Yksilön liikkuminen ei ole koskaan ollut iso ongelma. Kulkumiehiä ja joskus -naisiakin on aina ollut ja tulee aina olemaan. Heidän kanssaan on kyllä pärjätty. Asiaan kiinnitetään huomota vasta sitten, kun rajojen yli pyrkii suurempia ihmismääriä kerralla. Harvoin tämä suuri joukko on haluttu ja tervetullut näky, mutta ymmärryksen ja hyväksymisen määrään vaikuttaa myös maahantulon syy.
Helpointa on hyväksyä hädänalainen tulija, pakolainen, turvapaikan etsijä. Kun toisen ihmisen perusturvallisuus on uhattuna, lajivaistomme nujertavat ryhmä- ja heimokeskeisyyden ja avaamme oven ainakin raolleen. Hädän hetkellä ihmisen ihonväri, uskonto ja kieli eivät tunnu niin tärkeiltä. Toimimme kuten haluaisimme muiden toimia, jos itsellämme olisi hätä. Ja hyvä niin.
* * *
Tilanne muuttuu, kun herää epäilys vieraan tulijan hädänalaisuudesta tai sen aitoudesta. Vaikka myös hyvin toimeentulevat, vauraat eurooppalaiset liikkuvat maailmalla paremman elintason puolesta, meillä on taipumus herkästi ajatella, että samaan syyllistyvä köyhän maan köyhä ansaitsee jonkinlaista moraalista sormenheristelyä. Minusta se on tekopyhää. Elintasoliikkujia löytyy kaikissa tuloluokissa, ehkä sitä rikkainta 0,1% lukuun ottamatta. Heille ei ole enää paikkaa minne siirtyä.
Mutta ns. maahanmuuttokeskustelun suuri kysymys ei liity siihen, onko köyhällä afrikkalaisella oikeus pyrkiä löytämään työpaikka vauraasta Euroopasta. Sitä on kuitenkin aika vaikea kiistää millään rationaalisella perusteella, vaikka kuinka paheksuisi siirtolaisen kädessä olevaa uutta kännykkää. Siksi puhutaankin mieluummin "työperäisestä maahanmuutosta" vastapainona "humanitääriselle". Ajattelun logiikka on kaikille vieraskammoisille yhteinen: saa tänne tulla töitä tekemään, kun ei ole liian erilainen ja sopeutuu nurisematta maan tapoihin. Eikä sitten kajoa sosiaaliturvaan ennen kuin rupeaa niitä veroja maksamaan.
Tällainen on ollut siirtolaisen arki aina: jos haluaa pärjätä, on sopeuduttava ja mukauduttava, ehkä vähän alistuttavakin (joissakin maissa alistuttava oikein kunnolla). Normaalioloissa siirtolainen on aina sosiaalisen asteikon alapäässä, kunnes on sulautunut yhteisöön niin hyvin, että voi ruveta suhtautumaan tiukasti johonkin vähemmän sulautuneeseen etniseen ryhmään. Toisilta se sujuu oikein hyvin, toisilta ei niinkään. Tilanne on yleensä samantyyppinen kaikissa vastaanottajamaissa. Jotkut kulttuuriset ja uskonnolliset piirteet eivät kerta kaikkiaan edistä sopeutumista.
* * *
Eurooppa on nyt tulvillaan joutilaita nuoria miehiä, joiden migraatiostatus on epäselvä. Kaikki haluaisivat olla pakolaisen tai turvapaikanhakijan roolissa, vaikka kyse olisi perinteisestä siirtolaisuudesta. Ongelmat ovat väistämättömiä. Pakolaisena Suomeen tuleva siirtolainen ei pääse yrittämään tai aloittamaan sulautumista, hänen on ensin selvittävä byrokratian ja ilmaston yhteisestä karenssiajasta. Kaikilta se ei onnistu, vaan kaamoksessa alkaa kotimaa, josta lähdettiin paremman perään, näyttää jotenkin aikaisempaa mukavammalta.
Suomeen vuonna 2015 tulleista turvapaikanhakijoista aika suuri osa lienee todellisuudessa siirtolaisia, joilla on ainakin teoriassa vaihtoehtoja. Aidot pakolaiset uhkaavat jäädä sijaiskärsijöiksi, kun pohjoissuomalaisen kahvilakulttuurin kapeutta valittavat irakilaismiehet herättävät villasukkia kutovissa suomalaisissa halun toivottaa tyytymättömät takaisin sinne mistä ovat tulleet ja sassiin.
Aidoilla pakolaisilla ei tätä vaihtoehtoa ole. Siksi he ovat hiljaa, eivätkä mellastele iltalehtien uutisissa suuntaan taikka toiseen. Heidän suurin pelkonsa on joutua takaisin sinne, mistä ovat paenneet. Eivät he hiljaisen Suomen pimeydessä ehkä viihdy, mutta kyllä se aina oven läpi ampuvat kiihkoilijaporukat voittaa. Pakolaisuus ei ole valinnan kysymys. Meidän tehtävämme on sanoa näille ihmisille: olkaa rauhassa, täällä te olette turvassa.
Keskustelussa käytettäviä käsitteitä olisi pidettävä diskurssissa erillään. Omalta osaltani se menee seuraavasti. 1) Kaikki pakolaiset (paitsi rikostensa rangaistusta pakenevat): lämpimästi tervetuloa turvaan. 2) Kaikki työpaikkaan tulevat: tervetuloa. 3) Turvapaikanhakijat: olen epäluuloinen, en pidä siitä tunteesta että minua petkutetaan. Jokaisella on oikeus hakea parempaa elämää, mutta en suostu petkutettavaksi. Suoritettakoon rikkauksien uusjako, mutta hyödylliseksi idiootiksi en suostu.
VastaaPoistaViime aikoina on ollut useita selvityksiä siitä, miksi turvapaikanhakijat ovat lähes kaikki nuoria miehiä: naiset ja lapset eivät kestäisi ihmissalakuljettajien järjestämiä hirvittäviä matkoja, joten matkaan lähetetään se, jolla on mahdollisuus selvitä. En epäile selvityksiä, mutta silti naisten ja lasten osa jää kaihertamaan mieltä. Suhtautuisin myötämielisemmin nuoriin vaateliaisiin tp-hakijamiehiin, jos menisimme pakolaisleireille - niille joissa ei ole siistit ja hyvin organisoidut olot - kysymään siellä naisilta ja lapsilta ketkä haluaisivat Suomeen. Näin siitä huolimatta, että pakolaisleireiltä pelastetut tulisivat niiden lisäksi, jotka tulevat omin avuin lupia kysymättä. Ennen meille otettiin kiintiöpakolaisia leireiltä - missä he nyt ovat?
Naisten osa tuhansien yksinäisten miesten keskellä suurilla pakolaisleireillä on kova. Heidän suhteensa ei tarvitse epäillä, ovatko he pakolaisia. Koetan välttää ilkeitä ajatuksia siitä, että meillä ei naisten ja lasten kova osa pakolaisina kiinnosta edes leimuavia naisvaltaisia unelmoijaryhmiä. Tyypillinen reaktio siihen, että tänne tulee lähes yksinomaan raavaita nuoria miehiä naisten jäädessä virumaan leireille tai muuten kurjiin oloihin, on että "Abdulkin on ihminen".
(Ihmislajiin kuulumistani todistaessani minun piti valita kuvajoukosta kaktusten kuvat. Yhdessä oli kyllä latva-artisokkia. https://peda.net/p/chro%20nazari/nauti-arjesta-72/9-ruoanvalmistus/9-2-kasvikset/kasviksia/latva-artisokka:file/download/622da899189501114a007f6e371b20b83fc7b36f/shutterstock_141994099_peda.jpg )
VastaaPoistaAamun Hesarin (16.12.2015) pääkirjoitussivun Merkintöjä-kolumnisti kirjoitti oikein viisaan kirjoituksen, josta siteerauksia:
VastaaPoista"On päivänselvää, että pakolaisista tulee alussa kuluja ja vakaviakin sopeutumisongelmia. Mutta koko 'hallitsemattoman virran' taloudellinen merkitys ratkeaa sen mukana, saadaanko heitä riittävästi työllistettyä. Jos ei, he jäävät kuluiksi. Jos saadaan, he auttavat Suomen taloutta. Toisin kuin tunteellisimmat väittelijät sanovat, kumpikaan vaihtoehto ei toteudu väistämättä.
Millainen signaali turvapaikkalinjauksista menee niille pakolaisille, jotka haluaisivat sopeutua, kotiutua ja tehdä työtä täällä? Että he voivat koska tahansa lentää ulos maasta?
Mitä se sanoo niille, jotka saattaisivat heitä työllistää?"
Juuri näin. Tämä on syytä muistaa:
"Suomen työikäinen väestö kutistuu kaiken aikaa. Viime vuonna tuli lähes 30 000 uutta eläkeläistä. Lapsiperheiden määrä väheni edellisestä vuodesta yli 2 000:lla ja lapsia syntyi lähes tuhat vähemmän."
(Ihmislajini todistamisessa tätä kommenttia lähettäessäni piti valita kuvista ne, joissa on leipää. Onneksi jo olin oppinut, että oikeita kuvia on aina kaksi. Yhdessä suttuisessa pienessä kuvassa oli ilmeisesti nelikulmainen vuokakakkuviipale, joka ei millään tavoin eronnut vuokaleipäviipaleesta.)