Matti Jalasvuori: Virus - Elämän synnyttäjä, kuoleman kylväjä, ajatusten tartuttaja. - Docendo 2015.
Kirjan kansi tuo - valitettavasti - mieleen lukion oppikirjat. Mutta ei sisältö. Virologi Matti Jalasvuori on ilahduttavan omalla tavallaan tiedettä popularisoiva tutkija, jonka poikamainen huumori muistuttaa jollain tavalla Kari Enqvististä, vaikka puhummekin eri sukupolvien kirjoittajista.
Virus on toki kirja myös viruksista, mutta ei millään muotoa pelkästään niistä. Jalasvuori on hylännyt rohkeasti perinteisen mallin ja kuljettaa pohdintojaan suomatta ajatustakaan sille, joka odotti systemaattista virusten ruumiinavausta. Kyllä hän sitäkin tekee, mutta vain kuin on sopiva hetki ja paikka.
Varsinaisesti Jalasvuorta askarruttavat elämän arvoitus ja maailmankaikkeuden rakenne. Molempiin hän kytkee virukset sekä mielenkiintoisella että ajattelemaan haastavalla tavalla. En kuitenkaan paljasta miten, jotta pakotan jotkut tämän tekstin mahdollisista lukijoista tarttumaan kirjaan ja lukemaan sen itse.
* * *
Jalasvuori käyttää merkittävän osan kirjasta etsimällä ja löytämällä virusten toimintamalleja myös muissa mittakaavoissa. Maailmankaikkeuden lisäksi paljon huomiota saavat meemit eli kulttuuriset virukset, joiden elämäntapoja Jalasvuori onnistuu pohtimaan varsin tuoreella tavalla.
Uskonnot ja jumalat ovat Jalasvuoren maailmanselityksessä menestyksekkäitä meemejä, jotka eivät ole vuosituhansienkaan vieriessä menettäneet kykyään levitä ja infektoida yhä uusia ihmisjoukkoja. Voi tietysti olla, etteivät paavi ja uskonnollinen poliisi oikein innostu tästä mielikuvasta. Hyvin perusteltu se kuitenkin on.
Minusta vielä rankempi väite on, että evoluutiotakin ohjaisi jonkinlainen viruksilta lainattu taktiikka. Jalasvuori tuntuu olevan vakuuttunut siitä, että ilman viruksia ja niiden esimerkkiä ei olisi elämää eikä evoluutiota. Ajatus on mielenkiintoinen, vaikka monella tavalla lisätodisteita kaipaava.
* * *
Kuten arvata saattaa, virusten tutkijalta kysytään toistuvasti, ovatko ne virukset eläviä vai eivät. Jalasvuori onnistuu yllättämään lukijan tekemällä vastakysymyksen, "Onko sillä loppujen lopuksi väliä?" Mikään ei muutu, vaikka virus todettaisiin eliöksi (useimmat virologit eivät näytä niitä eliöinä pitävän). Virusten keskeinen rooli miltei kaikessa ei riipu määritelmistä. Emmehän me osaa yksiselitteisesti määritellä edes elämää. Jos nyt silläkään on erityistä merkitystä.
Jalasvuoren vapaa mieli pohdiskelee kosmologian filosofisia ulottuvuuksia varsin asiantuntevasti, vaikka tutkija kertookin jättäneensä tähtitieteen opinnot loputtomiin integraalilaskentoihin. Toisaalta näitä pohdintoja voi lukea myös ääneenajatteluna, jonka tarkoitus ei ole ehdottaa, vaan kieputtaa ajatuksia. Mittakaavat ja aikaskaalat ovatkin sellaisia, ettei liika realismi tuo lisäarvoa.
Jalasvuoren kirjan olisin suonut näkeväni tieto-Finlandian ehdokkaiden joukossa, mutta kai tuo kansi jo pilasi mahdollisuudet. Tai ehkä raatilaiset ihmettelivät laillani, miksi Jalasvuori puhuu kautta kirjan "kristalleista", kun hän kuitenkin tarkoittaa arkisia kiteitä.Muuten Jalasvuori kirjoittaa sujuvasti ja oikoluvun jäljiltä on jäänyt erittäin vähän kirjoitusvirheitä. Se on nykyään harvinaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.