Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 14. huhtikuuta 2018

Merkillisen myrkyllistä

Jos ns. läntisen median uutisoinnin ottaisi ihan todesta, olisi Vladimir Putinin Venäjä päättänyt jostain syystä ryhtyä terrorisoimaan sekä entisiä kaksoisvakoilijoita että syyrialaisia siviilejä mahdollisimman epäkäytännöllisellä, tehottomalla ja propagandistisesti typerällä tekniikalla eli myrkyillä. Koska en pidä Putinia typeryksenä, oli hän muuten mikä inhotus hyvänsä, näen nämä tuoreet myrkkyepisodit kansainvälisen politiikan ikiaikaisen ja varsin tehokkaaksi osoittautuneen kysymyksen kautta: cui bono? kuka tällaisesta hyötyy?

On helppo sanoa, miksi ainakaan Venäjä tai Syyrian tapauksessa Bashar al-Assad eivät ainakaan hyödy siitä, että niitä päästään syyttämään myrkkyjen käytöstä. Vaikka myrkkyjä on kautta historian käytetty vastustajien raivaamiseen elävien kirjoista, moderni aikamme suhtautuu niihin dramaattisesti, koska ne on laitettu samaan kammottavaan laatikkoon ydin- ja biologisten aseiden kanssa. Murhatun näkökulmasta on toisarvoista, johtuiko kuolema myrkystä vai jostain "inhimillisemmästä" aseesta. Aseen käyttäjälle tilanne on toinen. Täytyy olla jokin aivan erityisen painava syy siihen, että kukaan tavoittelisi tuloksia käyttämällä kaasu-, ydin- tai biologista asetta. Puheet "eläin-Assadista" eivät ole erityisen uskottavia eivätkä eläimet tiettävästi harrasta sodankäyntiä millään aseilla.

Kun pohtii näitä kahta tapausta, kaksoisagentti Skripalin (oheisvahinkona hänen tyttärensä, joka on jo päässyt sairaalasta) olisi varmasti saanut helposti hengiltä anonyymisti ja ilman suoraan neuvostoliittolaisiin sotilaslaboratorioihin osoittavaa myrkkyä (itse asiassa meillä ei ole vielä edes riippumattomia todisteita siitä, mitä myrkkyä Skripalien tapauksessa käytettiin saati siitä, kuka myrkkyä käytti, on vain poliittista propagandaa). Yleensähän entiset vakoojat joutuvat "auto-onnettomuuteen". Mitä Syyrian väitettyihin kaasuiskuihin tulee (niittenkin riippumaton todistusaineisto on varsin epämääräistä, kaikki käyttäjään liittyvät väitteet ovat poliittisia lausumia, eivät faktoja), on pakko kysyä, miksi al-Assad pyrkisi nujertamaan kapinalliset jihadistiryhmät surmaamalla satunnaisen pikkykylän siviilejä myrkyllä, jota ei pitäisi edes olla olemassa? Miksi al-Assad ei yksinkertaisesti lähettäisi paikalle lentokonetta ja tavallisia pommeja? Kyllä niilläkin siviilin henki helposti lähtee, jos sitä tavoittelee.

* * *

Edelliset kysymykset ovat retorisia, mutta läntisen propagandan näkökulmasta ne vain todistavat, että moisia kysyvä on "putinisti", todennäköisesti myös "assaidisti". Molemmille tapauksille on nimittäin yhteistä myös se, ettei minkäänlaista malttia ole esiintynyt syyttäjien puolella. Skripalien tapauksessa Theresa May oikein kiirehti ilmoittamaan syyllisen ja vaatimaan tuen, jonka hövelisti ja yhtä nopeasti saikin, myös Suomelta, vaikka myrkytys ei edes onnistunut. May myös "tiesi" tarkkaan käytetyn myrkyn Venäjää syyllistävän nimen siinä vaiheessa kun poliisi ja kemistit vasta ryhtyivät tutkimaan asiaa. Nopeasti ilmaantui myös myrkkyasiantuntijoita, joiden tehtävänä oli demonisoida Mayn nimeämä myrkky, josta ei voi mitenkään selvitä. Tämä varmaan ilahduttaa sairaalasta päässyttä Julija Skripalia.

Syyrian tapauksessa tuore myrkkypommi ei ollut ensimmäinen, vaan niitä on esiintynyt ennenkin - ja jostain syystä aina sellaisissa syrjäisissä kylissä, jossa kapinalliset ovat olleet niskan päällä mutta häviämässä. Aina on syytetty al-Assadia, vaikka vain kapinallisilla on aitoa intressiä tällaisia puhtaisiin terroritekoihin: saahan niillä aina luotua painetta hallituksen joukkoja kohtaan ja parhaassa tapauksessa eli Donald Trumpin hermostuttamalla myös tilattua ohjusiskun hallituksen joukkojen niskaan. Se kiire, jolla länsimedia alkoi toitottaa Venäjän ja Syyrian hallituksen sotarikoksesta, selittyy ehkä sillä, että Skripalien tapauksen paine oli jo vähenemässä, tarvittiin lisää sotilaallista painetta.

Siis kuka tarvitsi? Kun Skripalien myrkytystapaus tuli julki, kovimmassa nosteen tarpeessa oli Theresa May, jonka surkeasti etenevät brexit-neuvottelut olivat vetäneet syvään kannatuksen laskuun. Angela Merkelillä oli tulossa tulevaisuuden ratkaisevat vaalit, joissa ei ollut oikein mitään vahvaa asetta. Emmanuel Macron puolestaan oli valmistautumassa taisteluun Ranskan vahvaa ammattiyhdistysliikettä. Sellainen sujuu paremmin sotasankarilta kuin työpöydän takana viihtyvältä poliittiselta untuvikolta. Kaikilla näillä poliitikoilla oli vahva henkilökohtainen intressi, mitä ei häirinnyt se, että Trumpia ei koko asia näyttänyt pahemmin kiinnostavan. Riitti että hän oli "solidaarinen".

* * *

Syyrian tapaus on monimutkaisempi ja isompi. Vaikka niin May kuin Macron pyrkivät tässäkin tapauksessa nostamaan sotasankarin mainettaan (pääsivät Ranskan ja Ison-Britannian sotilaatkin pitkästä aikaa tositoimiin), tämä oli ennen muuta Donald Trumpin teatteriesitys. Trump on ollut sisäpoliittisesti ahdingossa, koska entiset pornomallit, FBI ja osa mediasta on koko ajan niskassa, eivätkä Meksikon vastaisen muurin kaltaiset hankkeet ole edenneet. Vaikka Trump tuskin osaa näyttää kartalta, missä Syyria sijaitsee, hänet oli varmasti helppo puhua iskemään "maailman paras ohjusisku, ikinä" väitettyihin kemiallisten aseiden tukikohtiin. Todennäköisesti hän on saanut Benjamin Netanjahulta valmiin kartan iskukohteista, joihin Israel ei vielä ole ehtinyt kohdistaa sotatoimia (joista media täysin vaikenee).

Trump ei iskenyt Venäjän tukikohtiin. Putinin Venäjällä on selvästikin jotain sellaista aineistoa, jota Trump ei missään olosuhteissa halua julkisuuteen. Hän uhoaa julkisuudessa, mutta varoo ärsyttämästä Putinia liikaa. Tämä ärsyttää liittolaisia, mutta minkäs teet. Yhdysvaltojahan ei kukaan pysty pakottamaan, kukaan ei uskalla edes yrittää, vaikka Trumpin hallinto suorastaan yllyttää keikutushaluisia. Voi olla, että Putinilla on ollut Yhdysvalloissa jotain ei-julkisia kuvioita, mutta niistä luemme sitten joskus myöhemmin, jos militarismilla leikittely ei muutu äkisti todeksi.

Kahden sinänsä vähäisen (ei inhimillisesti, mutta kansainvälispoliittisella asteikolla) myrkytysjutun saama valtaisa näkyvyys on kahden muun käynnissä olevan, asiallisesti ottaen paljon vakavamman ja vaarallisemman sotatoimen saamaan julkisuuteen nähden täysin käänteinen. Samat lehdet, jotka julkaisevat katkeamattomana virtana Putinin Venäjää ja al-Assadin Syyriaa demonisoivia uutisia, eivät näe moraalisesti mitään tuomittavaa Saudi-Arabian Jemeniin kohdistamassa brutaalissa, lähinnä siviilejä tappavassa sodassa, jotka jatkuu ja jatkuu. Samoille lehdille on myös ihan OK, että Israelin miehitysarmeijan tarkka-ampujat teloittavat aseettomia mielenosoittajia, eikä haittaa yhtään, vaikka murhattujen joukossa on PRESS-liiveissä liikkuneita journalisteja. Sehän oli vain palestiinalainen, ei "yksi meistä".

* * *

Kemiallinen sodankäynti on ikivanha keksintö, sillä sitähän jo tulinuoletkin tavallaan ovat. Laajamittaiseen käyttöön kemialliset aseet tulivat vasta ensimmäisessä maailmasodassa - Saksa teki ensimmäisenä kloorihyökkäyksen huhtikuussa 1915 ja Ranska vastasi samana vuonna fosgeenilla - , jonka kauhuissa niillä oli merkittävä rooli. Kaasuase osoittautui kuitenkin erittäin vaikeaksi pitää kurissa, koska ihminen ei hallitse säätä eikä varsinkaan tuulia. Molemmin puolin rintamaa taisi kuolla omia melkein yhtä paljon kuin vihollisia. Siksi ei toisesta maailmansodasta tullutkaan kemiallisin asein käytyä sotaa, vaikka Zyklon B:n kaltaiset myrkyt muuten olivatkin aktiivisessa käytössä - mutta vain tarkoin valvotuissa ja hallituissa tiloissa eli keskitysleireillä.

Kemiallisten aseiden kiellosta ei ollut vaikea sopia, koska ne olivat osoittautuneet yhtä hankaliksi käyttää kuin ydinase, jonka tuhovoimaa on vaikea "kanavoida" hallitusti. Käytännössä näitä aseita on käytetty toisen maailmansodan jälkeen laajamittaisesti vain Japanissa 1945 (Yhdysvallat), Vietnamissa 1965-1975 (Yhdysvallat, napalm ja Agent Orange), Irakin ja Iranin välisessä sodassa 1980-1988 (Irak) ja ilmeisesti myös Afganistanissa 1979-1989 (Neuvostoliitto). Virallisesti kemialliset ja biologiset aseet on kielletty ja tuhottu, mutta todellisuudessa niitä lienee vähäisiä määriä edelleen kaikilla usein sotivilla mailla. Joitakin sotilaalliseen käyttöön soveltuvia kaasua kuten klooria on helppo kenen tahansa valmistaa laillisista ainesosista. Kemialliset aseet on helppo kieltää, mutta niiden käyttöä on vaikea valvoa.

Vielä vaikeampaa on estää myrkyillä tehtävää kansainvälistä politiikkaa. Ennen kevättä 2018 mikään myrkkyjuttu ei ole eskaloitunut, ei edes Irakin ja Iranin välisessä sodassa (varmaan siksi, että "lännen" näkökulmasta siellä vaan erimieliset muslimit surmasivat toisiaan). Myrkky ja demonisointi ovat ilmeisesti kuitenkin olleet niin houkutteleva yhdistelmä, että siihen on nyt innolla tartuttu. Emme tiedä, oliko Skripalien myrkytys Ison-Britannian oman tiedustelupalvelun organisoima (Iso-Britannia kehitti 1952 siihenastisista myrkyistä tappavimman eli VX-kaasun ja Skripalit myrkytettiin lähellä nykyisiä tutkimuslaitoksia), mutta Maylla olisi ainakin ollut selkeä motiivi. Ei ole perusteita arvella, etteivät Putin tai al-Assad moraalisista syistä voisi käyttää myös kemiallisia aseita. Se on kuitenkin eri asia kuin että heidän olisi tarkoituksenmukaista niin tehdä ja he että he olisivat niin tehneet. Aidot todisteet puuttuvat - ja tulevat epäilemättä puuttumaan jatkossakin -, mutta sillä ei ole merkitystä. Myrkyt ovat palvelleet hyvin niitä, jotka ovat myrkkypropagandaa halunneet käyttää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.