Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

tiistai 30. toukokuuta 2023

Kapitalistisen hintakilpailun harha

Jokainen pienituloinen ihminen on joutunut toteamaan, että "kaikki" on kallistunut viimeistään syksystä 2022 lähtien (oikeasti Ukrainan sodan syttymisestä lähtien). En ole pitänyt itseäni erityisen hintatietoisena, mutta kun huomasin syksyllä kirjapainojen nostaneen hintojaan 20-30 % ja ruokakaupan laputettujen tuotteiden häviävän saman tien, jouduin itsekin asian ääneen toteamaan. "Kaikki" on kallistunut, vaikka todellisuudessa aivan kaikki ei tietenkään ole merkittävästi kallistunut eli ei sen enempää, kuin rahan arvo on laskenut. Seuraava teksti ei ole taloustiedettä (sana "tiede" ei mielestäni muutenkaan kuulu talousteorioiden yhteyteen, mutta omalla kohdallani ei siis kyse ole edes talousteoretisoinnista). Haluan kiinnittää arvoisan lukijan huomiota siihen valtavaan harhaan (tai kyynisemmin ilmaisten vedätykseen), jota kutsutaan vaihtelevasti "markkinoiden näkymättömäksi kädeksi" tai "hintoja säänteleväksi kilpailuksi". Nimitys vaihtelee sen mukaan, kenelle propagandapuhe on suunnattu. Viestinä on kuitenkin sama valhe, että kapitalistinen kilpailu pitää hinnat kurissa ja että kuluttajan tulee kaikissa tilanteissa kiittää markkinamekanismia tästä hyvästä.

Kapitalistit jakautuvat aatteellisesti karkeasti vain kahteen ryhmään. Toimen miehiä ("wahlrooseja") ei kiinnosta, mitä omistamaton luokka eli kuluttajien suurin ryhmä ajattelee, he keskittyvät voiton maksimointiin antamatta aikaansa turhanpäiväiselle vakuuttelulle. Ideologisesti virittyneet kapitalistit ja heidän palvelijansa sen sijaan näkevät paljon vaivaa luodakseen kapitalismille legitimiteettiä väitetyn "kuluttajan puolella olemisen" muodossa. Tarinalla on monta ilmiasua, jotka riippuvat kunkin kulttuuripiirin historiasta ja perinteistä. Yhteistä on kuitenkin jankuttaa, että kapitalismi on hyvä (siis paras) järjestelmä, koska se hyödyttää sekä omistavaa luokkaa että omistamattomia. Tässä tarinassa pääomaa hallitseva kapitalisti ryhtyy yrittäjäksi voidakseen työllistää ne onnettomat, joilla pääomaa ei ole. Eikä siinä vielä kaikki. Sen lisäksi, että vauraus valuu kapitalistilta köyhille ("trickle down"), jumalaisen upea markkinatalous varmistaa, että kunnolla kilpailtu tuotanto pitää hinnan minimissään ja estää näin ei-omistajien riistämisen.

Hyvän kapitalismin tarina on niin liikuttava ja taitavasti propagoitu, että miljoonat ihmiset ympäri maailmaa uskovat siihen vilpittömästi. Yhdysvalloissa lienee vaikeaa löytää sellaista vähävaraista ihmistä, joka ei pidä täysin mahdollisena, että hänestäkin voi (ja pitää) tulla miljonääri. Se on se kuuluisa "amerikkalainen unelma", joka ei tietenkään useimpien kohdalla koskaan toteudu edes sinne päin, mutta joka silti voi hyvin ja nauttii vankkaa kannatusta. Suomessa pääosa ei-rikkaista ei pyri miljonääriksi, kohtuullinen toimeentulo riittää oikein hyvin. Mutta voi se usko kapitalismin hyvyyteen silti olla koetteella, jos sitä toimeentuloa uhkaa hintojen jatkuva nousu, jonka huomaa sekin, joka tällaisia asioita vähemmän yleisellä tasolla pohtii. Kun hinnat nousevat nopeammin kuin palkka, voi tulla mieleen, että kapitalismin lupaus ei olekaan pitänyt, vaan ei-rikasta on huijattu.

* * *

Todellinen kapitalismi, ei siis se päiväsatujen ihmeellinen vaurautta rikkaan pöydältä köyhälle valuttava sankari, ei tietenkään missään tilanteessa tavoittele mitään muuta kuin omistavan luokan jäsenten varallisuuden kasvattamista. Ei ole vaikeata ymmärtää, että mikään toimi, joka vaarantaa tämän tavoitteen, ei voi olla kapitalismin pyrkimyksenä. Siksi kapitalistien keskinäinen hintakilpailu, joka alentaa hintatasoa, ei voi olla kapitalistin tavoitteena muuten kuin huijauspuheessa. Kapitalisti ei voi missään tilanteessa edistää aitoa hintakilpailua, koska se johtaa väistämättä voiton määrän pienenemiseen. Joskus tosin voi hetken näyttää siltä, että kapitalisti polkee hintoja. Kyseessä on kuitenkin vain taktinen toimi, jonka tarkoituksena on nitistää kilpailijat matkalla kohti monopoliasemaa. Monopoliasema on jokaisen kapitalistin strateginen tavoite, koska se on tehokkain tapa estää hintakilpailu ja maksimoida voitto-osuus. Kun monopoliasema on saavutettu, taktisista hintakilpailutavoista luovutaan ja ryhdytään perimään maksimaalista hintaa, jolla kauppa ylipäätään käy. Jos kyseessä on välttämättömyyshyödyke, kauppa käy joka tapauksessa.

Monopoliasema ei kuitenkaan ole kapitalismin ainoa keino taistelussa hintakilpailua vastaan. Täydellisen monopoliaseman saavuttaminen on monista eri syistä johtuen melko harvinaista, joten kapitalismi on kehittänyt sen rinnalle hintakartellin. Idea on varsinaista teollista kapitalismia vanhempi ja liittyy Euroopassa viimeistään keskiajalla esiintyneiden kauppiaskiltojen toimintaperiaatteisiin. Idea on yksinkertainen: kun absoluuttisen monopolin saavuttaminen on hankalaa, kierretään ongelmat ja muodostetaan näennäisen kilpailun tilanne ja sovitaan kartellin jäsenille mielekäs hintataso, jota halvemmalla kukaan mukana olija ei tuotettaan myy. On ironista, että vaikka jotkut taloustieteilijät pitävät kartellien ideaa erinomaisina, ne ovat virallisesti kiellettyjä kaikissa kapitalistisissa maissa. Yhdysvalloissa kartellit on kielletty rangaistuksen uhalla. Laittomuus ei kuitenkaan ole tarkoittanut, ettei kartelleja koko ajan olisi, syntyisi ja hajoaisi. Hintakartelli on yleensä niin edullinen ratkaisu, että siihen pyritään kiinnijäämisen riskistä piittaamatta. Käytäntö onkin osoittanut, että vaikka kartellituomioita koko ajan jaetaan, kartellien edut ylittävät selvästi niistä koituvat sakot ja muut seuraukset.

Kolmas hintakilpailua estävä strategia perustuu siihen, että hintakilpailun synnyttämät luonnolliset tappiot pyritään kattamaan veronmaksajien varoilla eli jonkinlaisella tukiaisjärjestelmällä. Monissa maissa omaa maataloutta tuetaan merkittävillä summilla, jotka eivät ole peräisin kapitalistin voitosta, vaan työntekijöiden eli verotettujen tuloista. Myös Suomessa ovat ainakin uutisten tasolla tuttuja kiistat mm. maataloustuottajille ja telakoille maksettavista tukisummista. Myös kaivostoiminta ja jotkin muut teollisuudenalat saavat vuosittain suuria tukiaisia sillä perusteella, että ne eivät muuten pystyisi kilpailemaan menestyksellä ulkomaisten saman alan yrittäjien kanssa. Kapitalisteilla ei näytä olevan mitään eettistä ongelmaa vaatia samaan aikaan vapaata kilpailua ja huonon kilpailukyvyn paikkaamista verovaroista. Onkin todennäköistä, että ilman globaalia tukiaisjärjestelmää monen maan monet tuotannonalat sammuisivat saman tien kannattamattomuutensa takia. Kapitalismilla on kuitenkin myös kansallisvaltiosidonnainen puolensa, jonka takia näin ei sallita tapahtuvan. Kyse ei tietenkään ole aidosta kansallistunteesta (kapitalismi ja kapitalisti eivät operoi tunteiden alueella), vaan pyrkimyksestä pitää markkinat kohtuullisen vakaina ja estää kansalliset protestit, jotka voisivat uhata koko järjestelmää.

* * *

Kun hinnat nousevat, ne nousevat siksi, että kapitalisti haluaa ja voi nostaa hintoja. Osa hintojen nousuista voidaan perustella tuotantokustannusten suurenemisella (työntekijän palkan suuruudesta taistellaan koko ajan ja se vaikuttaa tuotantokustannuksiin), mutta järjestelmän ulkopuolta katsoen syitä on yleensä mahdoton analysoida, koska tiedot ovat ns. liikesalaisuuden piirissä. Kapitalismi ei kestä avoimuutta varsinkaan voiton rakentumisen yksityiskohtien osalta. Siksi hintojen nousemisen perustelut ovat tavanomaisesti kehäpäätelmiä (A kallistui, koska B kallistui ja C kallistui, koska A kallistui), jotka voivat piilottaa yhtä hyvin todellisen monopoliaseman, kartellin kuin tukiaisilla rakennetun keinotekoisen hintatason, jota ulkopuolisen on hankala hahmottaa. Kuluttajat kysyvät usein ironisesti, miksi hintojen muutos tarkoittaa aina hintojen nousua, ei juuri koskaan niiden laskemista, kuten kapitalismin teorian mukaan pitäisi myös tapahtua. Selitys on tässäkin yksinkertainen: kapitalisti pyrkii aina hintojen maksimoimiseen (kipurajalle, mutta ei sen yli), joten hintojen alentaminen on mahdollista vain tilapäisesti ja taktisten syiden takia.

Kapitalistilla ei missään olosuhteissa ole pysyvää kiinnostusta harjoittaa aitoa hintakilpailua. Toiminnan tarkoitus ei ole yhteinen hyvä, jota kohtuullisiksi kilpaillut hinnat omalla tavallaan edustavat. Taktinen hintakilpailu kilpailijoiden nujertamiseksi ja monopoliaseman saavuttamiseksi ei ole koskaan tarkoitettu pysyväksi. Kun kilpailijat on nujerrettu, tilapäiset hintojen laskut korvataan uusilla hintojen korotuksilla, jotka ovat monopolin tai kartellin oloissa yksinkertaista vahvemman oikeutta. Hintoja korotetaan, koska niin voidaan tehdä kenenkään tai minkään estämättä. Kun uusi hintataso on vakiintunut, se muuttuu kapitalistin näkökulmasta minimihinnaksi, vaikka kyseessä olisi todellisuudessa ns. kipurajan hinta, jonka jälkeen kaupankäynti alkaa tyrehtyä. Jos kapitalistilla on tukenaan jokin kolmesta edellä mainitusta järjestelystä (monopoli, kartelli tai tukiaiset), mistään hintakilpailusta ei tarvitse piitata. Sitä ei ole eikä tule, esiintyi ilmaisu propagandapuheessa kuinka usein tahansa.

Mitäpä ei-rikas ihminen tälle kätevälle järjestelylle mahtaa? Ei yhtään mitään suoranaisesti. Ainoa tie synnyttää hintakilpailua olisi pakottaa kapitalistit torjumaan monopolit, kartellit ja tukijärjestelmät. Sitä ne eivät vapaaehtoisesti tee, joten ainoaksi keinoksi jää kapitalismin kumoaminen ja korvaaminen ei-kapitalistisella markkinalla tai sellaisella sosialistisella rakenteella, joka hyödyntää yhteiseksi hyväksi hintakilpailua ilman yksityistä voitontavoittelua. Kapitalismi ei omalle rakenteelliselle ominaisuudelle voi tai halua tehdä mitään, joten siltä suunnalta ei ole odotettavissa "edistystä". Pyrkimys hintakilpailun estämiseen on jokaiselle kapitalistille rakenteellinen pakko, koska yksipuolinen "aseistariisunta" on liian suuri yritysriski, jota ei missään haluta ottaa. Kompromissia jonkinlaista säädeltyä hintakilpailua ei kapitalismi ole kyennyt kehittämään, vaikka monessa muussa mielessä se onkin osoittautunut sopeutumiskykyiseksi ja joustavaksi. Onkin syytä olettaa, että hinnat jatkavat nousuaan, inflaation ratsu laukkaa taas iloista vauhtia ja omaisuuksien keskittyminen harvoihin käsiin sen kun kiihtyy. Revi siitä, jos et ole valmis vallankumoukseen.

2 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Kirjoitin pitkän kommentin mutta lähetettäessä tapahtui virhe.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi, ei aavistustakaan, mitä on voinut tapahtua. En hallitse alustan tekniikkaa, yritän vain kirjoitella.

      Poista

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.