Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

perjantai 14. elokuuta 2015

PK på svenska

Ei sille mitään voi, suomalaisten pinnistelyt poliittisen korrektiuden maailmanäyttämöllä ovat merkityksetöntä pihinää Ruotsin rinnalla (unohdamme vertailusta Yhdysvallat tilasyistä). Mielikuvitus ei enää riitä keksimään niin vähäistä tai naurettavaa asiaa, ettei siitä Ruotsissa kyetä nostamaan moralistista mekkalaa. No juu, onhan meilläkin vanha kunnan Musta-Pekka nykyään pelkkä "Pekka-peli" ja neekerinpususta jäi jäljelle pelkkä pusu. Mutta emme me ruotsalaisille pärjää. Kuka meillä olisi osannut keksiä, että laastarin värilläkin voi loukata jonkun tunteita?

Itse en tunne ketään ihmistä, jolla olisi normilaastarin värinen iho. Se "vaaleanpunainen" on yhtä luonnoton kuin kaikki muutkin "ihonväriset" keinoasiat maailmassa, kuten paperi. ja muita nukkeja harrastaneet hyvin tietävät. En tiedä, valmistetaanko esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa mustia tai hyvin tummanruskeita laastareita. Odotan kiihkeästi, että joku ruotsalainen ammattihuolestuja selvittää tämänkin asian. Ja jos valmistetaan, onko kaupoissa tarjolla myös kalpeiden ruotsalaisten värinen vaihtoehto satunnaiselle turistille.

Kolumbialaissyntyiselle Paula Dahlbergille voisi joku sikäläinen Pisa-vastaava esitelmöidä siitä, miksi "valkoihoisuus" on historiallisesti ollut ja on monista päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta edelleen useimpien laastareita ostavien ruotsalaisten biologinen ominaisuus, jota he eivät ole itse valinneet. Samalla voisi kertoa, että laastareiden väri yrittää imitoida useimpien ruotsalaisten ihonväriä siitä yksinkertaisesta syystä, että lapsia vanhemmat ja epävarmemmat ihmiset eivät halua muiden huomaavan laastaria, joka kertoo ihmisen mokasta tai epäonnesta.

Uskon itse, että joku nopealiikkeinen laastaritehtailija tuo lähiaikoina Ruotsin markkinoille monenlaisia ihonvärejä imitoivia tuotteita. Toivottavasti he eivät unohda etelän auringossa paahtuneen pohjoismaalaisen väriä, jota ei muualla maailmassa juuri kohtaa. Emmehän me halua, että auringonottajat joutuvat pahastumaan laastarikaupassa?

* * *

Kaikella näin naurattavalla on tietenkin aina kääntöpuoli, joka synkistää naurajan mielen.Tällaisten tapausten tasaisesta virrasta päätellen Ruotsissa on vaikutusvaltaisissa asemissa ihmisiä, jotka suhtautuvat kuolemanvakavasti mahdollisuuteen, että joku jossain voi loukkaantua jostain sellaisesta, jonka voisi mukauttaa ketään loukkaamattomaksi. Ainahan tällaisia aktiivisia mielensäpahoittajia on ollut, mutta ehkä ihmisen historiassa ensimmäistä kertaa he tuntuvat johtavan kokonaista hyvinvointivaltiota.

Tällainen ilmapiiri vaimentaa sananvapauden lisäksit tehokkaasti myös yhteiskunnallista keskustelua. Masentava esimerkki on tapaus Assange. Tuskin missään muussa maassa olisi voitu naamioida yritys häkittää suurvallan noloja salaisuuksia paljastanut Assange Yhdysvaltoihin dumpattavaksi pelkän "raiskausepäilyn" perusteella. Julkistettujen tietojen perusteella klassiselta lavastukselta vahvasti haiskahtava juttu olisi voitu hoitaa parissa tunnissa, ellei ruotsalainen syyttäjä olisi - epäilemättä tarpeeksi ylhäältä saamansa ohjeen mukaisesti - tehnyt asiasta suurta moralistista spektaakkelia, jonka ytimessä oli pakko saada Assange henkilökohtaisesti Ruotsin maaperälle.

Missä tahansa muussa maassa kuin Ruotsissa kansainvälinen pidätysmääräys vain sen takia, että ihmistä voidaan kuulla raiskausepäilyä koskevassa asiassa, olisi ollut epäuskottavaa liioittelua. Viisi vuotta on oltu keskustelematta siitä, miksi Ruotsin viranomaiset eivät halunneet luvata Assangelle, ettei häntä luovuteta Yhdysvaltoihin, jos hän tulee antamaan lausuntonsa Ruotsiin. Hallitusvalta on vaihtunut, mutta viidettä vuotta Ruotsissa teeskennellään, että Assangen kohdalla ei ole kysymys Wikileaksista vaan siitä, muuttuiko kahden aikuisen välinen seksi jossain vaiheessa hauskana alkanutta iltaa ja aamua pakottamiseksi. Kaksi viikkoa tapahtumien jälkeen nostettu juttu kun on vääjäämättä sana-sanaa-vastaan -tilanne, jossa totuuden tietävät korkeintaan asianosaiset.

* * *

Minä ihailen ja rakastan monia asioita Ruotsissa. Mutta en tätä PK-hysteerisyyttä, joka on jatkunut ainakin koko 2000-luvun ajan. Olen varma, että ilmiötä tullaan joskus myöhemmin tutkimaan akateemisesti ja ihmettelemään, mikä ajoi keskimäärin ihan täysjärkiset ihmiset keksimään ongelmia myös sellaisissa asioissa, joissa ei todellisuudessa ongelmaa ollut.

Poliittisen korrektiuden hysterian ensimmäinen uhri on aina sananvapaus, oli motiivi mikä hyvänsä. Sananvapauden jälkeen maahan lyödään terve arkijärki. Se, jonka mukaan kaikenväriset laastarit ajavat asiansa, kunhan ovat muuten hyvin tehtyjä.


6 kommenttia:

  1. En hämmästy vaikka Ruotsissa olisi vastaava virasto kuin Saksassa. Alkunsa virasto sai liittoutuneiden sodanjälkeisistä valvontatoimista, mutta se toimii yhä. Valistus (siis propaganda, tietenkin) ei minua hätkäytä - sitähän tekee esimerkiksi kirkko joka maassa ja neukkuaikana se oli tuttuakin tutumpi asia Suomessa, mutta ajatusten valvonta säikäyttää.

    "Korrektiin ajatteluun ohjaa poliittisen kasvatuksen keskusvirasto. Yhteiskunnallisen tunnelman ja mielipiteiden tarkkailusta vastaa oma salainen palvelunsa. Valvonnan alla eivät ole pelkästään yhteiskuntarauhalle ja demokratialle vaarallisiksi arvioidut teot vaan myös kieli ja ajatukset. "
    http://yle.fi/uutiset/virasto_ohjailee_saksalaisten_ajatuksia_-_harhautuneet_voivat_saada_potkut/6302667

    Asiaan on vaikea suhtautua, koska natsi- ja neukkuaikaa ei saa päästää syntymään uudelleen. Vääriä mielipiteitä on olemassa.

    On parempi, että monikulturismi-ideologia on kansakunnalle ainoa sallittu ajattelutapa kuin että otettaisiin pienintäkään riskiä siitä, että keskitysleirifantasiat hiipivät käytettävissä oleviin ratkaisumalleihin.

    Kun kansalaisten ajatukset ja mielipiteet halutaan suunnata kulloisenkin poliittisen doktriinin tueksi, päättäjien – paikallisten ja valtakunnallisten - tuella media, kuntien viranomaiset, työpaikat, koulut ja päiväkodit, terveyskeskukset ja sairaalat valjastetaan suhtautumaan asiaan samoin ja yhtenevin asentein. Tämä edellyttää koulutusohjelmia, resursseja ja uusien sosiaalisten organisaatioiden, esimerkiksi perhe- ja ystäväryhmien perustamista julkisin varoin. Se edellyttää myös some-kirjoittajien ja some-ryhmien ylläpitoa. Myös alan yritykset, teollisuus ja kauppa ohjataan haluttuun suuntaan yritystuilla. Haavalaastarit ovat yksi hitunen prosessissa.

    Vaarana on, että yksitotuuksinen poliittinen korrektius lyö takaisin. Hesarissa oli monta vuotta sitten pelottava juttu entisessä Itä-Saksassa nousevasta uusnatsiliikkeestä, joka on valtaamassa kokonaisen kylän. Oikeistopopulismin noususta on päivittäin uutisia.

    Mutta jos oikean opin levittämisestä hellitetään hetkeksi saati sallitaan dialogi salonkikelpoisissa medioissa, livahtavatko kansanmurhiin johtavat ideologiat sen myötä demokraattisesti valittaviksi ratkaisuvaihtoehdoiksi? Näin on käynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse edustan näkemystä, jonka mukaan avointa keskustelua ei tule välttää, sillä kansanmurhiin johtavat ideologiat eivät kestä älyllistä argumentointia. Ainoa riski on, etteivät muut kuin kiihkoilijat vaivaudu argumentoimaan. Ruotsissa sen "oikean opin" pakonomainen tyrkyttäminen ja dialogin kieltäminen on johtanut yksiselitteisesti Sverigedemokraterna-puolueen menestykseen. Minusta se on vaarallisempaa kun teeskennellään demokratiaa, mutta tosiasiallisesti suljetaan suita. Se johtaa marttyyriasemaan ja marttyyriääniin, jotka pahimmillaan saattavat muuttua poliittiseksi vallaksi.

      Poista
  2. Blogi väittää, että edellinen kommenttini on julkaistu 15. elokuuta 2015 klo 23.18. Nyt on läppärini kellon mukaan 16.8.2015 klo 9:19.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tämän yhdysvaltalaisen julkaisualustan ominaisuuksia, joille en ainakaan itse osaa tehdä mitään. Yleisesti ottaen leipätekstin julkaisuaika näyttää menevän oikein, vaikka kommentit eivät menisikään. Onneksi sentään kuukausi ja vuosi ovat oikein.

      Poista
  3. Älytön juttu tuo Ruotsin haavalaastarijuttu on - lähestymisnäkökulmansa takia. Jos olisin laastaritehtailija, havaitsisin selvän markkinaraon ja ryhtyisin oitis kehittelemään erivärisille ihoille sopivia laastareita. Olen muuten varma että jenkeissä niitä jo on markkinoilla. Ruotsin tapa käsitellä asiaa sopii ikävä kyllä älyttömyydessään moniin vastaaviin kohuihin siellä - eikä äärimmäinen PK kuitenkaan estänyt Ikean tragediaa.

    VastaaPoista
  4. Anteeksi spämmäys, mutta ajatus juoksee näköjään pätkissä tänä aamuna. Nyt vasta hoksin guuglata laastareita. Hakulause band aids for different skin tones antaa erityisesti kuvahakuna antoisan informatiivisen tuloksen. Asialle on omistettu oma Facebook-ryhmäkin (ryhmän sivun näkee vaikkei olisi fb:hen kirjautunut): https://www.facebook.com/tcbandages.

    Miten on mahdollista että Ruotsissa menee taloudessa niin hyvin kun eivät ole edes tätä markkinarakoa huomanneet vaan nostavat kauhean typerän älämölön?

    VastaaPoista

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.