Guggenheimin kupru

Emme tiedä, kuinka kauas Helsinkiin perustettavan Guggenheim-museon salaiset juuret ulottuvat, mutta lienee selvää, että kun hanke julkistettiin tammikuussa 2011, paljon oli jo ehtinyt tapahtua. Ainakin ulospäin kyseessä oli Helsingin kaupungin tilaama yhteistyöselvitys, jonka 2 miljoonan hinnan maksoivat Helsingin kaupunki, Svenska kulturfonden ja Suomen Kulttuurirahasto. Kaupungin julkinen edusmies oli tuolloinen taidemuseon johtaja Janne Gallen-Kallela-Sirén, joka joutui sittemmin jääviyskohun myötä vetäytymään ja siirtyi saman tien Atlantin yli.

Kun näinkin suuri summa rahaa on varattu yhdysvaltalaisen taidesäätiön hankkeen edistämiseen, on asiasta täytynyt varhain löytyä yhteisymmärrys hyvin korkealla tasolla. Asia ei ole voinut edetä ilman kaupunginjohtaja Jussi Pajusen siunausta. Itse asiassa on hankkeen myöhemmistä vaiheista pääteltävissä, ettei hankkeella ole pelkästään korkeinta siunausta, vaan todennäköisesti Pajunen on mennyt jossain ei-julkisessa tapaamisessa lupaamaan, että kyllä se museo Helsinkiin rakennetaan. Tätähän ei välttämättä koskaan voida osoittaa, mutta vuosikausien sitkeä käärmeen ajaminen pyssyyn puhuu vahvasti tulkinnan puolesta.

Tarkoitukseni ei ole tässä ruotia Guggenheim-hankkeen vaiheita. Hyvän yleiskatsauksen tapahtumista tarjoaa Wikipedian artikkeli (https://fi.wikipedia.org/wiki/Guggenheim_Helsinki_-suunnitelma) ja jos on kiinnostunut pro-Guggenheim-propagandasta, sitä tarjoaa yllin kyllin ja enemmänkin esimerkiksi "epävirallinen" Guggenheim Helsinki -sivusto (http://www.guggenheimhki.fi/). Itseäni on alusta alkaen kiinnostanut lähinnä se, mistä pro-Guggenheim-porukka ei halua puhua.

* * *

Guggenheim-konsernin museohaara eli Solomon R. Guggenheim Foundation koostuu todellisuudessa kolmesta toimivasta yksiköstä, joita ovat päämuseo Fifth Avenuella, Peggy Guggenheimin kokoelma Venetsiassa ja sitten tämä Bilbaon tunnettu ja ylistetty Frank Gehryn luomus. Eri syistä epäonnistuneiden hankkeiden luettelo on paljon pidempi: Berliinissä toiminut Deutsche Guggenheim suljettiin äkillisesti ja syytä kertomatta; Las Vegasiin 2001 avattu venäläis-amerikkalainen Hermitage-hanke päättyi 7 vuoden kuluttua; Vilnaan kaavailtu museohanke kuivui kokoon "rahoitusvaikeuksien" takia ja ainoa käynnissä oleva uusi hanke Abu Dhabissa on ollut kitkainen mm. rakennustyöntekijöiden ihmisoikeuksiin liittyvistä syistä. Vuonna 2006 julkistetun rakennushankkeen on nyttemmin ilmoitettu valmistuvan 2017.

Propagandan tasolla tämä kaikki näyttää tietysti huonolta, joten Guggenheim-brändin todellisesta arvosta ja houkuttelevuudesta ei synny keskustelua, vaan kumpikin osapuoli korostaa omaa näkökulmaansa. Taidemaailman ulkopuoliselle syntyy kyllä vaikutelma erittäin voimakkaasta hypestä, katteettomasta liioittelusta, jota pro-Guggenheim-puoli vuodesta toiseen pitää tekohengityksellä yllä. Karu tosiasia on, että Bilbao on ainoa lajissaan eli taloudellisesti ja vetovoimallisesti onnistunut Guggenheim-hanke.

***

Suomalaisesta näkökulmasta Guggenheim-säätiön vimma tuoda museohankettaan Helsinkiin vaikuttaa liiankin hyvältä ollakseen totta. Viralliset perustelut ainakin ovat liirumlaarumia, sillä jos Guggenheim olisi objektiivisesti haluttu hanke, maailmasta löytyisi satoja Helsinkiä merkittävämpiä kaupunkeja. Vihjailut "brittien kiinnostuksesta" ovat tässä valossa säälittäviä. Jos Helsinki olisi jyräämässä jonkun aidon suurkaupungin Guggenheim-himon, tuon kaupungin nimi olisi tietenkin alusta alkaen ollut propagandatavaraa ja kaupungit olisi pantu kilpailemaan keskenään.

Solomon R. Guggenheimin säätiö ei sääntöjensä mukaan saa tavoitella taloudellista voittoa eikä harjoittaa liiketoimintaa. Silti se myy brändiään suhteellisen kalliilla. Helsingin museon lisenssimaksu olisi 1,3 miljoonaa vuodessa. Kaiken muun päälle siis ja takuuvarmaa tuloa G-säätiölle museon toiminnasta ja menestyksestä riippumatta. Alkaa kuulostaa pankin toiminnalta eli palvelumaksut kerätään, oli palvelua tai ei.

Erittäin suuri joukko suomalaisia isokenkäisiä on joka tapauksessa antanut nimensä G-hankkeen edistämiseen. Itse en jaksa uskoa, että kyse olisi vain rajattomasta rakkaudesta kuvataiteisiin. Siksikö kukaan G-puolella ei halua puhua museohankkeen sisällöistä vaan kaikki pauhaavat hyödyistä matkailulle ja yritystoiminnalle? Kiva kuvitelma, mutta eihän siihen kukaan täysjärkinen usko, kun yksityisiä sijoittajia ei tiettävästi tulvi G-säätiön ovella tarjoutumassa ottamaan osuuttaan tulevista varmoista voitoista.

***

Itse olen tullut siihen päätelmään, että Guggenheim-säätiön museohanke Helsinkiin on taloudellinen välistäveto, kupru, ehkä suoranainen vedätys. Vaikka asiaa miten käännetään, aina on jakojäännöksenä sama eli veronmaksajien rahaa tarvitaan X-sataa miljoonaa. Fiksu päättäjä ymmärtää, että jos loistavalle bisnesidealle ei löydy yksityisiä rahoittajia, se ei todellisuudessa ole loistava bisnesidea vaan yritys huijata veronmaksajien rahaa yksityisiin taskuihin. Hanke on hylätty kertaalleen sekä kaupunginhallituksessa että -valtuustossa, mutta kuin jossain Hollywood-elokuvassa hymyilevät huijarit ilmestyvät neuvotteluhuoneeseen aina uudelleen vielä paremman suunnitelman kanssa.

Varmaan mukana on ihan vilpittömiä taiteenystäviä, jollainen Solomon R. Guggenheimkin näyttäisi olleen. Mutta kyllä ne säätiön myöhemmät hanslankarit ovat ihan eri puusta. Helsingissä näyttää edelleen olevan riittävä joukko niitä, joiden avulla G-säätiö uskoo voivansa ne veromiljoonat säätiölle kääntää. Ilmeisesti muualla maailmassa ollaan jo fiksumpia ja Richard Armstrongia ei päästetä porstuaa pidemmälle.

En minä tiedä, onko Armstrong todellisuudessa George Clooneyn veroinen toimija. Helsingin Guggenheim -hankkeesta saisi joka tapauksessa jo nyt ainekset Hollywood-leffaan. Sponsored by veronmaksaja, tietenkin.