Ihmisoikeus

On häkellyttävää lukea uutisista siitä, kuinka Suomeen Haaparannan kautta päätyneet nuoret irakilaismiehet ilmoittavat vihaavansa Suomea, koska maa ei olekaan heille luvattu maallinen paratiisi. Heidät oli huijattu lähtemään etsimään parempaa elämää valheilla ja sitten Suomessa onkin kylmää ja ravintoloita liian vähän. AFP:n haastattelema Muhammed ei varmaan ole ainoa pettynyt.

Samaan aikaan jotkut suomalaiset ovat valmiita tervehtimään turvapaikkaa hakevia polttopulloilla ja Ku-Kux-Klanin rekvisitalla. Voinee vain todeta, että nämä maanpäällistä paratiisia hakemaan lähteneet ja kotimaiset huppupäät ovat ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä eli että kannattaa lähteä takaisin.

Marisevien muhammedien ja vääräuskoisen Punaisen Ristin tarjoaman apupaketin torjuvien takana on kuitenkin todellinen inhimillinen hätä, joka on ajanut miljoonat ihmiset liikkeelle pois kodeistaan. Tuo hätä ei saa kadota tällaisten tragikoomisten uutisten taakse. Ei riitä, että järjestetään hätämajoitusta turvapaikkaa tarvitseville, mutta siitä on aloitettava.

* * *

Nykysuomalainen on tottunut niin turvattuun elämään, että aitojen pakolaisten ja turvapaikan hakijoiden tilanteeseen voi olla vaikea eläytyä (vain paremman elämän perässä liikkuville tuota empatiaa ei yleensä riitä senkään vertaa). Kun suurin uhka on, että sossun raha tulee päivän myöhässä, voi olla vaikea muistaa, että pakolainen on menettänyt todennäköisesti kaiken. Meillä päivitellään summia, joita ihmissalakuljettajille - noille vastenmielisille paskiaisille - maksetaan pelkästä matkasta Euroopan porteille. Onko vaikea uskoa, että nuo summat olivat näiden ihmisten koko omaisuus?

Todellisuudessa suomalaiset ovat olleet itsekin turvapaikanhakijoita historiallisesti katsoen varsin vähän aikaa sitten. Toisen maailmansodan aikana siirrettiin suuri joukko lapsia turvaan Ruotsiin ja hävityn sodan jälkeen samaan suuntaan kiirehtivät Neuvostoliiton kostotoimia pelänneet tiedustelumiehet. Karjalan evakot olivat pakolaisia hekin, vaikka teknisesti ottaen maan sisäisiä. Heidän hätäänsä se ei mitenkään vähentänyt. Koti oli menetetty, omaisuus useimmiten kadonnut tuhkana tuuleen. He tarvitsivat turvapaikan siinä missä kiihkoislamisteja pakenevat jesidit.

* * *

Käynnissä oleva kansainvälinen pakolaisuus ei ole ensimmäinen laatuaan ihmisen historiassa. Koskaan aikaisemmin sitä ei vaan ole kyetty näin selkeästi hahmottamaan ja elintasokuilun eri puolilla tajuamaan. Valitettavasti tieto hädästäkään ei ole arvovapaata tai luotettavaa, koska aina löytyy niitä, jotka ovat valmiita tekemään rahaa toisten hädällä. Uutisia on syytä lukea ajatuksella, kaikkea ei kannata uskoa suoralta kädeltä.

Vielä valitettavampaa on, että pääosa maailman pakolaisuudesta on tarkoituksella tai piittaamattomuudella aiheutettua. Irakin ja Syyrian kriisit eivät ole paikallisia tai väistämättömiä vaan seurausta kansainvälisen politiikan totaalisista epäonnistumisista ja isojen toimijoiden itsekkäistä pyrkimyksistä. Pakolaiseksi joutuneilla itsellään ei ole tilanteeseensa yleensä mitään osuutta.

Poliittisten, uskonnollisten ja sotilaallisten johtajien suhtautumista näihin inhimillisiin tragedioihin on surullista seurata. Vaikka joukossa epäilemättä on aitoakin empatiaa, sanahelinä kaikuu turhan kovana. Omaa vastuutaan harva myöntää, eivätkä konkreettiset toimet päätä huimaa. Pakolaisongelmaa ei voi ratkaista leirejä perustamalla vaan poistamalla pakolaisuuden syyt. Aloitteet sillä suunnalla loistavat lähinnä poissaolollaan.

Oikeus olla ei-pakolainen on perustava ihmisoikeus. Siitä ei saa tinkiä tippaakaan.