Viha puheena ja elämäntapana

Ihmisen perusolemukseen kuuluu kyky vihastua ja kyky vihata. Kaikilla meillä ne kyvyt on, mutta ääripäät ovat todella kaukana toisistaan. Modernissa sivilisaatiossa vihasta on tullut lähinnä kielteinen ominaisuus, ristiriitoja pyritään aktiivisesti ratkomaan muilla tavoilla. Tai pyritään ja pyritään, osa ihmisistä rakastaa vihata tai vihaa ajatustakin, ettei saisi olla vihainen silloin kun haluaa.

Ennen internetin aikaa vihapuhe oli pääosin reaaliaikaista välienselvittelyä naama vasten toista punaisena hehkuvaa naamataulua. Vain yläluokka harrasti kultivoitunutta vihapuhetta mm. levittämällä kirjallisesti rodullisia ennakkoluuloja ja valheita hitailla tekniikoilla ja vähäisellä levikillä, vaikka ei silti aina vähäisin seurauksin. "Siionin viisaiden pöytäkirjoihin" uskoo edelleen moni höyrypää.

Toisin on nyt. Kuka tahansa vihaa uhkuva jamppa voi tunnista ja päivästä toiseen raakkua verkossa anonymiteetin tarjoaman pidäkkeettömyyden ja kynnyksettömyyden turvin. Pahimpien sivustojen sallimat viestit ovat usein sellaisia, että tosielämässä sanottuina johtaisivat ilman muuta kunnianloukkaussyytteiseen - ainakin siihen. Mutta ei verkossa, siellä voi vihata ja solvata turvassa muitten vihalta.

* * *

En jaksa uskoa, että netissä pursuava viha on sinänsä uusi, vain nykyajalle ominainen ilmiö. Emme vain ole sitä ennen kyenneet näkemään koko laajuudessaan, se on pysynyt pääosin siellä taskuun työnnetyssä kireässä nyrkissä tai purkautunut nyrkistä oheiskärsijään. Vihan aiheitahan on aina riittänyt, kun monella menee huonosti, teki mitä hyvänsä ja varsinkin, jos ei tee parastaan vaan pahintaan. Monella ei ole aikaisemmin ollut varaa purkaa vihaansa.

Silti lienee mahdollista, että netin kautta pursuava avoin, kahlehtimaton vihapuhe muuttaa todellisuuttamme ja lisää alttiutta myös tosielämän vihatekoihin. Tilastot väittävät yleensä, että väkivalta eri muodoissaan on vähentynyt. Toivottavasti se pitää paikkansa myös niiltä osin, joita on vaikea tilastoida.

Itseäni huolestuttaa eniten se helppous, jolla ihmisissä kyteviä vihantunteita voi netin kautta lietsoa ja kanavoida rasistisiin ja muihin tolkuttomiin toimiin (ei tosin ole niin, ettei sitä olisi aikaisemminkin pystytty tekemään). Yksinäisen ihmisen vihantunteita voi jopa helpottaa, kun niitä voi ääneen huutaa edes jossain. Kanavoituina ja organisoituina niistä syntyy kuitenkin aina vaarallinen ase sen käyttöön, jolla ei ole estoja toteuttaa pyrkimyksiään, mitä hyvänsä ne ovatkin.

* * *

Vihapuheen ja vihaisen kritiikin raja on vaikea vetää. Jotkut eivät rajan olemassaoloa suostu myöntämäänkään, ehkä varmuuden vuoksi. Vihaisuus voi kuitenkin olla myös voima, joka saa ihmisen toimimaan paremman maailman puolesta sen sijaan, että vain murjottaisi ja päivittelisi. Kiukunpuuska voi toimia energialatauksena, joka pyyhkäisee laiskuuden tieltään, muuttaa jahkailun teoiksi, teot tuloksiksi.

Mutta vihaisuus elämäntapana on aina vaarallista, itselle ja muille. Pysyvä viha sulkee ihmisen aistit ja ymmärryksen. Sen kohteena oleminen voi olla äärimmäisen ahdistavaa ja lopulta kuolettavaa (mikä pahinta, se voi olla vihaajan tarkoituskin). Staattinen viha ei toimi pahan vastavoimana, pikemminkin se tekee ihmisen vihan syyn kaltaiseksi.

Vihan tunne voi olla perusteltua ja ymmärrettävää, mutta siihen ei ole hyvä jäädä makaamaan, ei netissä eikä tosielämässä.