Takaisin eläimeksi!

Moderni luonnontiede on hyväksynyt ajatuksen, että ihminen on yksi eläinlaji monien muiden joukossa. Meillä voi olla joitakin ominaisuuksia ja kykyjä, joita juuri sellaisina ei ole muilla eläimillä. Tarkemmin tutkittuna osoittautuu ainutlaatuisuutemme yleensä vain oletukseksi, jota on vaikea todistaa, koska emme tunne muiden lajien kykyjä kuin pinnallisesti ja yhdestä yksipuolisesta näkökulmasta. Käytännössä melkein mistä tahansa eliölajista voidaan todeta, että se on eräissä suhteissa ainutlaatuinen ja ehkä muita taitavampi tai monipuolisempi. Ihmiskeskeinen vertailu ei toimi, koska se lähtee liikkeelle vääristä oletuksista. Niiden taustalla on ikiaikainen kuvitelma ihmisestä luonnon kehityksen (evoluution) tai vaihtoehtoisesti jonkin jumalan luomistyön kruununa. Tämä kuvitelma ei kuitenkaan perustu objektiivisiin faktoihin, vaan sitkeään väärinkäsitykseen, ehkä myös tietoiseen valhepropagandaan.

Sami Keto on sekä ekologi että kasvatustieteilijä. Hän tarkastelee maailmaamme näkökulmasta, joka ei useimmille tule edes mieleen. Keto ei ole vastuussa otsikon huudahduksesta, mutta arvelen, että hänen filosofiansa voisi jotenkin noin tiivistää. Hänen mielestään ihminen, Homo sapiens, on niin riippuvainen muusta luonnosta, että ainoa tapa selvitä tähän mennessä aiheutetuista katastrofeista on luopua vaarallisista harhakuvitelmista ja palata osaksi eliökuntaa, johon kuulumme riippumatta siitä, mitä mieltä asiasta olemme. Luonto ei tarvitse meitä, mutta me tarvitsemme luontoa. Lisämaustetta yhtälölle antaa tietenkin se, että ihminen on onnistunut pääsemään asemaan, jossa se voi tuhota – ja on jo ehtinyt tuhota – valtavasti ainoan tunnetun elollisen planeetan toimintakykyä. Omasta mielestään upeasti edistynyt homo sapiens on muille eliöille suunnilleen yhtä vaarallinen kuin Jukataniin iskenyt asteroidi.

Enemmän kuin sapiens : Kasvu elonkirjon jäseneksi (Into 2022) on käsittääkseni yhteenveto kaikesta siitä, mitä Sami Keto on ajatellut ja kirjoittanut viime vuosien aikana. Hän on kirjoittanut kirjan, joka on tarkoitettu meille kaikille, mutta erityisesti niille, joita harha ihmisen ylemmyydestä ja tärkeydestä riivaa pahimmin. Keto ei harrasta itseruoskintaa eikä soimaa myöskään sitä typeryyttä, joka tällä hetkellä ajaa ihmistä kohti omaa tuhoaan ja samalla koko elonkirjoa ainakin tuhon partaalle. Hän käy kärsivällisesti läpi sekä harhojemme historiaa että pelastautumisen strategioita. Enemmän kuin sapiens on populaaria tiedettä ja samalla viestiltään, vaikka ei tyyliltään, aito herättelemään pyrkivä pamfletti. Sen lukeminen vaatii keskittymistä ja hetkittäin Keto kirjoittaa niin "akateemisesti", että kärryillä on vaikea pysytellä. Suuret linjat eivät kuitenkaan missään vaiheessa katoa näkyvistä.

* * *

Enemmän kuin sapiens jakautuu karkeasti ottaen kahteen aihepiiriin. Ensimmäinen muodostuu todistusaineistosta, jonka avulla Sami Keto osoittaa, että ihminen on paitsi vain yksi eliölaji monien joukossa, myös vain yksi lukemattomista ainutlaatuisista lajeista. Toinen osio koostuu ehdotuksista, joita Keto tekee meille sillä tavoitteella, että ihminen palaa osaksi muuta luontoa ja sillä lupauksella, että jos ihminen näin tekee, hänen maailmansa ei taannu, vaan aloittaa ihmiskunnan historiassa uuden, paremman, kestävämmän ja muuta elonkirjoa vähemmän häiritsevän vaiheen. Molemmissa osioissa Keto käyttää todistusaineistonaan sekä luonnontieteiden, erityisesti biologian ja ekologian tuottamaa kovaa tutkimustietoa että ihmisen oman käyttäytymisen tutkimisesta saatuja tuloksia.

Sami Keto ei käännä analyysiään missään vaiheessa poliittisen vallankäytön kielelle, mikä voi olla ymmärrettävä ratkaisu kirjan potentiaalista lukijakuntaa ajatellen. Ratkaisu jättää kuitenkin Kedon päättelyyn valkoisen laikun, jonka yksityiskohdista on vaikea saada selvää. Keto puhuttelee yksilöitä, joiden harhasta luopuva ajattelu tekee muutoksen mahdolliseksi. Keto ei kuitenkaan pohdi sitä, millä tavalla tuo muutos ihmislajin organisaatiossa voisi tapahtua. Mehän tiedämme, että vaikka poliittiset päättäjät aivan varmasti tietävät (vaikka eivät haluaisi uskoa), minkälaisia toimia olisi valtioitten tasolla tehtävä, jotta ihmisen aiheuttamat tuhot eivät toteudu, me myös näemme, miten haluttomia he ovat noita toimia toteuttamaan, koska he pelkäävät äänestäjien seuraavissa vaaleissa rankaisevan niitä, jotka ottavat ekologiset todisteet tosissaan.

Vaikka olen Sami Kedon kanssa yhtä mieltä jokseenkin kaikesta hänen kirjansa kattamista aiheista, en löydä hänen teksteistään uskottavaa suunnitelmaa siitä, MITEN itsekkään ja usein myös omnipotenssin harhoissa elävän ihmisen mieli voisi muuttua. En ole myöskään varma siitä, miten Keto arvelee muutoksen parempaan lopulta tapahtuvan, hitaan kulttuurievoluution kautta, valaistuneiden päättäjien pakkotoimilla vai kuilun partaalla lainehtivien katastrofien pakottamana. Itse en jaksa uskoa, että Tuulispään kaltaiset upeat ja kiistatta tuen ansaitsevat projektit ratkaisevat asioita riittävän nopeasti. Vaikka pidän ihmistä pohjimmiltaan hyvänä, en uskaltaisi luottaa siihen, että "järki voittaa". Se voi toimia yksinkertaisissa yksilön edun ja tappion laskelmissa, mutta tuskin monimutkaisissa, hädin tuskin edes tutkijoiden kunnolla ymmärtämissä globaaleissa prosesseissa.

* * *

Sami Keto siis vastaa kyllä kysymykseen, miten asioiden pitäisi olla, mutta huonommin siihen, miten tuohon muutokseen voidaan päästä. Rohkenen siksi esittää oman näkemykseni, joka menee sekä ekologian että kasvatustieteen ulkopuolelle eli suurimman luokan järjestelmän faasimuutoksiin. Siirtyminen keräilystä ja metsästyksestä maanviljelykseen oli ihmislajin ensimmäinen suuri faasimuutos, siirtyminen tehottomasta käsityöstä teolliseen tuotantojärjestelmään oli toinen. Kolmas muutos on joko koko fossiilisten polttoaineiden tuhlaavaan ja sosiaalisesti epäarvoistavaan käyttötapaan perustuvan kapitalistisen talousjärjestelmän romahtaminen pääosin ekologisista syistä tai sen korvaaminen järjestelmällä, joka ei perustu luonnonvarojen ryöstökäyttöön, vaan koko eliökunnan edut tunnustavaan paluuseen osaksi elonkirjoa. 

On selvää, että Sami Keto elää ja toimii, jotta tuo paluu elonkirjon osaksi toteutuu. Mutta onko se realistinen vaihtoehto maailmassa, jossa valtaa käyttää määrällisesti pikkuriikkinen eliitti, joka kuitenkin hallitsee valtaosaa Maan luonnonvaroista ja käytännössä myös ihmisten elämiä sekä kepin että propagandistisen porkkanan voimalla. Karu tosiasia nimittäin on, että paluu elonkirjon osaksi tarkoittaa, että suurin osa ihmiskunnasta ei koskaan tule pääsemään (tai joutumaan) sellaiselle kulutuksen (eli tuhlailun) asteelle, jolla nyt eletään Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa sekä muutamassa muussa valtiossa. On vaikea kuvitella, miten uhkaavat ekokatastrofit eivät olisi tuhlaavan elämäntavan jatkumisen vääjäämätön seuraus. Samalla on mahdotonta kuvitella, että katastrofit voitaisiin välttää muuten kuin radikaalilla tuhlaamisen vähentämisellä. Se puolestaan ei ole suosittu ehdotus nyt eikä tulevaisuudessa.

Tiede on osoittanut – ja Sami Keto on sen viestin meille popularisoinut –, että ihmisen on pakko palata elonkirjon osaksi, jos haluamme välttää tuhoutumisen. Emme voi odottaa, että luonto suhtautuisi vähäisimmälläkään hellämielisyydellä ja empatialla lajiin, joka tekee kaikkensa tuhotakseen paitsi itsensä, myös pääosan muusta luonnosta. Miljardien ihmisten väkivaltainen kuolema ei hetkauta elonkirjoa, joka varmasti sopeutuu ihmisettömään ratkaisuun nopeasti, muutamassa vuodessa tai vuosikymmenessä. Mutta miten pakotamme päättäjämme, sen edellä mainitun eliitin, uskomaan tiedettä? Ei ainakaan hyvältä näytä. Joku kiilusilmä Elon Musk unelmoi Marsin asuttamisesta, ei Maan tuhoamisen lopettamisesta (Tesla ei ole osa pelastusprojektia). Lyhytnäköinen ahneus hallitsee maailman eliittejä, tieteelle, humanisteille, ekologeille ja kaunosieluille näytetään keskisormea sekä symbolisesti että konkreettisesti. Haluaisin todella tietää, miten Sami Keto säilyttää näissä olosuhteissa optimisminsa? Itse en näe muuta vaihtoehtoa kuin että pakotamme yhdessä eliitin kääntämään suuntaa noin 180 astetta. Elon Muskin kohdalla se tarkoittaisi, että hän käyttäisi loppuelämänsä ajan kaiken energiansa ja miljardinsa ihmisen todellisten ongelmien ratkaisemiseen, ei ultrarikkaiden kanssa hengailuun ja muihin vastaaviin älyttömyyksiin.