Pienempi on kauniimpaa

Otsikko ei viittaa "vitsikkäästi" penisten pituuksiin (terveisiä vaan Ruben Stillerille), vaan suhteellisen vakavasti suurten yksiköiden ihmisyhteisöille aiheuttamiin ongelmiin. En siis puhu siitä, että veteen sopeutuneen valaan iso koko olisi ongelma sille itselleen tai ihmiselle vaan siitä, että esimerkiksi jättimäisiin mittoihin kasvanut merien ryöstökalastus uhkaa sekä kalakantoja että merten ekologista tasapainoa.

Meillä ihmisillä ei ole luontaista vetoa valtaviin yksiköihin. Modernin somen "mulla on 1500 ystävää" -tyyppiset itsepetokset ovat mitä ovat, valtaosa ihmisistä viihtyy parhaiten, kun kaikkea, myös läheisiä ja ystäviä on sopivasti, kohtuullisesti. Voimme paremmin, kun ruokaa ei ole ylenpalttisesti, eikä myöskään nälkää. Olemme lajina sopeutuneet hyödyntämään monia lähteitä, emme yhtä jättimäistä ja ikuista.

Moderni markkinatalousmaailma on toista maata. Sen sisäänrakennettu vimma kasata ja kasautua on aikoja sitten karannut ihmisen luontaisesta mittakaavasta, eikä loppua näy. Paitsi että se näkyy jo varsin hyvin, jos uskaltaa katsoa ja ymmärtää näkemänsä. Nykyiset kasautumat ovat mahdollisia, koska olemme lyhyessä ajassa tuhlanneet miljoonien vuosien aikana kertyneet energiavarannot. Elämme suunnattomassa kuplassa, joka tulee vääjäämättä puhkeamaan.

* * *

Ikuisen kasvun kapitalismin puolestapuhujat (he luottavat siihen, ettei kupla puhkea heidän elinaikanaan) antavat mielellään ymmärtää, että ihminen viihtyy parhaiten täyteen rakennetussa jättikaupungissa, jossa palvelut ovat lähellä, liikenne pelaa ja luonto ei mukavuutta uhkaa. Tosiasiassa ihmiset muuttavat jättikaupunkeihin, koska vain siellä on työpaikkoja. Kun loman hetki koittaa, useimmat ryntäävät sinne, mistä toivovat löytävänsä taas sen kohtuullisen mittakaavan.

Kaikki ihmiskunnan tuntemat jättivaltiot ovat päätyneet romahdukseen. Niin tulevat päätymään myös Yhdysvallat, Kiina ja Intia, jotka ovat kaikki aivan liian isoja. Venäjähän yrittää kaikin keinoin demonstroida, miltä modernin jättivaltion romahdus voisi näyttää. Turha ilkkua, se on kaikilla ylisuurilla yksiköillä edessä. Liian ison ongelma on aina ylenpalttinen monimutkaistuminen. Monimutkaistuminen altistaa häiriöille, jotka kumuloituessaan aiheuttavat erikokoisia katastrofeja.

Modernin finanssikeinottelijan näkökulmasta kaikki pieni on merkityksetöntä. Vain globaali mittakaava antaa mahdollisuuden maksimaaliseen rikastumiseen. Maailman rikkaimman prosentin näkökulmasta miljardi on ainoa mielekäs mittaluokka, muu on ajan tuhlaamista. Kun kaikki saadaan yhteen jättiläjään, sen hyödyntäminen se vasta mielekästä onkin.

* * *

Varsinaisesti halusin kirjoittaa itsenäistymishaluista, joihin EU-eliittikin on joutunut vastoin toivettaan tottumaan. Kiihkeät katalaanit ovat saaneet rinnalleen hillityt skotit, tunnetuimmat esimerkit mainitakseni. En osaa itse sanoa, ovatko Espanja ja nykyajan Iso-Britannia sinänsä liian isoja valtioita, mutta selvästikin ne koostuvat liian erilaisista osista.

Meillä suomalaisilla on lyhyen itsenäisyyden seurauksena vahva tarve sanoa, että pienestä koostamme huolimatta, vaikka pitäisi varmaan sanoa pienen kokomme ansiosta. Vaikka Suomestakin voi löytää hyvin erilaisia osia, koko taitaa olla yleisesti ottaen kohtuullinen. Mutta jo pääkaupunkiseutu on selvästi liian iso ja silti sitä vakavasti ajetaan yhdeksi Suur-Helsingiksi. Pikkukaupungit ovat mukavampia kuin suurkaupungit.

Sopeutumisvaiheen jälkeen maailma voisi kaiken kaikkiaan toimia paremmin, jos kaikki nykyiset suuret valtiolliset yksiköt purettaisiin pienemmiksi alueiksi. Varsinkin siirtomaajulmureitten jakama Afrikka pitäisi rakentaa kokonaan uudelleen. Ongelmana on vaan tämä talousjärjestelmä, joka suosii suurten pääomien kasautumista, ei mitään tuhansien suomien ja tanskojen maailmaa. Voitaisiinko siis sopia, että finanssikeinottelijoille jätetään vaikka Caymansaaret (sinne se 1% mahtuu hyvin ja omaisuuskin on siellä jo valmiiksi) ja koko muu maailma jätetään meille kohtuuden ystäville?