Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

perjantai 27. toukokuuta 2016

Syytettynä: sananvapaus

Virossa syyttäjä Lea Pähkel haluaa kirjailija Kaur Kenderin vankilaan rikoslain §178:n perusteella lapsipornon tuottajana ja levittäjänä, syynä novelli Untitled 12. Luulin ensin lukevani uutista Turkista tai Saudi-Arabiasta, mutta ei, kyllä nyt puhutaan EU-maa Virosta, tuosta Suomen eteläisestä naapurimaasta. Eikä kyseessä ole mikään karnevalistinen viihdeoperaatio, jolla lääkitään loukkaantuneen diktaattorin minäkuvaa. Viron valtio on selvästikin päättänyt ristiinnaulita liian pitkään yhteiskunnallisena kriitikkona ja suoraan puhujana kunnostautuneen Kenderin.

En ole lukenut Kaur Kenderin novellia Untitled 12, joten en puhu seuraavassa suoraan tekstistä, joka kirjailijan ilmoituksen mukaan on lapsipornon vastainen. ”En siinä ihannoi lapsipornoa vaan päinvastoin esitän sen niin rivona ja kuvottavana, ettei yksikään lapsipornon kuluttaja voi vähään aikaan jatkaa rauhassa elämäänsä”, totesi Kender tammikuussa tehdyssä haastattelussa. Novelli on fiktiivinen kuvaus siitä, miten varakas virolainen voi nykymaailmassa tehdä mitä haluaa. Kenderin näkemyksen mukaan se on siis yhteiskuntakritiikkiä, mutta jonka syyttäjä tulkitsee omista syistään pornografiaksi.

Tällainen näkemys, jonka mukaan vaikean aiheen fiktiivinen käsittely tekee käsittelijästä syyllisen tai vähintäänkin epäilyttävän, ei ole sinänsä harvinainen. Erityisesti lapsipornografian kaltainen tabuaihe, josta jokaisella on jyrkkä mielipide aihepiirin tuntemisesta riippumatta, tarjoaa oivan keinon herättää epäilys kirjoittajan motiiveista. Oliko sitä ihan pakko kirjoittaa? Ettet vaan valinnut tätä aihetta henkilökohtaisista syistä? Ajattelitko tehdä paljonkin rahaa näin läpinäkyvällä jutulla? Ai jai, kyllä tällaisesta jotain seurauksia täytyy olla!

* * *

Virallisen syyttäjän esittämänä näkemys siitä, että on aiheita, joita ei saa kaunokirjallisuudessakaan käsitellä, on tuttua teokratioista ja totalitaarisesti hallituista valtioista. Viro on kuitenkikn EU:n jäsenmaa ja jos Kender saa vähäisenkin tuomion fiktiivisen kertomuksen kirjoittamisesta, asia on syytä viedä EU-tuomioistuimeen, jossa tuomio todennäköisesti kumoutuu. Länsimainen sananvapauden käsite kun ei sisällä ajatusta siitä, että valtiovalta päättää, mistä aiheista saa kirjoittaa, mistä ei. Asia on täsmälleen päinvastoin, sananvapautta voi olla vain, jos aiheet ovat vapaasti valittavissa.

Sananvapaus ei ole missään absoluuttinen, mutta ns. länsimaissa sen rajat on ilmaistu laeissa, ei kiellettyjen aiheiden listoilla. Virossa syyttäjän lähtökohtana lienee osoittaa, että Kender on lavastanut lapsipornografisen tekstin yhteiskuntakritiikiksi. Sellainen on aina vaarallisen mielivallan mahdollistavaa tulkintaa, jonka seurauksena sotakirjan kirjoittajaa voidaan syyttää sodan ihannoinnista ja prostituution ongelmista raportoivaa prostituution edistämisestä ja ihailemisesta. Kirjailijan intentiota ei voi tuomioistuimessa ratkaista uskottavalla tavalla.

Jos Kenderin pyrkimyksenä oli tuottaa markkinoille lapsipornografista tekstiä, miksi hän valitsi foorumiksi vironkielisen novellin julkisella blogialustalla? Halusiko hän härnätä vallanpitäjiä? Epäilemättä halusi, vaikka ei juuri näin, ja oikeus on nyt siinä nolossa tilanteessa, että se joutuu valitsemaan kirjailijan ilmaiseman intention ja ulkopuolisen oletuksen välillä. Jos oikeus hylkää syytteen, viranomaiset joutuvat naurunalaisiksi. Jos oikeus tuomitsee Kenderin, viranomaiset joutuvat kohtaamaan ankaraa kritiikkiä – ja joutuvat viimeistään siinä vaiheessa naurunalaisiksi, kun EU-tuomioistuin vapauttaa Kenderin. Syytteen takana täytynee siis olla jotain paljon painavampaa, josta ei vaan puhuta ääneen.

* * *

Miksi pitäisi ylipäätään kieltää fiktiivinen teksti, jonka joku – vaikka ei kirjailija itse – tulkitsee ”lapsipornografiaksi” tai ”jumalanpilkaksi” tai joksikin muuksi kieltoa vaativaksi teoksi? Edistääkö jostain ikävästä aiheesta kirjoittaminen tuon ikävyyden esiintyvyyttä? Onko Untitled 12 lisännyt lasten seksuaalista riistoa ensin Virossa ja sitten englanninkielisissä maissa (novelli on myynnissä Amazonilla)? Fiktiivinen kuvaus lapsen seksuaalisesta riistosta ei ole lapsen seksuaalista riistoa, vaikka julkisessa lynkkaushenkisessä keskustelussa asia mielellään toisin halutaan esittää. Kaunokirjallisuus nyt vaan toimii niin, että vaikeita asioita kuvataan – todellisuudessa ketään kaltoin kohtelematta –, jotta ihmiset alkavat ajatella näitä asioita ja sen kautta ehkä todellisuuskin muuttuu ja tässä tapauksessa oikeasti lapsiin kohdistuva seksuaalinen riisto vähenee mm. köyhyyden, kouluttamattomuuden ja yleisen turvattomuuden vähenemisen myötä.

Kenderin tapauksessa näyttää ilmeiseltä, että häneen isketään lapsipornosyytteillä, mutta todellinen syy on ihan muualla. Vallanpitäjien näkökulmasta on tietysti yksi lysti, millä verukkeella ärsyttävä kriitikko vaiennetaan. Jos siinä ohessa saadaan kriitikon maine pysyvästi tahrittua – ja mikä olisi siihen sopivampi kuin lapsenraiskaajan leima –, aina parempi. Sananvapauden näkökulmasta tällaiset prosessit ovat kuitenkin äärimmäisen huolestuttavia. Ne kertovat siitä, että viranomaiset ovat halukkaita ja valmiita tuhoamaan näennäisesti demokraattisessa valtiossa yksilön, joka ei alistu vapaaehtoisesti.

Hiukan epätavallisen uran ennen kirjailijuuttaan tehnyt Kender itse saattaa alkusäikähdyksen jälkeen suorastaan nauttia siitä, että häneen kohdistetaan näin rajuja toimia. Useimmille kirjailijoille vastaava tilanne olisi kuitenkin äärimmäisen pelottava. Ei tarvita paljoakaan mielikuvitusta näkemään, että tätä viranomaiset syytteillään epäilemättä myös tavoittelevat. Kenderin mielestä eu-virolainen kirjallisuus on tosin jo valmiiksi pehmeää ja kritiikitöntä, mutta ilmeisesti eliitti haluaa varmistaa, ettei kendereitä sikiä lisää. Se on lisäsyy pitää tätä oikeusprosessia sananvapauden uhkana. Todellinen uhka ei ole Kender, vaan hänen kritisoimansa rahan rappeuttava valta. Mikä kustantaja ehtii ensimmäisenä julkaista Kenderin tekstin suomeksi? Ai ei ehdi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti