Suuret ja pienet moskeijat

Kokoomuksen kuntavaaleissa Helsingissä pelastanut Jan Vapaavuori on ilmoittanut suoraan vastustavansa kaavaillun suurmoskeijan rakentamista. Vapaavuori uskaltaa näin sanoa, koska hän sai harvinaisen paljon ääniä. Kun Vapaavuoren kovin kilpailija Anni Sinnemäki suhtautui rakentamishankkeeseen paljon myönteisemmin, saattaa hyvinkin olla, että osa äänistä annettiin, jotta moskeijaa ei rakennettaisi.

Suurmoskeijan rakentamishanke tuo mieleen parin vuoden takaisen kohun siitä, kun kaupunki antoi monen mielestä arvokkaan ja keskeisen tontin ortodoksijuutalaisen Chabad Lubavitch -lahkon käyttöön Mariankatu 3:ssa, aivan presidentinlinnan naapurista. Vanhaan tulli- ja pakkohuoneeseen rakennetaan näyttely- ja koulutuskeskus. Keskusteluissa ihmeteltiin, mikä tarve tällaisella lahkolla on tulla näin voimallisesti Suomeen ja Helsinkiin. Sitäkin kysyttiin, hoidetaanko tasavallan presidentin turvallisuutta parhaiten siten, että viereen rakennetaan melko jyrkistä näkemyksistä tunnetun juutalaisen uskonlahkon toimintakeskus.

Samanlaisia ajatuksia epäilemättä liittyy myös suurmoskeijahankkeeseen, koska kyseessä ei taida olla erityisen ekumeeninen tapaus. Paikalliset shiia-muslimit epäilevät, että keskuksesta tulee vain sunneille tarkoitettu tila, koska rahoitusta on luvassa ilmeisesti lähinnä varsin jyrkkää wahhabistista sunnilaisuutta edustavista Arabian niemimaan maista. Ei-muslimeilla on pelkoja siitä, että tällaisesta suurmoskeijasta kaikkine oheistiloineen tulee jihadistista kiihkoilua opettava ja levittävä keskus, jonka myöten myös Suomi siirretään kansainvälisten kiistojen keskelle. Vaikka niin ei tapahtuisi, kukaan ei voi taata, että niin tule tapahtumaan.

* * *

Uskonnottomana en ole ymmärrettävästi innostunut mistään uskonnollisesti virittyneistä rakennushankkeista. Yritän kuitenkin lähestyä tätä asiaa ennakkoluulottomasti, sillä eihän sekään kuulosta aivan johdonmukaiselta, että Helsinki vuokraa mielellään tontin ortodoksijuutalaiselle lahkolle, mutta tulevan pormestarin suulla torjuu vastaavanlaisen tontin luovuttamisen sunni-islamilaiselle lahkolle. (Käytän tässä termiä "lahko" neutraalisti kuvaamaan sitä, että kyseessä on yhden näkemyksen mukainen uskonnollinen ryhmä.)

Suomessa on virallisesti voimassa uskonnonvapaus. Perustuslain 11§:n mukaan "Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen." Perustuslaki puhuu ihmisistä, ei lahkoista tai kirkkokunnista. Silti sen henki on suvaitseva. Jos haluaa, saa olla uskonnollinen ja saa kuulua uskonnolliseen yhdyskuntaan. On vaikea perustella, miksi perustuslain mukaisella kirkkokunnalla ei olisi oikeutta rakentaa jäsenilleen toimitiloja.

Tästä näkökulmasta katsottuna tontin luovuttaminen juutalaiselle lahkolle ja tontin epääminen islamilaiselta lahkolta olisi perustuslain tai ainakin sen hengen vastainen toimi. Siinä ei välttämättä rikottaisi lakia, mutta ainakin ihmisten yhdenvertaisuutta vastaan. Ei voi eikä saa olla niin, että Helsinki on myönteinen juutalaisille, mutta ei islamilaisille. On mielenkiintoista nähdä, miten Jan Vapaavuori tämän tilanteen aikoo ratkaista.

* * *

Voin tarjota Vapaavuorelle ilmaisen vinkin, jota myös muut rakennushankkeita hautovat uskonnolliset ja vastaavat yhdyskunnat voivat tahollaan soveltaa. Älkää hakeko lupaa millekään suurelle. Hakekaa lupaa ihan vaan tavalliselle, pienelle. Pieni ei huolestuta kuten iso ja tulee halvemmaksikin. Jos porukka ei mahdu yhteen pieneen, hakekaa lupaa kahdelle tai useammalle pienelle. Etuliitteellä "suur" on ainakin suomessa ja Suomessa ikävä, kiihkoileva väritys. Suomalainen tykkää enemmän pienestä, oman kokoisesta mittakaavasta, myös rakennushankkeissa. Ei pidä antaa sen hämätä, että monet vallasta humaltuneet huipulle päästyään haluavat vimmatusti ikuistaa itsensä jonkin tolkuttoman kalliin rakennushankkeen kautta. Suurin osa suomalaisista naureskelee näille pönöttäjille ja heidän muistomerkeilleen.

Itse en usko, että torjuva suhtautuminen moskeijojen rakentamiseen edistää muslimiväestön sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Mutta ei sitä sopeutumista suurmoskeijakaan välttämättä edistä. Sen sijaan muutaman pienen ja aidosti ekumeenisen moskeijan rakentaminen saattaisi olla merkittävä edistysaskel. (En tosin tiedä, kuinka realistinen ajatus ekumeenisesta eli kaikille lahkoille kelpaavasta yhteisestä paikasta on.) Pelkästään Chabad Lubavitchin saaman lämpimän vastaanoton takia Jan Vapaavuoren on pakko tarjota suurmoskeijan vaihtoehdoksi muutamaa pienempää.Tietenkin olisi parempi, jos rakennettaisiin kulttuuri- ja yhdessäolotiloja ilman uskonnollisia viritelmiä, joilla on taipumus ovella karsia tulijoita, ei houkutella. Mutta demokratiaan kuuluu myös oikeus käyttää omaa rahaansa sellaiseen, mitä muut pitävät turhuutena.

Sen sijaan demokratiaan ei ehkä kuulu, että jostain kaukaa rajojemme ulkopuolelta annetaan rakennusrahaa sellaisin ehdoin, jotka sulkevat pois avoimen vuorovaikutuksen. Etuliitteen "suur" lisäksi tämän moskeijahankkeen selkeästi suurin este on sen rahoituksen kytkeytyminen ahdasmielisyyteen ja demokratialle vieraisiin käsityksiin mm. naisen ja miehen tasa-arvoisuudesta. Kun täkäläiset organisaattorit eivät uutisten mukaan ole osoittautuneet erityisen vastuullisiksi ilmaisen rahan hoitajiksi, suhtautuisin erittäin varauksellisesti vähäisiinkin rahavirtoihin vanhoillisista ulkomaista. Jos paikallisin voimin ei synny muutamaa pientä moskeijaa, ehkä niiden tarvekaan ei ole polttavan suuri. Aito uskohan ei kuorista piittaa ja kai jokaisen jumala sen rahapulankin ymmärtää?