Kiitos, Jussi Hakulinen!

Suomalaisella televisioviihteen rintamalla kohistaan (käytän ilmaisua ironisessa, iltasanomaisessa merkityksessä) tällä hetkellä siitä, että säveltäjä Jussi Hakulinen on ilmoittanut kieltävänsä sävellyksensä Joutsenlaulu julkaisemisen tv-sarjan Vain elämää jälkituotteissa. Hakulinen olisi itse asiassa halunnut kieltää myös laulun esittämisen ohjelmassa. Mielenkiintoisena lisäepisodina on käynyt ilmi, että ohjelman tuotantotiimi oli valmis maksamaan 5000 euroa ylimääräistä siitä hyvästä, että laulaja Robin saa esittää Hakulisen laulun Rakkaus on lumivalkoinen ilman viimeistä, "ateistista" säkeistöä. Näin Robinin puhtoinen imago ei saanut tahraa.

Mielestäni on hienoa, että Suomesta löytyy vielä luovia tekijöitä, jotka ottavat tekijänoikeuslain takaaman moraalisen oikeuden vakavasti. Alan yrittäjille lain tämä puoli on aina ollut lähinnä pieni kiusankappale, koska sen avulla ei voi varsinaisesti tehdä rahaa, sillä voi korkeintaan estää jotakuta muuta tekemästä rahaa vastoin luovan tekijän tahtoa. Juuri tästähän Hakulisen Jousenlaulun käytössä juuri on kysymys (en halua moralisoida Hakulisen ratkaisua myydä toisen laulun esitysoikeus 15 000 eurolla, kyllä artisti rahaakin tarvitsee - mutta olisi ollut kyllä hauska nähdä tuotantotiimin edustajien naamat, jos Hakulinen olisi tylysti ilmoittanut että laulu esitetään kokonaan tai sitä ei esitetä ollenkaan).

Tässä ei ole edes tärkeätä se, miksi Jussi Hakulinen ei halua laulunsa olevan mukana ohjelmassa Vain elämää. Koska hän oli valmis myymään toisen laulunsa, kyse ei liene ohjelmaformaatin täydellisestä torjumisesta. Mutta Joutsenlaululla on ollut keskeinen asema niin yhtyeen Yö kuin Hakulisen omissakin vaiheissa, joten ilmeisesti asialla on henkilökohtaista merkitystä. Hakulisen periaatteellisuus ansaitseekin muutaman lisäpohdinnan.

* * *

Moraalinen tekijänoikeus jää yleensä aina taloudellisten oikeuksien jalkoihin. Kun Jussi Hakulinen nyt nostaa asian voimalla esille, voi mieleen muistua vuosien varrelta muitakin tapahtumia, joissa ehkä on taustalla ollut enemmän kysymys periaatteista kuin rahasta. Sisältöteollisuus ei moraalisia oikeuksia oikein osaa ymmärtää, siellä kysymys on aina muodossa "kuinka paljon se ja se maksaa". Kun joku sanoo, että tämä tai tuo ei ole kaupan, tuo joku nähdään kiusantekijänä tai vinksahtaneena. Ai ei meidän raha kelpaa, no ole sitten ilman!

Todellisuudessa luovalla tekijällä voi olla monia eri syitä valvoa teostensa käyttöä myös ei-taloudellisesta näkökulmasta. Maailmankatsomukselliset näkökohdat voivat olla erittäin painavia silloin, kun luova tekijä suhtautuu teksteihinsä vakavasti. Tätä voi tavallisen iskelmä-pop-muotin sisällä olla vaikea ymmärtää, kun omat tekstit ovat systemaattisesti tyhjää täynnä. Jos luova tekijä tekee uskonnollisen tekstin, hän ei tietenkään halua sitä hyödynnettävän ateistisessa juhlassa yhtään sen enempää kuin Jussi Hakulinen haluaa, että poptähti jättää viimeisen säkeistön laulamatta sen viestin takia.

Itselläni ei ole vaikeuksia asettua Jussi Hakulisen asemaan. Pikemminkin ihmettelen, miten vähän Suomessa kukaan piittaa siitä, missä mitäkin musiikkia soitetaan. Yhdysvalloissa on tavallaista, että muusikot kieltävät (yleensä oikeistolaisilta) poliitikoilta oikeuden hyötyä jostain suositusta laulusta. Ei tule mieleen Suomesta vastaavaa tapahtumaa. Ovatkohan meillä piirit niin pienet, ettei Kokoomus vahingossakaan juhli Agitpropin tahtiin ja vihervasemmistolainen halua mieluummin kuulla Jethro Tullia kuin Rostedtia? (En kerta kaikkiaan keksinyt selkeästi kokoomuslaiseksi leimautunutta, tunnettua muusikkoa, vaikka tiettävästi Vicky Rosti on kuntavaaleissa Kokoomuksen ehdokkaana.)

* * *

Kaikki eivät hyväksy ajatusta, että luovalla tekijällä on luomukseensa jotain oikeuksia. Jotkut verkkokeskustelijat ovat pitäneet Hakulista "ahneena", vaikka hän päätöksellään luopui ehkä kymmenien tuhansien eurojen tienestistä. Jos on itse ahne, voi olla vaikea tällaista periaatteellisuutta käsittää. Minusta tärkeintä Hakulisen suhtautumisessa ei ollut se, että hän kielsi Joutsenlaulun jatkokäytön juuri ohjelmalta Vain elämää. Tärkeintä oli, että Hakulinen oli valmis menettämään mieluummin rahaa kuin periaatteensa. Se on oikein ja kunnioitettavasti tehty.

Laki on Jussi Hakulisen tukena, vaikka juhlapuheissa tekijänoikeudesta kauniisti puhuva viihdeteollisuus tietenkin todellisuudessa puristelee nyrkkejä, kun tällaiset jussihakuliset uskaltavat panna kapuloita ansaintalogiikan polulle sotkemaan. Parasta tekijänoikeuttahan on se, joka on ostettu luovalta tekijältä ei-luovalle firmalle. Mahtaa se harmittaa, kun eurooppalaisen tekijänoikeuden mukaan moraalisia oikeuksia ei voi ostaa eikä myydä. Jussi Hakulinen on nyt ja tulevaisuudessa laulujensa moraalisen tekijänoikeuden omistaja. (Sivumennen todeten Hakulinen on myös ollut poikkeuksellisen fiksu, kun on pitänyt laulunsa taloudelliset oikeudetkin itsellään; se ei ole tavallista populaarimusiikissa).

Maailmassa, jossa kaikki tuntuu olevan kaupan, on helpottavaa törmätä mihin tahansa, mikä jää tai jättäytyy kaupankäynnin ulkopuolelle.Siksi kiitän Jussi Hakulilsta päivän parhaasta uutisesta ja toivon, että hän pitää linjansa jatkossakin. Samalla toivon, että muutkin luovat tekijät muistavat pitää puolensa, jos joku haluaa hyötyä heidän taiteestaan tavalla, joka tuntuu väärältä tai loukkaavalta. Teokset ovat tekijänsä lapsia, ei niitä halua nähdä huonoilla teillä. Mikä parasta, jokainen saa vapaasti päättää, missä se oma teos pääsee parhaiten oikeuksiinsa. On myös hienoa, että lakimme turvaa alkuperäisen tekijän moraaliset oikeudet senkin jälkeen, kun taloudellinen suoja on jo lakannut. Suomessa opetus- ja kulttuuriministeriö voi kieltää teoksen käytön, jonka voidaan katsoa loukkaavan aikoja sitten edesmennyttä tekijää.