Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Israel - Madagaskar

Vuonna 1940 pohdittiin vakavasti mahdollisuutta perustaa juutalaisvaltio Madagaskarille. Ajatuksella oli kannatusta sekä natsien että eräiden juutalaisjärjestöjen keskuudessa, mutta loppujen lopuksi idea ei toteutunut, lähinnä logististen haasteiden takia. Hitler päätti päästä eroon juutalaisista tappamalla heidät kaikki siirtämisen sijasta ja siirtomaaisäntien kerho päätyi sodan jälkeen piirtämään juutalaisten valtiolle pienen alueen Palestiinasta. Lienee sanomattakin selvää, ettei sen paremmin madagaskarilaisilta kuin palestiinalaisilta kysytty heidän innokkuudestaan antaa alueensa juutalaisten valtiolle. Sellainen ei ollut siirtomaaisäntien tapa silloin eikä ole tänään.

Olisiko Lähi-Itä nyt ihan toisenlainen, jos Israel olisi perustettu Madagaskarin saarelle? Natsit ehkä ajattelivat, että saari voidaan eristää ja sen asukkaat näännyttää kätevästi nälkään luoteja tuhlaamatta. Jotkut juutalaisaktivistit puolestaan kai ajattelivat, että Madagaskar on riittävän iso ja "tyhjä" vaikka minkälaiseen kehitykseen. Ainakin Israel olisi ollut strategisesti neutraalimmassa paikassa, kun lähimmälle mantereelle on yli 600 kilometriä.

Olisiko Madagaskarin Israel ollut täysin erilainen valtio kuin Palestiinaan perustettu ikuinen kriisipesäke? Luultavasti olisi, vaikka tässä joudutaan nopeasti toisen asteen spekulaatioihin. Ainakaan ei olisi sitä ongelmaa, että palestiinalaiset ovat edelleen ilman omaa valtiotaan. Sen sijaan meillä tietysti voisi olla se ongelma, että madagaskarilaiset ovat ilman omaa valtiota, joka annettiin muitten päätöksellä Israelille. Tuskin siitäkään olisi ongelmitta selvitty.

* * *

Raivostuttaa joka kerta, kun joku kiihkoileva israelilaispoliitikko tai heitä tukevan juutalaisjärjestön edustaja nostaa antisemitismikortin tilanteessa, jossa kritiikin kohteena on Israelin hallinto, eivät juutalaiset. Tätä raivostumista riittää, sillä antisemitismikortin heiluttelu on näitten kansalliskiihkoilijoiden menun toinen pääruokalaji. Se toinen on tietenkin holokausti-kortti, jota heiluttelemalla yritetään yleensä peittää sitä ikävää tosiasiaa, että Israelin hallinto kohtelee palestiinalaisia hyvin samoilla tavoilla ja asenteilla kuin natsit juutalaisia.

Israelin jyrkän oikeistolaisella ja palestiinalaisia polkevalla hallinnolla on tukenaan hyvin sekalainen porukka. On näitä vimmaisia Israel-kristittyjä, joiden ajattelua on mahdoton ymmärtää muuten kuin sokeana lojaaliutena Raamattua kohtaan. Sitten ovat nämä juutalaisten omat, usein uskonnosta hekin vauhtia puuhiinsa hakevat pienryhmät, jotka kaikki kilpailevat lähinnä sillä, kuka on se äärimmäisimmän poliittisen ohjelman ajaja. Näkymättömin, mutta oletettavasti merkittävin on se kansainvälisesti verkottunut juutalaistaustaisten taloudellisten toimijoiden joukko, joka mm. Yhdysvalloissa pitää hallitusta kuin hallitusta tiukasti pässinnarun päässä.

Juutalaisten omat aktivistijärjestöt pelaavat usein kaksilla korteilla. Yhteen suuntaan heilutetaan sitä holokausti-korttia ja annetaan ymmärtää, että koko muu maailma on antisemitistinen ja haluaa vain juutalaisille pahaa. Tämän uhriutumistaktiikan kääntöpuolena on se ärhäkkyys, jolla usein samat järjestöt käyvät jokaisen Israelin hallintoa kritisoivan kimppuun, ja nyt heiluukin se antisemitisti-kortti. Näillä pelaajilla on ei-juutalaisille tarjolla vain kaksi vaihtoehtoa: joko tuet kritiikittä sitä, mitä Israelissa kulloinkin vallassa oleva ryhmittymä ajaa tai sitten olet juutalaisten tuhoamista toivova antisemitisti tai jotain vielä pahempaa.

* * *

Fiksu ihminen ymmärtää, että jotkut juutalaiset käyttävät häikäilemättä hyväkseen juutalaisuutta, vaikka kysymys on politiikasta, ei etnisistä tai edes uskonnollisista taustoista. Todellisuudessa juutalaisuus ei ole sen kummempi puheenaihe kuin saamelaisuus, katalonialaisuus tai papualaisuus. Juutalaiset ovat kyllä levittäytyneet poikkeuksellisen laajalle alueelle maailmassa ja he ovat pärjänneet poikkeuksellisen hyvin tieteen, taiteen ja viihteen saroilla, taloudesta nyt puhumattakaan. Silti juutalaisuus ei oikeasti ole sinänsä globaalisti tärkeä puheenaihe.

Sen sijaan se kaikki, mitä noilla antisemitismi- ja holokaustikorteilla tehdään, on tärkeää ja koskettaa meitä kaikkia. Israel on ydinasevaltio ja sillä on tukenaan maailman ainoa ydinaseita ihmisten tappamiseen käyttänyt valtio eli Yhdysvallat. Siksi kaikki Israeliin liittyvä koskettaa kaikkia maailman ihmisiä, niitäkin, jotka eivät ole koskaan edes kuullet juutalaisista. Israelin valtio keskellä palestiinalaisten maata on pysyvä ongelma, joka uhkaa yhtä hyvin juutalaisia itseään kuin palestiinalaisia ja meitä kaikkia muitakin.

Siksi meidän on kyettävä pitämään semitismimme eli myönteinen suhtautumisemme juutalaisiin tolkullisena ja muistettava itse tehdä ero juutalaisuuden ja Israelin hallinnon välillä, koska tuon hallinnon lobbarit tekevät kaikkensä häivyttääkseen tuon eron sukupuuttoon. Ei pidä tuntea syyllisyyttä siitä, että kritisoi Netanjahun tai Liebermanin raakaa politiikkaa. Ei pidä mielistellä, kun demokratiallaan kerskaileva Israel polkee säälimättä alueen alkuperäisväestön eli palestiinalaisten oikeuksia. Natsien tappava antisemitismi ei oikeuta polkemaan yhdenkään palestiinalaisen ihmisoikeuksia.

Juutalaisten valtiota ei perustettu Madagaskarille, se perustettiin Palestiinaan. Tehtyä ei saa tekemättömäksi, tosiasioiden kanssa täytyy opetella elämään. Myös Israelin juutalaisten täytyy se opetella, ei pelkästään heilutella lobbarikortteja huonon politiikan näkösuojana. Meidän muiden ei tarvitse eikä pidä valita joko juutalaisia tai palestiinalaisia. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle oli etninen tausta, uskonto tai ihonväri mikä tahansa. Vain siltä pohjalta voi Lähi-Idän ihmisille joskus koittaa elämä ilman sodan ja tuhon pelkoa.


4 kommenttia:

  1. Timothy Snyder kirjoittaa teoksessaan Musta maa: "Madagaskarin saari, Ranskan hallinnassa oleva siirtokunta Afrikan rannikolla Intian valtameressä, tuli puheeksi antisemiitti Paul de Lagarden (joka oli oikeasti saksalainen nimeltä Böttlicher) aloitteesta vuonna 1885. Ajatukseen voitiin suhtautua enemmän tai vähemmän vihamielisesti tai myönteisesti. Kannattajia oli Iso-Britanniassa ja, totta kai, saksalaisten keskuudessa, mukaan lukien johtavia natseja. Vain ranskaksi oli mahdollista sanoa: "Madagassez les Juifs", mutta eivät kaikki ajatusta puntaroivat ranskalaiset olleet juutalaisten vihollisia. Myös sionistit harkitsivat Madagaskaria, vaikka useimmat heistä eivät sitä hyväksyneet."

    "Myös Puolan viranomaiset lankesivat Madagaskarin kolonisaatiosuunnitelman houkutukseen. Ajatus Puolan kansalaisten asuttamisesta Madagaskarille otettiin ensi kertaa esille vuonna 1926. Tuohon aikaan harkittiin puolalaisten talonpoikien muuttoa sinne ylikansoitetulta maaseudulta. Vuosikymmentä myöhemmin, Pilsudskin kuoltua, ajatus palasi juutalaisessa muodossa. - - Puolan hallituksen edustaja oli sitä mieltä, että noin viisikymmentätuhatta juutalaista voitaisiin asuttaa sinne heti - merkittävä määrä mutta ei sellainen, joka olisi heilauttanut väestötasapainoa Puolassa. Juutalaisten maastamuuttoyhdistyksen valtuutettu katsoi, että neljäsataa perhettä saattaisi löytää sieltä asuinpaikan. Maatalousasiantuntija Palestiinasta piti sitäkin liiallisena. Madagaskarin asukkaat torjuivat kaikki ja kaikenkokoiset puolalaiset siirtokunnat. Kansallismieliset ranskalaiset puolestaan pelkäsivät, että puolalaisten siirtolaishanke saattaisi onnistua ja saari muuttuisi puolalaiseksi. Sillä välin Puolan valtiovallan propaganda Madagaskarin puolesta koki takaiskun: kuultuaan, että Madagaskar sopisi siirtolaisuuteen, kansallismieliset puolalaiset vaativat: "Madagaskar vain puolalaisille!"

    VastaaPoista
  2. Snyderin kirja oli minullakin yhtenä lähteenä ja hauskaa, että olet, arvoisa Anonyymi, vaivautunut noin pitkät pätkät siitä siteeraamaan. Kirja on jossain määrin raskasta luettavaa (siis muutenkin kuin aiheensa puolesta), mutta juutalaisten historiasta kiinnostuneille suositeltavaa luettavaa. Snyderin teksti asettaa perinteiset yleistykset antisemitismin roolista toisessa maailmansodassa uuteen valoon.

    Heikki Poroila

    VastaaPoista
  3. Timothy Snyder kirjoittaa teoksessaan Musta maa myös Saksan ja Puolan johtajien keskusteluista vuonna 1938. "Vaikka osapuolet näyttivät viittaavan samaan saareen, tarkoitettiin jotain aivan erilaista." Puolalaiset eivät nähneet, "että natseille "Madagaskar" ei ollut yksinkertaisesti vain jokin paikka vaan nimilappu, kirjainmerkki palavassa kirjassa. Se oli synonyymi "lopulliselle ratkaisulle" tai, kuten Himmler sen ilmaisi, "juutalaisuuden käsitteen täydelliselle juurimiselle". Puolalaisille Madagaskar oli aito saari aidossa Intian valtameressä, aito Ranskan maailmanvallan riippuvuusalue, aito kohde aidolle tutkimusmatkalle, aidon poliittisen keskustelun aihe, toinen paikka (Palestiinan lisäksi), jota vakavissaan harkittiin Puolan juutalaisten massamuuton määränpääksi. Puolan johtajat eivät tajunneet, että natseille kyse ei ollut yhden karkotusohjelman toteuttamiskelpoisuudesta vaan sellaisten olosuhteiden luomisesta, joiden vallitessa juutalaiset voitiin tuhota tavalla tai toisella. Oman valtioaatteensa lumoissa puolaiset eivät nähneet lähestyvää improvisoinnin veristä pyörremyrskyä, jossa saksalaisten aggressio hävittäisi hallintojärjestelmät avaten kanavat kohti sellaista, mihin ajatus ei taivu. Myöhemmin Saksan johtajat jatkoivat "Madagaskarista" puhumista senkin jälkeen, kun heidän miehensä olivat surmanneet siirtolaisiksi tarkoitetut juutalaiset."

    VastaaPoista
  4. Täyttä asiaa. Jo Israelin lähtökohta perustui valheelle: Kansa ilman maata maahan ilman kansaa.

    VastaaPoista

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.