Sano ei kidutukselle

Kiduttaminen on ikivanha inhimillinen keksintö. Muistan jo lapsena tai ainakin nuorena katselleeni kauhusta ja uteliaisuudesta kiihtyneenä vanhoja puupiirroksia "keskiaikaisista" kidutusmenetelmistä. Kuvat vaikuttivat, vaikka niistä puuttuivat verenpunaisen lisäksi rääkätyn ihmisen tuska ja ahdistus. Ne täytyi kuvitella.

Aikuisena olen lukenut lukuisia kuvauksia modernimpien aikojen kidutuskulttuureista, koko ajan niitä kauemmas itsestäni työntäen. Kiduttajien mielikuvituksella ei ole rajaa, koska ihmisen mieli ja elimistö tarjoavat kivulle ja ahdistukselle niin monia väyliä. Aina tuntuu löytyvän uusia tapoja olla kiduttava ihminen.

Yksilötason sadismi - mielihyvän saaminen toisen kärsimyksestä - on hämmentävä evoluution piirre, jonka säilymistä geenipoolissa tuskin voidaan selittää muulla kuin sadistien laajamittaisella tarpeella erilaisten väkivaltakoneistojen palveluksessa. Kaikkien sotilaiden, poliisien, tiedustelijoiden ja salamurhaajien ei tarvitse olla sadisteja, mutta mitä ilmeisimmin siitä on joissakin tehtävissä pelkästään etua. Päättäjän kädet pysyvät puhtaina, kun joku ei piittaa niihin kertyvästä verestä.

* * *

Kidutus on laajasti tuomittu ja hylätty ns. sivistysmaissa, vaikka lienee selvää, että kauniin julkisivun takana voi tapahtua kaikenlaista. Kun puolustettavat taloudelliset ja valtaan liittyvät edut ovat tarpeeksi isoja, kaunopuheinen kidutuksenvastaisuus voi unohtua. Monessa maailmankolkassa ei vaivauduta edes teeskentelemään, ettei kidutusta harrastettaisi.

Modernissa maailmassa on kuitenkin yksi vapauttaan ja demokratiaansa kovaan ääneen julistava kansakunta, jonka presidentiksi voi kannattaa pyrkiä ilmoittamalla ei pelkästään kannattavansa kiduttamista, vaan lupaamalla ottaa käyttöön vesikidutustakin kovempia keinoja. Ehkä kukaan ei ylläty, kun Donald Trump löytyy tällaisen uhoajan paikalta. Huolestua moisesta kuitenkin sopii.

Emme tiedä, onko Trump aidosti innostunut kidutuksesta hallitsemisen välineenä, vai onko kyse pelkästä laskelmoidusta puheesta. Kumpikin vaihtoehto on silti huolestuttava ajatellen tilannetta, jossa Trump voidaan valita maailman tämän hetken mahtavimman sotilasmahdin johtajaksi. Sadisti presidenttinä maassa, jossa kansalaisten ääniä voi saada kidutusta hehkuttamalla, ei ole hyvä asia.

* * *

Kidutuksen salliva tai siihen piittaamattomasti suhtautuva yhteiskunta on aina brutaali ja sivistymätön, siitä ei kannata edes väitellä. Yksittäiselle vallantavoittelijalle sama piirre voi olla kylmää laskelmointia, josta ei seuraa todellisuudessa kiduttamisen lisääntyminen. Kidutusmyönteinen retoriitta ei silti ole merkityksetöntä. Pahimmillaan se alentaa kynnystä niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkin kohdalla. Jos kerran presidenttikin sitä harrastaa, ei kai se kansalaistenkaan keskuudessa voi mikään tuomittava teko voi olla.

Vaikka olen itse aina kammoksunut kiduttamista inhimillisenä toimintana (sehän ei ole epäinhimillistä, eläimet eivät harrasta sadismia, vaikka kissan leikki saalilla saattaa siltä näyttää), näen sen nykyään ennen muuta vallankäytön muotona, jota vastaan täytyy taistella ja toimia koko ajan, kaikkialla. Kiduttamista on paljon muutakin kuin fyysistä rääkkäämistä. Ihmistä voi kiduttaa myös henkisesti painostamalla, uhkailemalla ja solvaamalla. Anonyymit Uhkailijat on verkossa iso toimija.

Yksilöllistä sadismia tuskin kyetään karsimaan, korkeintaan hillitsemään ikävillä seuraamuksilla uhkaamalla (ei kuitenkaan kidutuksella, se tuskin tehoaa sadistiin). Yhteiskunnan tasolla sadistisen käyttäytymisen hyödyllisyyttä vastaan on silti toimittava aina ja kaikkialla. Kidutukseen edes varauksellisen myönteisesti suhtautuville toimijoille on toistettava uudelleen ja uudelleen: ei kidutusta missään tilanteessa!