Pojun likainen raha

Lontoossa voi tutustua sekä suomalaissyntyisen Chaim "Poju" Zabludowiczin ja tämän Anita-puolison taidemuseoon että sitä vastustavaan Boycott Zabludowicz -nettiliikkeeseen. Zabludowicz on erittäin vauras yrittäjä (Ison-Britannia miljardöörien listalla noin sijalla 59), joka käyttää varallisuuttaan myös taidehankintoihin. Zabludowiczit tukevat monia nuoria taiteilijoita, eivät niinkään etsi arvoaan koko ajan kohentavia yksittäisiä sijoituskohteita.

Tämähän kuulostaa hienolta. Mikäpä olisi parempi tapa käyttää miljooniaan kuin nuorten taiteilijoiden tukeminen. Miksi kukaan haluaisi tällaista mesenaattia boikotoida? Lyhyesti sanoen Zabludowiczin raha on boikotoijien mielestä likaista, koska se on hankittu tappavalla kauppatavaralla. Ei Zabludowicz kokaiinia välitä, mutta hänen omaisuutensa on hankittu asekaupalla.

Tähän voi tietysti vastata retorisella kysymyksellä siitä, kuinka monen upporikkaan omaisuus ei ole peräisin kyseenalaisista lähteistä tai hankittu kyseenalaisilla tavoilla. Minulta jos kysytään, jokainen hankittu miljoona perustuu joko huijaukseen tai kohtuuttomuuteen. Uhrina on joskus joku toinen upporikas, joka ei ole ihan yhtä taitava huijari. Useimmiten ne miljoonat on kuitenkin kiskottu hyvin monien vähävaraisten ihmisten taskuista. Zabludowicz on rikastunut ostamalla jostain halvalla aseita ja myymällä niitä sitten kalliimmalla. Näinhän se kapitalistinen maailma toimii.

* * *

Onko asekaupan kaltaisella iljettävällä liiketoimella hankittu raha niin paljon likaisempaa kuin sanokaamme gryndaamalla hankittu, että se tuottaa pysyvän eettisen ongelman? Onhan se ihmisten asumistarpeella keinotteleminenkin aika inhottavaa, vaikka tietysti asekauppa  on iljettävistä iljettävintä, kaikki pelkästään ihmisten tappamisen edistämiseksi tapahtuvaa toimintaa. En nyt tähän hätään keksi yhtään eettisesti kestävällä pohjalla olevaa tapaa ökyrikastua, joten asetan kysymyksen toisin.

Millä tavalla Chaim Zabludowiczin sopisi rikastua voidakseen hyvällä omallatunnolla toimia taiteen mesenaattina? Ovatko taiteiden historian tuntemat vauraan tukijan suosiosta nauttineet taiteilijat ryvettyneet siihen mittaan, ettei heidän taiteestaan voi nauttia tuntematta huonoa omaatuntoa tai vaihtoehtoisesti kylmiä väreitä. Taidekaupassa ei kysellä, mistä ostajan raha on peräisin. Kansalainen sellaista saattaa pohtia, markkinaväki tuskin. Rahahan on yleinen vaihdon väline, ei se likaannu tai haise muuten kuin mielikuvissa.

Zabludowiczin tapaukseen liittyy mielenkiintoinen suurvaltapoliittinen ja ideologinen ulottuvuus. Kuten nimestä voi arvata, Chaim Zabludowicz on juutalainen, eikä ole siinä suhteessa pitänyt sympatioitaan piilossa vaan tukenut taiteiden lisäksi avokätisesti myös juutalaisjärjestöjä. Sellainenhan ei miellytä niitä, joiden mielestä Israel on Lähi-Idän vaarallisin valtio, joka hyödyntää häikäilemättä maailman kaikkia vaikutusvaltaisia juutalaisia. Monelle Zabludowicz on korostetusti juutalainen asekauppias.

* * *

Ei ole taiteen ja kulttuurin mesenaatteja ilman ökyvarallisuutta. Vaikka monet kaikkein rikkaimmista eivät moiseen tarpeettomuuteen rahojaan käytä, aika moni taideluomus olisi jäänyt ilman rahoitusta ja ehkä toteutumistaan ilman niitä kulttuurimyönteisiä rikkaita. Suomessa mesenaattitoiminnan historia on varsin ohut, ylivoimaisesti mahtavin mesenaatti on meillä valtio (sorry vaan, Gösta Serlachius!). Niitten rahojen puhtaudesta taas ei kukaan jaksa murehtia, kun maksajat ovat ns. tavallisia puhtaita ihmisiä.

Olisiko siis parempi, jos Zabludowicz & Co jättäisivät taidehankinnat väliin ja tyytyisivät keskivertomiljardöörin tavoin ostelemaan huviloita ja huvipursia? Eikö tarkoitus yhtään puhdista varallisuuden eettistä etumerkkiä? Jonnekinhan se likainen ökyraha täytyy laittaa, ellei satu rakastamaan setelinippujen polttamista. Mikä ratkaiseva ero on Bill Gatesin rahaston ja Zabludowiczin taidemesenoinnin välillä?

Ehkä meitä sivustakatsojia harmittaa eniten se, että suhtautumalla myönteisesti Zabludowiczin kaltaisen toimijan taiteenharrastukseen me samalla - halusimme tai emme - legitimoimme ne tavat, joilla miljoonat ovat kerääntyneet mesenaatin taskuun. Haluaisimme oikeuden nyökkäillä kiittäen samalla kun moitimme ankarasti eettisin perustein. Hyvä Poju, taideteos on aina parempi ostos kuin huvijahti! Hyi Poju, ei saa myydä aseita, niillä tapetaan ihmisiä!