Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

torstai 3. toukokuuta 2018

Parafiliat evoluution puntarissa

Perversio - eli modernilla kielellä parafilia - tarkoittaa meille tavallisille ihmisille mitä tahansa ärsyttävää käytöstä, jota emme itse harrasta. Useimmiten herja heitetään seksuaalisesti erilaisen suuntaan ja niskaan siinä toivossa, että toinen tekee parannuksen tai ainakin lupaa tehdä - vähintäänkin häipyy näkyvistä. Vähemmän dramaattisessa puheessa ilmaisua voidaan käyttää "sairaalloisen" synonyyminä, vaikka Wikipediakin muistuttaa, ettei "yhteisymmärrystä ole siitä, miten rajanveto erikoisten seksuaalisten ja parafiilisten kiinnostusten välillä tehdään".Voidaan siis jatkaa kuten ennenkin eli "pervo!" on yhtä hillitön yleisherja kuin aikaisemmin - ainakin siihen saakka, kunnes tutkijat löytävät yhteisymmärryksen rajapyykin paikasta. Veikkaan, että odotuksesta voi tulla pitkä.

Tarkoitukseni ei tässä ole pohdiskella sinänsä tärkeää asiaa siitä, milloin jos koskaan jotain seksuaalista taipumusta on mielekästä tarkastella "sairautena". Aivoni rupesivat nimittäin lupaa kysymättä pohtimaan selitystä siihen, että ihmisellä esiintyy näitä parafilian eri muotoja ekshibitionismista zoofiliaan (aakkosilla rajaten), vaikka ne järjestään ovat lisääntymisen näkökulmasta hyödyttömiä tai suorastaan haitallisia (jos ryhmän fiksuin ja vahvin uros ei halua paritella naaraiden kanssa, onhan siitä haittaa koko porukalle). Yksinkertaistaen pitäisi evoluution aikojen kuluessa siivota geenipoolista jokainen parafilia, joka edes rajoittaa jälkeläisten saamista (fetisismi ei välttämättä haittaa, jos arvoisa parafiili kuitenkin suostuu ns. normaaliin seksuaaliseen kanssakäymiseen kumin, muovin tms. haistelun ohessa).

Tiedämme, että evoluutio ei tällaista siivousta ole tehnyt, elleivät sitten kaikki parafilian muodot ole niin uusia, ettei evoluutio ole vielä edes herännyt toimimaan. Vaikka oletettavasti useimmat parafilian muodot ovat ainakin osittain geneettisiä, kokonaan ei ympäristön vaikutusta voi kiistää. On selvää, ettei mekafiliaa, seksuaalista kiihottumista autoista, ole voinut olla olemassa reilua sataa vuotta kauemmin. Mutta tutkijaparat eivät tässäkään ole päässeet hedelmälliseen yhteisymmärrykseen, vaan koulukuntia on ainakin kolme (fysiologiset, hormonaaliset ja aivokemialliset selitykset - kognitiivis-behavioraaliset selitykset - monietiologinen prosessi). Kaikki tutkijatkaan eivät siis ole sitä mieltä, että parafilia on välttämättä "sairaus" siinä mielessä kuin jokainen itseään ei-parafiilina pitävä asioiden toivoo olevan.


* * *

Vaikka hyväksymme työoletuksena näkemyksen, että seksuaalisen taipumuksen taustalla on sekä geneettisiä, fysiologisia että käyttäytymiseen liittyviä psykologisia syitä, on mielestäni yllättävän vaikeata selittää sitä kiistatonta tosiasiaa, että parafilioita esiintyy ja niitä jopa syntyy tekniikan kehityksen tuloksena lisää (mekafilia voidaan tietysti tulkita myös yhdeksi fetisismin alalajiksi). Miten evoluution tylyltä kohtelulta säästyvät yksilöt, joita ei kiinnosta lisääntymisseksi? Miten ihmeessä joku koprofilia (ulosteet) tai nekrofilia (kuolleet) ovat jääneet karsiutumatta?

Ilmeinen selitys on, että parafiliat ovat määrällisesti merkityksetön ilmiö, johon kohdistuva evoluutiopaine on käytännössä hyvin heikko. Jos 95 % yksilöistä harrastaa lisääntymiseen johtavaa seksiä, on yhdentekevää, mitä se 5 % tekee tai ei tee. Toinen looginen selitys olisi, että parafilioista on yhteisölle jotain muuta etua tai hyötyä kuin lisääntyminen. Oma mielikuvitukseni ei tässä vaan toimi ollenkaan, en osaa kuvitella, mitä hyötyä ihmisyhteisölle voisi olla esimerkiksi frotteristista, joka haluaa hinkkautua muita ihmisiä vasten.

Voisiko parafilia olla evoluution näkökulmasta aivan uusi ilmiö? Ettei sitä siis olisi esiintynyt "muinaisina" aikoina? Tätä vastaan puhuu ainakin se, että joitakin parafilian muotoja on havaittu myös eläimillä (ainakin homoseksuaalisuutta), joskin voi olla perusteetonta arvioida tilannetta sulkemalla pois sellainen vaihtoehto, että ihminen olisi eläinlajina seksuaalisesti kaikista muista poikkeava. Tuntuisi myös oudolta, että ihminen lajina olisi tuottanut sellaisia käyttäytymismuotoja, joista moniin liittyy yhteisön hyvin kielteisiä näkemyksiä, jopa vihaa ja murhanhimoa. Vaikka jotkut "pervot" ovat lähinnä huvittavia, moniin liittyy niin raskaita leimoja, että on vaikea kuvitella kenenkään leikittelevän olevansa esimerkiksi zoo- tai pedofiili. Eläimeensekaantuminen oli Ruotsin vallan aikana pitkään kuolemantuomion arvoinen synti. Ei sellaiseen ihan kevyesti ryhdytty.

* * *


Pidän itse todennäköisimpänä selityksenä, että parafiliat ovat evoluution näkökulmasta satunnainen, mutta marginaalinen ilmiö, jonka poistumiseen geenipoolista ei ole painavaa tarvetta. Vaikka homo- ja pedofiilisistä suhteista ei suurella todennäköisyydellä seuraa jälkeläisiä (sukukypsät nuoret ja aikuiset ovat eri asia),  heidän taipumuksensa ei mitenkään vähennä lisääntymiskykyisten ja -haluisten mahdollisuuksia. Parafiiliset ihmiset eivät kilpaile pariutumismarkkinoilla, joten he eivät vaikuta suuntaan eivätkä toiseen.

Silti sitä miettii, miksi niin monenlaisia parafiilisiksi tulkittuja seksuaalisen taipumuksen muotoja on olemassa. Jos ihminen syntyy parafiiliseksi, kyseessä on puhtaasti satunnainen geneettinen vaihtelu. Mutta jos ainakin jotkin parafilian muodot ovat enemmän opittuja kuin perittyjä, pitäisikö asialle tehdä jotain? Tiedämme, että monet ihmiset ovat sitä mieltä, että homoseksuaalisuudesta voi ja täytyisi "parantua". Mutta vaikka aina löytyy ihmisiä, jotka kärsivät taipumuksestaan ja haluaisivat päästä siitä eroon, useimmat tuskin haluavat. Jos jokin toiminta tuottaa mielihyvää, miksi siitä haluaisi eroon? Ihminen voidaan riittävän kovilla rangaistuksen uhilla pakottaa pidättäytymään mielihalujensa toteuttamisesta (näin tapahtunee useimpien pedo- ja zoofiilien kohdalla, koska teot on kriminalisoitu). Seurausten pelko ei kuitenkaan muuta perustavia tuntemuksia, ne vain tukahdutetaan tai kanavoidaan vaarattomasti.

Yhteisöjen suhtautuminen parafilioihin vaihtelee ja vaihtelua on myös historiallisesti ja alueellisesti, kulttuurisesti ja ideologisesti. Vehkeitään vilautteleva itsensäpaljastaja voi tietysti olla kohteelleen ahdistava kokemus, mutta yleisesti ottaen asialle enemmän naureskellaan (Fingerporin hahmokaartissakin on yksi yleispervo eli Asko). Pedofiililla on teoista riippumatta ankarin mahdollinen leima otsassaan ja giljotiini niskassaan. Homot ovat Euroopassa, mutta eivät erityisen laajasti muuten, päässeet pannasta ja lähinnä vanhoillisimmat enää jaksavat paheksua ja inhota. Useimpiin parafilioihin ei keskivertokansalainen varmaan törmääkään, jos ei lasketa Tom of Finland -lakanoita ja vastaavia. Ehkä juuri siinä se selityskin piilee; parafiliat ovat pääosin yksityisasia, joka ei muita liikuta eikä kauheasti muille kuulukaa. Ne rikokset ovat eri asia, mutta muuten - jokainen tykätköön mistä tykkää, kunhan ei aiheuta muille sillä harmia. Ok?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti