Trump herättää kiihkeitä tuntoja myös Yhdysvaltain ulkopuolella. Järkiperustelut ovat ilmeiset: jos Trump valitaan presidentiksi, asialla on kansainvälistä merkitystä Yhdysvaltain suuren vaikutusvallan takia. Jopa Suomessa asti voidaan spekuloida muutoksilla, joita Trumpin presidenttiys todennäköisesti aiheuttaisi niin taloudessa kuin politiikassakin. Pienetkin muutokset ison toimijan ratkaisuissa vaikuttavat laajasti.
Suhtautuminen Trumpin kaltaiseen poliittiseen yrittäjään sisältää kuitenkin paljon muutakin kuin vain ajankohtaisen valinnan kysymyksen. Jos esimerkiksi Helsingin Sanomien verkkokeskustelijoita on uskominen (uskominen tässä lähinnä siinä merkityksessä, että he ovat tosissaan, eivätkä vitsaile), monille suomalaisillekin Donald J. Trump on jo nyt jonkinlainen poliittinen sankari, jonka tietä Yhdysvaltain presidentiksi esimerkiksi HS on keskustelijoiden mukaan yrittänyt pilkaten ja vähätellen kampittaa.
* * *
Trumpin ihailu on faktojen pohjalta jokseenkin merkillistä - tai sitten ei ollenkaan. Rikastuneet ihmiset synnyttävät joissakin vähemmän onnistuneissa aina halua olla mukana edes taputuskuorossa. Trumpia pidetään oivallisena esikuvana kovalla työllä saavutetusta taloudellisesta riippumattomuudesta. Miljardööri voi olla ikävä tyyppi, mutta kuka tahansa ei miljardiomaisuutta kuitenkaan kerää. Sellainen kutkuttaa tavallisen tallaajan mieltä.
Donald J. Trumpissa ei ole oikeastaan mitään sellaista piirrettä, jota esimerkiksi kristillisen kulttuurin piirissä lähtökohtaisesti pidettäisiin kunnioitettavana. Hän on ilmiselvästi narsisti, sovinisti ja rasisti, joka ei omasta mielestään ole koskaan väärässä. Hän kampaa tukkansa näyttääkseen muulta kuin ikäiseltään eli vanhukselta. Trump ei ole kohtuullinen, kohtelias tai sopuisa eikä missään tapauksessa halua antaa itsestään "pehmeän" mielikuvaa. Trump puolustelee ongelmitta kiduttamista. Trump on kaikin puolin tyly ökyrikas.
Silti jokin hänen esiintymisessään ja hahmossaan viehättää myös joitakin suomalaisia. Moni toivoo, että hänestä tulisi seuraava presidentti. Jotkut uskovat, että Trumpin isolationismi johtaa Yhdysvaltain aggressiivisen sotilas- ja talousvaikuttamisen vähentymiseen. Jotkut uskovat, että Trump puhdistaa Yhdysvaltain korruptoituneen puoluepolitiikan ja pakottaa lobbareiden rahoituksen mukaan äänestävät senaattorit ja kongressiedustajat vaihtumaan rehellisiksi kansan edustajiksi. Jotkut todennäköisesti vain toivovat, että Trump olisi jotain muuta kuin mihin tähän asti on jouduttu tottumaan. Suomalaiset trumpistit luultavasti toivovat, että tästäkin maasta löytyisi oma trump.
* * *
Luultavasti kaikki maailman trumpistit joutuvat pettymään siitä riippumatta, onnistuuko Trump saamaan vaaleissa äänestäjien enemmistön tuen (kansalaisten enemmistön tukeahan ei kukaan ehdokas voi saada, koska niin pieni osuus yhdysvaltalaisista vaivautuu äänestämään) vai häviääkö hän demokraattipuolueen ehdokkaalle. Suomessakin elää vahvana mielikuva Yhdysvaltain presidentin laajoista valtaoikeuksista. Se on kuitenkin osittain harhaa, tiedotusvälineitten valikoivan uutisoinnin tuottamaa mielikuvaa, jonka tarkoituksena on korostaa Yhdysvaltain nyrkkimäistä vaikutusvaltaa maailmalla.
Presidentillä on valtaa, mutta ei yksinvaltaa, jollaisesta Trump paasaa. Todellisuudessa jokainen presidentti joutuu tehtävässään tukeutumaan valtavaan avustajajoukkoon, tekemään yhteistyötä paitsi oman puolueensa, myös kilpailevan puolueen organisaation kanssa tai sitä vastaan. Vaalitaistelussa on helppo uhota nopeista ja tehokkaista iskuista milloin meksikolaisia, milloin Daesh-joukkoja vastaan. Vaalien jälkeen koittaa arki, jossa uhoilu maksaa konkreettista rahaa. Vaikka Donald Trumpin omaisuus on yksilön näkökulmasta valtava, Yhdysvaltain mittakaavassa hänkin on pikkutekijä.
Trumpilla on toki mahdollisuus vielä muuttaa julkista kuvaansa "valtiomiesmäisemmäksi" eli yrittää pitää rääväsuisimmat lausuntonsa kurissa. Se on silti iso riski, sillä ilmeisesti merkittävä osa Trumpin tuesta perustuu juuri siihen, että hän lupaa olla Teräsmies, jollaiseksi hänestä ei todellisuudessa ole. Jos Trump nyt alkaa myöntää, että rajamuurin rakentaminen Meksikoa vastaan on ehkä liian kallis ja muutenkin epätarkoituksenmukainen ratkaisu, moni trumpisti loukkaantuu ja vetää tukensa pois. Trumpin suurimman ongelman muodostavat hänen kiihkeäimmät tukijansa, jotka kuvittelevat, että monimutkaisiin ongelmiin on yksinkertaisia, halpoja ja nopeita ratkaisuja.
* * *
En itse toivo Donald J. Trumpin valintaa Yhdysvaltain presidentiksi. Mutta en usko myöskään, että Hillary Clintonista on ainakaan muulle maailmalle suurta iloa. Jos Barack Obama alistui täydellisesti mm. aseteollisuuslobbyn peukalon alle, siellä jo valmiiksi oleva Clinton tuskin muuttaa mitään paremmaksi. Ei liene kenellekään tämän palstan lukijoista yllätys, kun totean pitäväni Bernie Sandersia tarjolla olevista ehdottomasti parhaana niin Yhdysvalloille kuin maailmalle. Sanders on suomalaisittain lähinnä maltillinen demari, mutta silti valovuosia tolkumpi kuin muut ehdokkaat.
Jos Hillary Clinton toimii kaukonäköisesti ja vastuullisesti, hän värvää Sandersin ainakin varapresidentiksi tai antaa hänen johtoonsa jonkin merkittävän ministeriön. Sandersin kannatus nuorten keskuudessa on niin ylivoimaista, että olisi silkkaa poliittista typeryyttä jättää se huomiotta. Mutta ei yksi Sanderskaan paljon voisi, ei presidenttinä eikä muuten. Yhdysvalloissa monimutkainen valtajärjestelmä on pääosin näkymätön, koska se ei perustu lakeihin vaan rahan valtaan. Tähän rahan valtaan ei presidentillä ole paljoakaan sanottavaa, oli sukunimi Trump, Clinton tai Sanders.
Joka tapauksessa voimme nyt huokaista helpotukselta siltä osin, että seuraava Yhdysvaltain presidentti ei ainakaan ole Ted Cruz, tuo lihaksi muuttunut Lucifer, kuten häntä puoluetoveri niin unohtumattoman kauniisti kuvaili.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.