Pelkurit

Millä tavalla mainostaa Ruotsissa pienlehteä, jos ei ole rahaa eikä suhteita? Yksinkertaisinta on ilmoittautua Göteborgin kirjamessuille yhdeksi näytteillepanijaksi. Ruotsalainen Nya Tider -niminen, äärioikeistolaiseksi leimattu lehti on toiminut näin. Vuonna 2016 sen osallistuminen ensin estettiin, sitten sallittiin sananvapauden nimissä. Tänä vuonna, kun Suomi on messujen teemana, joukko kirjailijoita on keksinyt nerokkaan idean rangaista messuja siitä, että se sallii Nya Tider -lehden pystyttää ständinsä. Nämä kirjailijat ovat ilmoittaneet boikotoivansa messuja. Mukana boikotissa on tiettävästi myös sellaisia kirjailijoita, joita ei ole messuille edes kutsuttu. Siis suunnilleen sama kuin että kadunmies ilmoittaa boikotoivansa eduskunnan avajaisia tai linnan kutsuja.
 
Boikottia on perusteltu toteamuksella, ettei haluta tukea osallistumisella tapahtumaa, joka sallii äärioikeistolaisen ja ilmeisesti ruotsalaisittain myös monella muulla tavalla ikävän lehden osallistumisen maksavana näytteillepanijana. Ehkä boikotissa on muitakin sävyjä ja ulottuvuuksia, mutta keskityn tässä tähän mielestäni typerään ja vastuuttomaan logiikkaan. Ajatus siitä, että käy yhteiskunnallista debattia kieltäytymällä tulemasta paikalle on sekä typerä että vastuuton. Yhtä typerä ja vastuuton kuin ruotsalaisten perinteisten puolueiden suhtautuminen Sverigedemokraterna-puolueeseen, joka on kasvattanut tasaisesti kannatustaan osittain muitten puolueitten lahjoittaman marttyyrinaseman ansiosta.

Kirjamessuja boikotoiva kirjailija on typerä ja vastuuton siitä yksinkertaisesta syystä, että tällainen boikotti sataa yksinkertaisesti ja vuolaasti vain yhteen laariin. Sen laarin kyljessä lukee NYA TIDER. Boikottipuheiden ansiosta Nya Tider saa ilmaista mainosta kuukausien ajan ja kaiken päälle sen maine pelottavana vastustajana kasvaa ilman ensimmäistäkään taistelua. Tapahtumia mahdollisesti seuraavien kansalaisten näkökulmasta nimittäin kirjailijoiden boikotti ei ole pelkästään typerää ja vastuutonta, vaan se on myös pelkurimaista. Nya Tider on niin kova vastustaja, ettei sitä uskalleta edes messuilla kohdata.

* * *

Ei sinänsä ole väärin pelätä äärioikeistolaista väkivaltaa. Yksilöillä on subjektiivinen oikeus pelätä milloin mitäkin. Wikipedian artikkelin (vain ruotsinkielisenä) mukaan lehdellä ei ole suoraa yhteyttä mihinkään järjestöön. Lehden päätoimittaja on Vávra Suk, tšekkitaustainen toimija, jolle Sverigedemokrater ja Nationaldemokraterna olivat liian maltillisia toimintaympäristöjä. Vuonna 2009 Suk joutui antifasistisen AFA:n tappelijoiden kynsiin ja selvisi hyökkäyksestä hengissä juuri ja juuri. Ainakaan Wikipedia ei kerro Sukin itsensä syyllistyneen väkivaltaisiin tekoihin, ei myöskään hänen lehtensä. Vaikka itse karttaisin kernaasti herra Sukin seuraa, en osaisi perustella, miksi minun pitäisi olla henkilökohtaisesti peloissani. 

Luultavasti puheet väkivallasta ja sen pelosta ovat Göteborgin messujen kohdalla pelkkää huomion herättämistä. On äärimmäisen epäuskottavaa, että Nya Tider järjestäisi - tai kykenisi järjestämään - messuilla provokaation ryhtymällä pieksämään hentoisia kirjailijoita karahkoilla saati astaloilla. Jos arvata saattaa, kovia ovat korkeintaan Nya Tiderin ständin puheet. Tästä päästäänkin asian syvimpään ytimeen: messuja boikotoiva kirjailija pelkää joutua debattiin Nya Tiderin kanssa. Boikotoija pelkää tilannetta, jossa hän joutuu perustelemaan omia arvojaan täysin vastakkaisia arvoja vastaan ympäristössä, joka ei koostu samanmielisten hymisevästä turvavaahdosta.
 
Kirjailija, joka ei uskalla puolustaa omia näkemyksiään kirjamessujen kaltaisella isolla areenalla, onkin hyödytön ja joutaa jäädä kotiin. Jos messuilla syntyy aitoa debattia äärioikeistolaisten tai rasististen ja maahanmuuttovastaisten näkemysten kanssa, mitä hyötyä olisi pelkurimaisesti taka-alalle luikkivista kirjailijoista. Debatissa ei myöskään tarvita niitä typeryksiä, joiden mielestä vain kivojen ihmisten kanssa kannattaa väitellä ja jotka jättävät foorumin ikävälle vastustajalle. Tällaisille vastuunvälttelijöille ei ole mitään yhteistä tarvetta, joten pysykää vaan kaukana.

* * *

Tämä menee jankuttamiseksi, mutta toistan silti. Länsimainen sananvapaus sisältää vääjäämättä myös ikävien näkemysten esittämisen ja levittämisen. Jos sitä ei hyväksy, ei hyväksy sananvapauttakaan. Göteborgin kirjamessut ei ole uusnatsien järjestämä tilaisuus, vaan järjestäjät toteuttavat länsimaista sananvapautta, vaikka ehkä enemmän kaupallisista kuin ihanteellisista syistä. Kirjailija, joka haluaisi kieltää äärioikeistolaisten näkemysten esiintymisen messuilla, vastustaa aktiivisesti sananvapautta. Miten sellaisen asenteen kanssa voi elää ja esiintyä jollain lailla "hyvän" puolustajana? Mistä lähtien näkemysten kieltäminen on riittänyt niiden torjumiseen?

Sananvapaus ei ole sama asia kuin yksimielisyys kivoista asioista. Sananvapaus tarkoittaa sitä, että myös alistetulla ja sorretulla on jonkinlainen äänioikeus. Eliitti ja valta eivät sananvapautta puolusta, koska heillä on se joka tapauksessa. Sananvapautta tarvitsevat eniten ne, joita eliitti sortaa ja vaientaa. Siitä, että tuo sorrettujen ja vaiennettujen joukko koostuu hyvin monenlaisista ja myös täysin vastakkaisista äänistä, ei pidä tehdä johtopäätöstä. että on moraalisesti kestävää vaatia sananvapautta itselle, mutta ei tuolle toiselle, joka on eri mieltä.

Äärioikeistolaisia tai uusnatsistisia näkemyksiä vastaan voi taistella vain osallistumalla, puhumalla, kirjoittamalla, toimimalla. Boikotti, joka ei heikennä vastustajaa, vaan tekee sen vahvemmaksi, ei todellakaan ole fiksua toimintaa. Vávra Suk hieroo tyytyväisenä käsiään aina, kun joku liian vähän asiaa ajatellut kirjailija ilmoittaa "tietenkin boikotoivansa" Göteborgin kirjamessuja; siellähän on joku ei-kiva ständi, aivan kauheaa! Kun taistelukenttä jätetään vastustajalle, taistelu on jo hävitty. Vain ne, jotka lähtevät haastamaan Nya Tiderin ajatusmaailman, kantavat vastuunsa. Boikotoijat ovat lyhytnäköisiä pelkureita.

Original foto Fredrik Sandberg