Tussahdus?

Timo Soinin laskelmointi ei nyt onnistunut. Nuivien tukiäänillä hän sai itsensä aikoinaan hilattua himoitulle ministerin istuimelle, mutta lopullinen hintalappu yllätti varmasti miehen itsensäkin. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Soinin piti saada ojentaa puheenjohtajan nuija sellaiselle, joka jaksaa katsella Soinin ministerinpestiä hallituskauden loppuun asti. Jopa niiden, jotka ovat pitäneet Timo Soinia taitavana poliittisena pelurina, täytyy nyt miettiä arvionsa uudelleen. Jussi Halla-ahon johtaman falangin voitto oli niin selvä, että joko Soini ei jaksanut tehdä minkäänlaista vaalityötä tai sitten hän syyllistyi pahanlaatuiseen ylimielisyyteen.

Tietysti tapahtuneen siemenet kylvettiin jo vuosia sitten. Vaikka asiasta varoitettiin monta kertaa ainakin puolueen ulkopuolelta, Soini ei koskaan uskaltanut äänikadon takia siivota puolueesta sen äärioikeistolaista osaa. Olen itse todennut monta kertaa ääneen, ettei Soini itse ole kansallismielinen rasisti, vaikka jyrkkä arvokonservatiivi onkin. Mutta tietenkin hänen laskelmoidun lepsu suhtautumisensa puolueen sisällä varmisti sen, että hallitusvastuun alkaessa korventaa jyrkimpien puolueen jäsenten mieliä tuki siirtyi ainoan tarjolla olevan taatusti nuivan eli Halla-ahon suuntaan. Ulkoapäin on helppo nähdä, kuinka Soinin asema ja arvostus romahtivat räikeän ministerikiiman takia.

Ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun hallitusvastuu syö kannatusta. Vasemmistolla on tästä pitkä perinne, jota tosin ei koskaan ole mielellään muisteltu saati otettu siitä jotain opiksi. Valta himottaa poliittisia eläimiä väristä ja ideologiasta riippumatta. Perussuomalaisten sekalaisen kannattajajoukon pelkistyminen näin selkeästi halla-aholaiseksi oli silti suhteellisen nopea prosessi, jota ei oikein uskallettu uskoa mahdolliseksi. Siihen virheeseen taisi Soini itsekin langeta. Hän unohti, ettei se ministeri-Audin takapenkki sulostuta peruskannattajaa senkään vertaa kuin petettyjen lupausten peittelemiseksi pidetyt palopuheet.

* * *

Kun Halla-aho on selvästi ilmoittanut, ettei hän rupea katselemaan Soinia ulkoministerinä, kysytään poliittisissa piireissä supatellen, mitä Halla-aho aikoo voitollaan tehdä tai mitä hän sillä ylipäätään voi tehdä muuta kuin hajottaa hallituksen ja viedä puolueensa oppositioon. Kun lukee puolueen varapuheenjohtajiston nimilistaa, tulee tietysti ensimmäisenä mieleen, että mitä nopeammin hallitus hajoaa, sitä pienemmin vaurioin ns. kansakunta voi selvitä. Halla-aho on kuitenkin antanut ymmärtää, että hänen puolestaan hallitus saa jatkaa sen mukaan, mistä on sovittu. Iso kysymysmerkki on, sopiiko tämä kenellekään muulle.

Täytyy koko ajan muistaa, että vaikka Timo Soini asian mielellään väisti, Perussuomalaisten kannatus on tällä hetkellä alle kymmenessä prosentissa ja Halla-ahon voiton jälkeen oletettavasti vielä pienempi, kun vanhat vennamolaiset alkavat etsiä itselleen uutta poliittista kotia, ainakin väliaikaisesti. Lienee selvää, ettei Halla-aho missään olosuhteissa kykene keräämään samanlaista äänipottia kuin Soini edellisissä eduskuntavaaleissa. Paljon on sen jälkeen tapahtunut, eikä edes taannoinen suuri maahanmuuttoaalto auttanut pitämään äänistä kiinni.

Itse veikkaan, että Perussuomalaiset hajoaa viimeistään seuraavien valtiollisten vaalien alla. Presidentinvaalit eivät siihen riitä, mutta eduskuntavaaleihin eivät kaikki nykyiset perussuomalaiset varmaankaan marssi Halla-ahon johdolla. Kuinka syvä juopa puolueen sisällä on, se selviää varmaan jo lähiaikoina, vaikka ilmeisesti eduskuntaryhmän koostumus ei vastaa puoluekokouksen äänestäjiä erityisen hyvin.

* * *

Suurin yhteiskunnallinen kysymys epäilemättä on, kelpaako Halla-aho esikuvaksi ja johtajaksi kaikille Suomen kansallismielisille oikeistolaisille. Äärioikeiston aktivoitumista kammoksuvat toivovat, että Halla-ahon valinta oli vain puolueen oudoista säännöistä johtunut tussahdus. Varapuheenjohtajiston nimilista kieltämättä vahvistaa oletusta, ettei Halla-ahon takana ole uskottavia poliittisia toimijoita, jos on Halla-aho itsekään sellainen. Näytöt ovat todellisuudessa aika vähäiset. Kansallisen äärioikeiston "Mestari" ei sitä ole millään tavalla pienen piirin ulkopuolella.

Muitten puolueitten suhtautumista Halla-ahoon ryydittää tietoisuus siitä, ettei tällä todellisuudessa ole johdossaan Suomen toiseksi suurin puolue, vaan lähinnä Vasemmistoliiton kokoluokkaa oleva ja pahassa kannatusalamäessä oleva sekalainen joukko tyytymättömiä. Aatteellisesti vertailu Sverigedemokraterna-puolueeseen saattaa olla perusteltua, mutta ei kannatuksen näkökulmasta. On vaikea keksiä vipua, jonka avulla Halla-ahon kannatus olennaisesti nousisi. Jos vanhat SMP-läiset lähtevät joukolla pois, Halla-aho saa tosissaan tavoitella 5 %:n kannatuslukuja.

Itse en usko, että islamofobia ja jyrkkä maahanmuuton kritisointi riittävät tekemään Halla-ahosta merkittävää poliittista toimijaa. Vajaat tuhat ääntä puoluekokouksessa eivät koko maan mittakaavassa ole merkittävä näyttö. Kun Soinin rooli räikeimpien näkemysten julkistamisen tulppana on poissa, odotettavissa on Perussuomalaisten ajautuminen aiempaa useammin rettelöihin muiden kanssa. Halla-aholaisia se voi piristää ja viihdyttää, kaikkia muita lähinnä kyllästyttää ajatus taas uudesta teuvohakkarais- tai juhaeerola-uutisesta. Siksi arvelen, että kyllä tämä pelkkä tussahdus taisi olla.