Viime päivinä olemme saaneet lukea Syyriassa sattuneesta iskusta, jossa ilmeisesti sariini-kaasua on levitetty tai sitä on levinnyt pienen kylän asukkaiden kauhuksi ja kuolemaksi. Kuolleita on ollut vähemmän kuin muutaman viikon takaisessa Yhdysvaltain iskussa Irakissa. Se isku ohitettiin hyvin vähin äänin, kun taas tästä sariinimurhaamisesta saatiin Donald Trumpille mainio tekosyy päästä kokeilemaan yhdysvaltalaisten ohjusten tuhovoimaa Syyrian armeijaa vastaan. Ikään kuin 59 ohjusta lentokentälle millään tavalla auttaisivat sariinimyrkytyksen saaneita. Tai yhtään mitään muutakaan.
Mutta ei tietysti ole ollut tarkoituskaan. Ei vallassa olevia ja ohjusiskukäskyjä antavia liikuta vähääkään syyrialaiskylän asukkaiden kohtalo. Heitä kiinnostaa se pelko, jota tällaisen "kostopommituksen" avulla pyritään lietsomaan. Vaikka näillä kahdella tapahtumalla ei ole mitään loogista yhteyttä, ne kytketään yhteen mielikuvasodan kuvastossa. Näin Yhdysvallat iskee, kun al-Assad (tai joku muu, se ei ole olennaista) käyttää sariinia eikä esimerkiksi napalmia, jonka massiivisesta käytöstä Yhdysvalloilla on maailman suurin kokemus.
* * *
Tänään on saatu lukea uutisia Tukholmasta, missä ilmeisesti keskieurooppalaisen mallin mukaan on ajettu kuorma-autolla ihmisjoukkoon surmaamisen tarkoituksessa. Tukholman isku tapahtui vain vähän sen jälkeen, kun Pietarin metrossa oli tehty pommi-isku tuhoisin tuloksin. Lehdistö kertoo suurin otsikoin, kuinka ihmiset eivät enää uskalla käyttää metroa. Tukholmassa poliisi on käskenyt ihmisiä pysymään kodeissaan, koska "missään ei ole turvallista". Ruotsalaisten reaktiot voitaneen laittaa kokemattomuuden piikkiin, Silti vaikutus on pohjimmiltaan sama Pietarissa ja Tukholmassa: tavallisen ihmisen turvallisuudentunnetta on horjutettu. Pelko on saatu istutettua.
Rationaalisen erittelyn perusteella on vaikea löytää syytä siihen, miksi yksittäinen pommi-isku muuttaisi kyseisen liikennemuodon tai paikan yleisestikin turvattomaksi. En tiedä, onko koskaan tai missään tehty terrori-iskua samassa paikassa kahdesti. Mutta ei selvästi tarvitsekaan, mielikuvien tasolla metrosta tai jostain kadusta tulee "turvaton" yhdenkin iskun perusteella. Uusintaiskusta ei olisi erityistä hyötyä, tuhon voimat kannattaa suunnata jo jonnekin muualle. Pelko tietysti lievenee ajan myötä. Elämän on jatkuttava ja kun jokin turvattomaksi leimautunut paikka ajan mittaan osoittautuu yhtä turvalliseksi kuin ennenkin, ihminen sopeutuu ja unohtaa.
Siksi pelkoa täytyy synnyttää uudestaan ja uudestaan. Oli kyse valtiollisesta terrorista tai jonkun pienemmän porukan toiminnasta, olennaista on tuottaa sopivin väliajoin ihmisten mielenrauhan romuttavia järkytyksiä. Sillä lailla avautuu pelolla hallitsemiselle riittävä tila ja valtuutus. En usko, että monikaan tukholmalainen kykenee kysymään, millä tavalla yksi kuorma-autolla tehty isku muuttaa koko kaupungin turvattomaksi. Näin pelolla hallitseminen juuri toimii. Se käynnistää meissä ihmisissä hyvin syvällä olevat itsesuojeluvaistot, jotka ovat rauhallista harkintaa nopeampia ja joihin siksi turvaudutaan aina, kun pelko saa vallan.
* * *
Minusta on tärkeä ymmärtää, että myös ns. rauhanomaisissa ympäristöissä käytetään pelottelua vallan välineenä. SOS-hallituksemme toiminnalle on ollut ominaista isojen muutosten (tai ainakin ehdotusten) vyöryttäminen niin, että jokaisella kansalaisella on taatusti jotain syytä olla levoton ja jopa peloissaan. Ihminen vastustaa vaistomaisesti isoja muutoksia, ellei kykene itse päättelemään muutosta joko merkityksettömäksi tai itselle edulliseksi. Kun muutokseen liittyy voimakkaita pelkoja, tuon päättelyn asteelle ei välttämättä päästä ollenkaan. Jäljelle jäävät vain nopeat intuitiiviset reaktiot ja stressi.
Peloteltua ihmistä on helpompi tuupata kohden epämieluisia kohtaloita kuin itsevarmaa ja stressitöntä. Kun poliisi pelottelee koko kaupungin olevan turvaton, valtaosa ihmisistä ei rupea testaamaan asiaa vaan tottelee. Kun ihmistä tarpeeksi pelotellaan ja sen jälkeen tuupataan, hän sopeutuu siihen ja alkaa ajatella, että tämä on normaalia. Suomessakin on tällä hetkellä normaalia pelotella ihmisiä sodan uhkalla (Venäjä), terrorismilla (Pietari ja Tukholma) tai pakolaisilla. Tai mittavilla irtisanomisilla, palkanalennuksilla, terveyspalveluiden yksityistämisellä ja kallistumisella, eläkkeiden alentamisella, eläkeiän nostamisella, näitähän riittää.
Eliitti on kaapannut kaiken vallan pelon avulla. Protestit ovat heikkoja, vaikka kiukkua riittää. Joukkotiedotusvälineet nuolevat eliitin paikkoja eivätkä hoida tärkeintä tehtäväänsä vahtia, valvoa ja haukkua. Teoriassa sana on Suomessa maailman vapain. Todellisuudessa ihmiset pelkäävät niin paljon, etteivät uskalla suutaan avata. Sananvapautta ei käytetä, ettei sen käytöstä vaan kosteta. Pelko pitää terävänkin kielen tylsänä, meillä on liikaa menetettävää. Yhteiskunnallista extreme-harrastusta ei juuri ole, poliittiset puolueetkin muistuttavat toisiaan niin, ettei äänestäjä tiedä mitä tehdä ja jättää äänensä käyttämättä.
* * *
Pelkoa on montaa sorttia, joten se on oiva vallan apuväline. Yhden vaientaa iso asuntolaina, toisen työpaikan menetyksen uhka. Osa kyllä huutaa, usein kovaa ja rumasti, mutta sekin huuto kumpuaa pelosta, pelosta jäädä lopullisesti syrjään, jäädä osattomaksi vähästäkin. Suurin osa arjen rasismista ja vihapuheesta on pelokkaan ihmisen reaktiota. Pelko hallitsee ja pelolla hallitaan, helposti. Siksi on tärkeätä koko ajan kysyä, onko pelko perusteltua vai pelotellaanko meitä manipuloinnin tarkoituksella. Tukholman julistamisessa turvattomaksi ei ole mitään tolkkua, se on selvää manipulointia (ehkä tahatonta, mutta silti). Pietarin metro ei ole sen turvattomampi nyt kuin aiemminkaan. Joka päivä suurkaupungeissa kuolee liikenneonnettomuuksissa pienen terrori-iskun verran ihmisiä.
Pelolla hallitsemisen nerokkuus on siinä, että me pelotellut teemme työn itse. Meille annetaan vain pieni tuuppaus ja sen jälkeen hoidamme lietsonnan ihan itse. Kauhistelemme yksin ja yhdessä, annamme mielikuvituksen lentää, varaudumme pahimpaan, uskomme herkemmin sellaista mihin ilman pelkoa suhtautuisimme kriittisesti. Tämä ei ole pelkästään Putinin tai Trumpin maailmaa, se on yhtä hyvin Juha Sipilän hallitseman Suomen maailmaa. G. W. Bushin hallinto tämän täydellä teholla aloitti vuonna 2001, sen jälkeen mallia ovat matkineet kaikki vallasta kiinnostuneet Daesh-murhaajista finanssikeinottelijoihin. Pelokas ihminen tottelee, pelokasta ihmistä on helppo johdatella antamaan viimeiset vallan rippeensäkin pois.
Enkö muka itse pelkää? Kyllä, mutta yritän pitää pelkoni kurissa (en tarkoita nyt henkilökohtaisia fobioita, joille on vaikea mahtaa mitään). En ajattele, ettei salama iske kahta kertaa samaan kohtaan (se voi iskeä, kysymys on pääosin sattumasta), mutta tiedän, etteivät ihmisen tekemät tihutyöt kulje yksiä ja samoja raiteita. Kerran kunnolla peloteltuun ei kannata uhrata energiaa. Tukholmasta ei ole tulossa turvaton kaupunki yhtä vähän kuin Breivikin riehuminen muutti Oslon pysyvästi tappotantereeksi. Osa peloista on järkeviä ja perusteltuja, osa ei. Pelko vallankäytön välineenä on hallittavissa. Ei helposti, mutta kuitenkin jotenkin. Siitä emme saa luopua, tuli uutisista mitä tahansa. Pelolla hallitsemiseen ei pidä alistua, sitä on vastustettava aktiivisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.