppalaisten raakuudelle on ollut ominaista pyrkimys osoittaa tieteellisesti valkoisen rodun ylemmyys - ei, Hitler ei keksinyt sitä ideaa - ja ei-valkoisten rotujen alemmuus. Ajatus rasismin oikeutuksesta luonnontieteellisenä faktana on pitkälti eurooppalainen idea, jonka hyväksyi merkittävä osa eurooppalaisesta älymystöstä vielä 1900-luvun alussa. Edes juutalaisten suhteellisen vaalea ihonväri ei pelastanut heitä valkoisen eurooppalaisen tieteeltä.

Tänä päivänä vihapuhe on valloillaan ja rasistiset teot ryöpsähtävät esiin milloin missäkin, myös Suomessa (uutiset kertoivat juuri hyökkäyksestä pakolaisten asuttamaan taloon). Poliittisesti korrektin vaatimus on virallisesti voimassa, mutta ei voimissaan. Intohimot ovat valloillaan, matka puheesta tekoihin lyhenee koko ajan. Rasismin ja kansanmurhanhimon voi sammuttaa vain itsessään. Siitä pitäisi jokaisen aloittaa ja myöntää, että me olemme kaikki potentiaalisia kansanmurhaajia, eivät vain "ne toiset".

(Kuva Ed Stein 2006)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti