PK på svenska

Ei sille mitään voi, suomalaisten pinnistelyt poliittisen korrektiuden maailmanäyttämöllä ovat merkityksetöntä pihinää Ruotsin rinnalla (unohdamme vertailusta Yhdysvallat tilasyistä). Mielikuvitus ei enää riitä keksimään niin vähäistä tai naurettavaa asiaa, ettei siitä Ruotsissa kyetä nostamaan moralistista mekkalaa. No juu, onhan meilläkin vanha kunnan Musta-Pekka nykyään pelkkä "Pekka-peli" ja neekerinpususta jäi jäljelle pelkkä pusu. Mutta emme me ruotsalaisille pärjää. Kuka meillä olisi osannut keksiä, että laastarin värilläkin voi loukata jonkun tunteita?

Itse en tunne ketään ihmistä, jolla olisi normilaastarin värinen iho. Se "vaaleanpunainen" on yhtä luonnoton kuin kaikki muutkin "ihonväriset" keinoasiat maailmassa, kuten paperi. ja muita nukkeja harrastaneet hyvin tietävät. En tiedä, valmistetaanko esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa mustia tai hyvin tummanruskeita laastareita. Odotan kiihkeästi, että joku ruotsalainen ammattihuolestuja selvittää tämänkin asian. Ja jos valmistetaan, onko kaupoissa tarjolla myös kalpeiden ruotsalaisten värinen vaihtoehto satunnaiselle turistille.

Kolumbialaissyntyiselle Paula Dahlbergille voisi joku sikäläinen Pisa-vastaava esitelmöidä siitä, miksi "valkoihoisuus" on historiallisesti ollut ja on monista päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta edelleen useimpien laastareita ostavien ruotsalaisten biologinen ominaisuus, jota he eivät ole itse valinneet. Samalla voisi kertoa, että laastareiden väri yrittää imitoida useimpien ruotsalaisten ihonväriä siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsia vanhemmat ja epävarmemmat ihmiset eivät halua muiden huomaavan laastaria, joka kertoo ihmisen mokasta tai epäonnesta.

Uskon itse, että joku nopealiikkeinen laastaritehtailija tuo lähiaikoina Ruotsin markkinoille monenlaisia ihonvärejä imitoivia tuotteita. Toivottavasti he eivät unohda etelän auringossa paahtuneen pohjoismaalaisen väriä, jota ei muualla maailmassa juuri kohtaa. Emmehän me halua, että auringonottajat joutuvat pahastumaan laastarikaupassa?

* * *

Kaikella näin naurattavalla on tietenkin aina kääntöpuoli, joka synkistää naurajan mielen.Tällaisten tapausten tasaisesta virrasta päätellen Ruotsissa on vaikutusvaltaisissa asemissa ihmisiä, jotka suhtautuvat kuolemanvakavasti mahdollisuuteen, että joku jossain voi loukkaantua jostain sellaisesta, jonka voisi mukauttaa ketään loukkaamattomaksi. Ainahan tällaisia aktiivisia mielensäpahoittajia on ollut, mutta ehkä ihmisen historiassa ensimmäistä kertaa he tuntuvat johtavan kokonaista hyvinvointivaltiota.

Tällainen ilmapiiri vaimentaa sananvapauden lisäksit tehokkaasti myös yhteiskunnallista keskustelua. Masentava esimerkki on tapaus Assange. Tuskin missään muussa maassa olisi voitu naamioida yritys häkittää suurvallan noloja salaisuuksia paljastanut Assange Yhdysvaltoihin dumpattavaksi pelkän "raiskausepäilyn" perusteella. Julkistettujen tietojen perusteella klassiselta lavastukselta vahvasti haiskahtava juttu olisi voitu hoitaa parissa tunnissa, ellei ruotsalainen syyttäjä olisi - epäilemättä tarpeeksi ylhäältä saamansa ohjeen mukaisesti - tehnyt asiasta suurta moralistista spektaakkelia, jonka ytimessä oli pakko saada Assange henkilökohtaisesti Ruotsin maaperälle.

Missä tahansa muussa maassa kuin Ruotsissa kansainvälinen pidätysmääräys vain sen takia, että ihmistä voidaan kuulla raiskausepäilyä koskevassa asiassa, olisi ollut epäuskottavaa liioittelua. Viisi vuotta on oltu keskustelematta siitä, miksi Ruotsin viranomaiset eivät halunneet luvata Assangelle, ettei häntä luovuteta Yhdysvaltoihin, jos hän tulee antamaan lausuntonsa Ruotsiin. Hallitusvalta on vaihtunut, mutta viidettä vuotta Ruotsissa teeskennellään, että Assangen kohdalla ei ole kysymys Wikileaksista vaan siitä, muuttuiko kahden aikuisen välinen seksi jossain vaiheessa hauskana alkanutta iltaa ja aamua pakottamiseksi. Kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen nostettu juttu kun on vääjäämättä sana-sanaa-vastaan -tilanne, jossa totuuden tietävät korkeintaan asianosaiset.

* * *

Minä ihailen ja rakastan monia asioita Ruotsissa. Mutta en tätä PK-hysteerisyyttä, joka on jatkunut ainakin koko 2000-luvun ajan. Olen varma, että ilmiötä tullaan joskus myöhemmin tutkimaan akateemisesti ja ihmettelemään, mikä ajoi keskimäärin ihan täysjärkiset ihmiset keksimään ongelmia myös sellaisissa asioissa, joissa ei todellisuudessa ongelmaa ollut.

Poliittisen korrektiuden hysterian ensimmäinen uhri on aina sananvapaus, oli motiivi mikä hyvänsä. Sananvapauden jälkeen maahan lyödään terve arkijärki. Se, jonka mukaan kaikenväriset laastarit ajavat asiansa, kunhan ovat muuten hyvin tehtyjä.