Goljat vs. Kolosszus

Tekijänoikeusteollisuuden vakiintuneisiin toimintatapoihin kuuluu marista jostain, yleensä omaan monopoliasemaan kohdistuvasta uhasta. Tuoreessa Gramexpress-lehdessä päätoimittaja Lauri Kaira (Vantaan kokoomuksen johtaja, Lyhty-projektijohtaja etc.) on tarttunut kaikkien tietämään, mutta yleensä vaiettuun tosiasiaan. Google ja YouTube ovat niin suuria, että tekijänoikeusteollisuuskin joutuu sanelun ja uhkailun sijasta neuvottelemaan ja toivomaan parasta.

Vapaata liikkuvuutta vihaavan sisältöteollisuuden ongelmana on EU:n vanhaan sähköisen kaupan direktiiviin (2000/31) sisältyvä ns. ”safe harbour” -sääntö. Sen nojalla ”välittäjä” (tässä tapauksessa YouTube) ei ole vastuussa palvelun käyttäjien tekemistä tekijänoikeuden rikkomuksista. YouTuben omistavalla Googlella on velvollisuus poistaa heille ilmoitettu laiton sisältö, mutta Googlea ei voida velvoittaa omatoimiseen jahtiin ja vielä vähemmän maksamaan tuhmien asiakkaiden puolesta korvauksia.

Tilannetta mutkistaa se, että lukuisat tekijänoikeusteollisuudessa toimivat yritykset ovat jo vapaaehtoisesti luopuneet aggressiivisesta tekijänoikeusrikkomusten raportoinnista ja käyttävät itsekin YouTube-alustaa aktiiviseen myynninedistämistoimintaan. Halua YouTuben toimintamallin tuhoamiseen ei siis välttämättä liiemmin löydy, jos ei voimaakaan. Mutta ainahan asiasta voi silti marista.

* * *

Lauri Kaira väittää sen kummemmin perustelematta, että ”kuluttajat hakevat sieltä samoja sisältöjä kuin Spotifysta, Netflixistä”. Joko Kaira ei tunne YouTuben tarjontaa tai sitten hän vain harrastaa suoraviivaista propagandaa. YouTube kun ei ole suoratoistopalveluiden ilmaiskorvike siitä yksinkertaisesta syystä, että se tarjoaa tyystin erilaisen sisältövalikoiman. Eräs YouTuben keskeinen houkutin ovat sisällöt, joita ei kaupallisesti ole enää tarjolla tai joita kaupalliset toimijat eivät ole koskaan vaivautuneet tarjolle edes tuomaan.

Vaikka YouTuben sallitut tiedostokoot ovat kasvaneet nopeasti, pidempien tallenteiden laatu ei modernin ihmisen vaatimuksia edelleenkään tyydytä. Siksi parempaa kuvan ja äänen laatua tarjoavat Spotify & Netflix ovat houkuttelevampi vaihtoehto niille, joille asialla on väliä. Mutta jos hakee videonpätkää 1980-luvun televisio-ohjelmasta, YouTuben laatu riittää mainiosti – eikä sitä mistään muualta voisi löytääkään.

Useimmat peli-, elokuva- ja musiikkialan kaupalliset toimijat ovat täysillä mukana YouTubessa, koska se on täysin ylivoimainen foorumi esitellä uutuuksia. Nämä toimijat ovat ymmärtäneet, ettei YouTube ole kilpailija, vaan korvaamaton apulainen. Jos joku lataa palveluun uutuusfilmistä tehdyn huonolaatuisen kopion, se saadaan nopeasti sieltä poistettua. Millään rahalla ei sen sijaan saa sitä näkyvyyttä, jonka YouTubeen ladattu traileri tai promovideo parhaimmillaan tarjoaa.

Asioiden mittasuhteitten ymmärtämiseksi kannattaa muistaa, että siinä missä joku oikein hyvin menestynyt musiikkialbumi tai elokuva voi saada miljoonalevikin, YouTubessa menestyneimpien artistien klikkauksissa puhutaan jo yli miljardin menevistä luvuista. Tuoreen Wikipediassa olevan listan mukaan päälle tuhannen miljoonan on yltänyt jo yli 20 esitystä. Kärkipaikkaa ylivoimaisesti pitävä Gangnam style on kerännyt jo 2,5 miljardia klikkausta. Viime lokakuun lopulla julkaistu Adelen virallinen video Hello on neljässä kuukaudessa kerännyt 1,4 miljardia katselua. Tarjoavatko Spotify tai Netflix Adelen uusimman videon?

* * *

Lauri Kaira on haastatellut juttuunsa myös levytuottajien IFPI Finlandin toimitusjohtajaa Antti Kotilaista. Tämän mukaan ”Youtube on maailman merkittävin musiikkipalvelu. Sillä on yli miljardi käyttäjää ja sen suosituin sisältö on musiikki”. Sanomatta kuitenkin jää, että YouTuben musiikkia pääosin katsotaan, koska se on de facto kaikkien audiovisuaalisten musiikkiesitysten pääjakelukanava. Vanhimmat lukijat muistanevat vielä MTV Musicin roolin rock-videoiden lanseeraajana. Mikäpä muu kuin YouTube hoitaisi nykyään sitä hommaa. Se hoitaa sen myös paljon tehokkaammin kuin mikään kaupallinen toimija kykenisi. Myös musiikissa YouTube on tärkeä sisällöissä, joita kukaan muu ei tarjoa.

Kaira ja Kotilainen ovat tietysti oikeassa siinä, että Googlen kanssa on vaikea kilpailla. Sähköisen kaupan direktiivi on kuitenkin päättäjien yhdessä hyväksymä juridinen malli, joka omalta osaltaan estää sisällöntuottajien pyrkimystä monopolisoida tuottamisen lisäksi myös jakelu. Tekijänoikeusteollisuus ei ole koskaan julistanut vapaan markkinatalouden ja kilpailun ilosanomaa, mutta nyt se on tilanteessa, jossa normaalisti davideja armotta polkemaan tottunut Goljat on joutunut kohtaamaan Kolossin.

Tekijänoikeusteollisuus ruikuttaa siksi apua EU:lta, joka virallisen propagandan tasolla pyrkii edistämään kilpailua ja estämään kaupallisten monopolien syntymistä. Todellisuus on toki EU:ssakin ihan toinen, eivätkä eurooppalaiset monopolit välttämättä ole missään vaarassa. Mutta sopii kysyä, miten EU:ssa on ajateltu Googlen suhteen toimia? Kaira ja Kotilainen liputtavat ”samojen pelisääntöjen” puolesta, millä tarkoittavat sitä, että Googlen pitäisi maksaa tekijänoikeusteollisuuden toimijoille suojelurahaa yhtä paljon kuin Spotify nyt maksaa.

On kysymättäkin selvää, ettei Yhdysvalloissa pesäänsä pitävällä Googlella ole vähäisintäkään aikomusta ruveta maksamaan satakertaisia korvauksia siitä hyvästä, että maailman kansalaisilla on YouTuben kaltainen aarreaitta käytettävänään. EU ja Yhdysvallat neuvottelevat parhaillaan TTIP-sopimuksesta, jota yhdysvaltalaiset suuryritykset himoitsevat päästäkseen nöyryyttämään eurooppalaisia valtioita niiden yrittäessä pitää jollain lailla kuluttajankin puolta. Tähän saumaan ei oikein sovi, että EU muuttaisi direktiiviään Googlen tappioksi. Vähemmästäkin voi joutua oikeuteen.

* * *

Olennaista tässä kaikessa on kuitenkin se, että YouTuben edustama jakelumalli on tosiasiallisesti jo voittanut taistelun. Kehityksen suuntaa ei voi kääntää, vaikka Googlella sinänsä olisi kassassa rahaa maksaakin tekijänoikeusteollisuudelle. Se ei vaan halua sitä tehdä, koska YouTuben ansaintalogiikka hyödyttää omistajaansa riittävästi. Tässä asiassa Googlen puolella ovat myös kaikki YouTuben käyttäjät, joten lobbareilla on kyllä kivinen tie edessään.

YouTuben voima on sen avoimuudessa ja kaupallisten kuvioiden painamisessa taustalle. Ja vaikka tekijänoikeusteollisuuden propaganda siitä vaikenee, erittäin merkittävä osa YouTuben sisällöistä on taloudellisesti ja tekijänoikeudellisesti epärelevanttia, mutta kulttuurisesti kiinnostavaa tuotantoa. Eivät elokuva- ja musiikkiteollisuus todellisuudessa menetä mitään, vaan ne voittavat, kun YouTube tarjoaa kulttuurisesti rikkaan ympäristön tutustua asioihin. Minusta myös tuntuu siltä, että kasvava osuus tarjonnasta tulee suoraan kaupallisilta toimijoilta, joiden fiksuin osa on tajunnut, ettei ihan kaikesta tarvitse kerätä niitä suojelurahoja, riittää kun niitä tulee jostain.

Verkon ansaintalogiikka ei toimi vanhan maailman malliin monopolien ja pakottamisen avulla. Verkossa menestyy, kun saa kuluttajat mukaan. Yleensä meidät saa paremmin mukaan hyvällä houkuttelemalla kuin kukkarolle käymällä.