Se suurin kysymys

Suurin kysymys, johon ei ole vastausta, ei liity jumaliin tai muihin satuolentoihin. Suurin todellinen kysymys, joka jää epäilemättä ihmisen olemassaolon aikana vastaamatta, liittyy maailmankaikkeuden itsensä olemassaoloon.

Miksi on jotain sen sijaan, ettei olisi mitään?

Uskonnollisuuteen taipuvaisilla ihmisillä on mielestään yksinkertainen vastaus eli että jumala on niin halunnut. Tämä vastaus on tietysti typötyhjä ja hyödytön, koska se jättää selittämättä, miksi on jokin jumala sen sijaan ettei olisi mitään jumalan kaltaista. Fyysikoilla ja muilla luonnontieteilijöillä ei taas ole vastausta, koska kysymys on pohjimmiltaan filosofinen, ei luonnontieteellinen. Ei ainakaan muuten kuin siinä mielessä, että voidaan kysyä, onko maailmankaikkeuden olemassaololle jokin fysiikan löydettävissä oleva pakottava syy. Itse pidän tällaisen syyn löytämisen mahdollisuutta vähäisenä, vaikkei sitä varmaankaan kokonaan voi torjua.

Monet kosmologit eivät tunne edes tarvetta pohtia koko kysymystä siitä yksinkertaisesta syystä, että ainakin tämä yksi maailmankaikkeus näyttää olevan tukevasti olemassa, eikä luonnontiede osaa suhtautua siihen, että sen tutkimuskohdetta ja sitä itseään ei olisi. Kysymystä pidetään turhana ja hedelmättömänä, koska siihen ei ole eikä tule olemaan vastausta. Olen itse asiassa pitkälle samaa mieltä. Tämän lyhyen tekstin kysymystä ei pidä ottaa liian vakavasti. Jotain on olemassa sen sijaan ettei mitään olisi, mutta on epätodennäköistä löytää sille selitystä.

Itseäni tämä "suurin kysymys" kiinnostaa kuitenkin siksi, että olen lapsesta asti ihmetellyt sitä, mistä tai miten maailmankaikkeutemme on oikein tupsahtanut olemaan. Ihmettely liittyy sekä ns. alkuräjähdykseen että pohdintoihin muiden maailmankaikkeuksien olemassaolon mahdollisuudesta eli multiversumeihin. Olen tuntenut intuitiivista vastenmielisyyttä kaikkia alkuräjähdysteorioita kohtaan, koska jokainen rehellinen kosmologi joutuu myöntämään, ettei meillä ole mitään tietoa siitä, mistä se alkuperäinen "singulariteetti" tai muu maailmankaikkeuden siemen on peräisin. Fyysikot ovat keskittyneet pohtimaan ja tutkimaan sitä, mitä on voinut tapahtua todellisen alun eli kaiken siemenen ilmaantumisen jälkeen. Sen alkusiemenen lähteestä tai aiheuttajasta ei ole tieteellistä teoriaa.

Tai itse asiassa on yksi, mutta sekin on näennäinen. Nimittäin ajatus maailmankaikkeuden syklisestä olemuksesta. Tämän ajattelun ytimessä on oletus, että maailmankaikkeuden alkusiemen ei ole sen kummempi asia kuin laajentumista seuranneen luhistumisen lopputulos, käsittämättömän tiheä pistemäinen kaiken olevaisen sisältävä "singulariteetti". Ajatus voi teoriassa olla todellisuutta vastaava, ehkä maailmankaikkeus on joskus luhistunut pisteeksi ja nykyisen syklimme alkusiemeneksi. Tätä on vaikea todistaa mahdottomaksi, joskin kosmologit taitavat olla asiasta montaa mieltä. Filosofisesti teoria ei kuitenkaan vastaa ollenkaan alkukysymykseen eli siihen, miksi olisi ollut jokin "ensimmäinen singulariteetti" sen sijaan, ettei mitään sellaista olisi koskaan ollut.

Ihailen suuresti fyysikoiden kykyä etsiä ja löytää mahdollisia selityksiä ilmiöille, joita ei suoraan voida tutkia. Maailmankaikkeuden synty on ilman muuta ilmiö, jonka selittäminen on toisaalta triviaalin turhaa, toisaalta kiehtovampi salaisuus kuin mikään muu (sen rinnalla elämäksi kutsumamme ilmiö taitaa sekin olla aika vähäpätöinen kemiallinen arvoitus). Modernin tutkimuksen saavutukset ovat kaikessa huikeudessaan kuitenkin enimmäkseen oletuksia ja teorioita, joiden kestävyyttä jatkuvasti tehostuvat tutkimukset koettelevat. Mitä lähemmäs sitä alkusiementä on päästy, sitä vaikeampaa eteneminen on. Tutkijat ovat tietenkin haluttomia myöntämään avuttomuuttaan, mutta monia keskeisiä ilmiöitä joudutaan lähestymään puhtaasti matemaattisesti tai tietokonesimulaatioilla, ei fysikaalisilla mittauksilla, koska sitä siementä ei enää ole, on vain sen seurauksia. Kaikki joskus ilmaantunut sitä paitsi jotenkin ärsyttävästi loittonee kaikesta muusta, ikään kuin hyvin kaukana ajassa ja avaruudessa olevien asioiden tutkiminen ei jo sinällään olisi haastavaa.

Alkuperäiseen kysymykseen vastaaminen on muuttunut aiempaa vaikeammaksi myös sen myötä, mitä hiukkasfysiikassa on jouduttu kohtaamaan. Kvantti-ilmiöt ovat ihmisen ajattelulle vieraita, outoja ja vaikeatajuisia. Makrotason ilmiöiden selittäminen ilman kvanttitason ymmärtämistä ja hallitsemista on silti jotenkin epäuskottavaa. Onko maailmankaikkeuden syntyminenkin pohjimmiltaan kvanttitason prosessi vai onko olemassa vielä senkin takana jokin taso, joka paremmin selittää, mistä tässä kaikessa on kysymys? Vai ovatko kvantit ilmaantuneet vasta alun jälkeen? Emme tiedä, emme todellakaan tiedä.

Eikä minulla tietenkään ole vastauksia esittämiini kysymyksiin. Olen utelias ihmisparka, joka ties mistä syystä esittää kysymyksiä, joihin kellään ei ole vastauksia. En mieti ja kysy näitä siksi, että kuvittelisin kenenkään vastaavan. Luultavasti haen ääneen kysymällä lohdutusta siihen "kosmiseen ahdistukseen", jonka tietämättömyys ja ymmärtämättömyys synnyttävät. Koska en ole fyysikko tai kosmologi, minun ei myöskään tarvitse keskittyä asioihin, joita voi oikeasti tutkia ja selvittää. Siksi tuijotan häpeämättä upeita valokuvia maailmankaikkeuden materiakeskittymistä, pohdiskellen niitä näitä, vilpittömän uteliaana sattuman oikkuna, jonka edustama laji saattaa olla maailmankaikkeuden ainoa osanen, joka ylipäätään pohtii kaiken olevaisen salaisuuksien kaltaisia asioita.