On aina yhtä riemastuttavaa päästä kehumaan ja ylistämään uutta tietokirjaa. Eila Mäntyjärven Jugendtalojen Tampere (Vapriikki 2024) on lähes täydellinen (tokkopa sitä täydellistä koskaan vastaan tuleekaan), ja sen ainoan miinuksen annan anteeksi samalla pyydellen kirjan koosta, joka olisi voinut olla ainakin B5, ehkä sitäkin suurempi. Ihan vain kuvien takia. Tosin asialle on hyväksyttävä selitys; Mäntyjärvi halusi tehdä kaupunkikävelyille mukaan otettavan kokoisen kirjan. Isokokoista kaipaaville on tarjolla, ainakin hyvin varustetuissa kirjastoissa, Paula Kivisen Tampereen jugend vuodelta 1982. Hyväksyn perustelun ja jatkan kiitoksia. Eila Mäntyjärvi ei ole arkkitehti, vaan historioitsija ja viestinnän asiantuntija, joka on vetänyt mm. arkkitehtuurikierroksia. Hänellä ovat olleet kirjan tekemisessä apuna Vapriikin erityisasiantuntija Marjo-Riitta Saloniemi, kuva-arkiston tutkija Antti Liuttunen, arkkitehti Juha Jaakkola ja Pirkanmaan maakuntamuseon rakennustutkija Miia Hinnerichsen. Kirjan upeasta ulkonäöstä on kiittäminen valokuvaaja Saarni Säilynojaa ja graafikko Tuija Kuuselaa. Yhteistyöllä syntyvät parhaat asiat.
Tämä teksti on pelkkä tekosyy sille, että saan mainostaa tätä kirjaa ja näyttää edes muutaman maistiaisen, joiden tarkoituksena on saada lukijani joko lainaamaan kirja kirjastosta tai ostamaan se Vapriikin nettikaupasta, kuten minä lopulta tein, vaikka olen päättänyt 75 vuoden iässä rajoittaa kirjojen ostamisen vain poikkeustapauksiin. Tämä nyt oli sellainen ja ostin kirjan varmana siitä, että se on tuotapikaa myyty loppuun, eikä uutta painosta kannata ottaa sen kalleuden takia. Tämä on kirja, jonka jätän mielihyvin perinnöksi, kun en ole enää itse sen annista nauttimassa.
Jugendtalojen Tampere tarjoaa nautittavan taiton ja kuvien valinnan lisäksi myös runsaasti tiivistettyä taustatietoa, riittävästi karttoja (kerrankin!), bibliografian ja vielä kohteiden luettelon. Sille ei voi kuitenkaan mitään, että tässä julkaisussa kunkkuna tepastelevat herkullisen laadukkaat kuvat, uudet ja vanhat mustavalkoiset. Usein marisen historiallisten kuvien jättämistä kovin latteiksi, mutta nyt olen ilahtuneen tyytyväinen. Kun tiedän omasta kokemuksesta, miten vaikeaa on kaupunkitaloja kuvata tuhansien johtojen ja katuvalaisimien välistä, voin lyhyesti todeta, että nyt on onnistuttu erinomaisesti. Erityiskiitos myös siitä, että jugend-talojen erityispiirre eli herkulliset yksityiskohdat on muistettu, ei vain arkkitehtonisia yleisnäkymiä. Kiitos!
PS. 22.3.2025 Sain juuri käsiini Juha Jaakolan kirjan Birger Federley - Jugendarkkitehti 1874-1935 (Vapriikki 2024). Se on rinnakkaisteos, ei vähiten siksi, että uusista, upeista valokuvista on vastannut tässäkin Saarni Säilynoja. Vahva suositus tästäkin! (Mutta ei kulje taskussa, isommassakaan.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.