Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 25. kesäkuuta 2016

Eexit

On jotenkin häkellyttävää seurata sitä kiihkoa, jolla Suomen oikeisto- ja EU-henkinen lehdistö yrittää muuttaa tehdyn (Brexit) tekemättömäksi (EU entisellään). Voisi melkein luulla, että kyse on elämästä ja kuolemasta. Ei ole. Kyse on vain EU:n uskottavuudesta. Se ei tietenkään sinänsä ole mitätön asia ollenkaan, mutta se on eri asia kuin kiukuttelu väärin äänestäneille briteille. No, surutyön sallii yksilöille, mutta masinoidut kampanjat lehdistössä ovat kyllä ihan liikaa. Ne eivät ole uskottavia, ne eivät ole vakavasti otettavia. Ne ovat typeriä.

* * *

Typerin on ollut omasta mielestään väärin äänestäneiden vaatimus uudesta kansanäänestyksestä. Arveliko joku Brexitin puolesta äänestänyt etukäteen, että kun hän antaa äänensä EU:ta vastaan, se jotenkin tarkoittaakin EU:ssa pysymistä. Eihän kukaan äänestää ei siinä toivossa että kyllä voittaa. Miksi Brexitin puolesta äänestänyt olisi heti äänestystuloksen kuultuaan järkyttynyt ja haluaisi vaihtaa mielipidettä? Miksi hän ei äänestänyt saman tien Brexitiä vastaan? Ei mitään järkeä.

Melkein yhtä typerää on ollut "vanhojen" EU-maitten johtajien koppava tepastelu Brysselin Kremlin muurilla ja vaatimus Isolle-Britannialle erota nyt sitten mahdollisimman nopeasti, kun kerran äänestitte väärin. Miksi ikävän asian lykkääminen ei yhtäkkiä olekaan kiva asia? Mitä väliä sillä on, millä aikataululla ero tapahtuu käytännössä? EU-johtajien logiikka on kiukuttelun logiikkaa. Kun valtiota ei voi potkia konkreettisesti, ilmoitetaan mahdollisimman näyttävästi, ettei sen kanssa sitten enää haluta leikkiä ollenkaan. Voiko lapsellisemmin enää aikuinen käyttäytyä?

Huipputyperyyksien joukkoon pääsee myös uutisointi 2000 miljardin katoamisesta finanssikeinottelijoiden sijoitussalkuista. Eihän sillä ole minkään valtakunnan yhteyttä todellisessa maailmassa elävien elämään kuten ei silläkään, kun näiden samojen keinottelijoiden salkut yhtäkkiä lihovat 2000 miljardilla. Sehän ei ole todellista arvoa vaan pelkästään sairaan maailmanpelin monopolirahaa, jota tulee ja menee enemmän kuin sitä oikeasti on olemassa. Tarkoitus oli tietenkin sanoa, että saatanan äänestäjät, teidän takianne brittikeinottelijoiden triljoonista katosi nyt 2000 miljardia. So what?

* * *

Tämä keinotekoisen hysterian luominen olisi pelkästään naurettavaa, ellei se aiheuttaisi ihmisille ihan oikeasti ahdistusta. Moni ottaa pelottelujutut tosissaan ja luulee, että taivaankansi todella putoaa niskaan. Ironista kyllä lähes ainoa järkevä lausuma tuli Björn Wahlroosin suusta, kun hän totesi, että ei hätää, Iso-Britannia valitsee nyt sitten Norjan tien. Yhtä vähän kuin Norjan puuttuminen EU:sta on ollut katastrofi tulee sitä olemaan Ison-Britannian puuttuminen.

Tämä kaikki selviää tietenkin vasta vuosien kuluessa, vaikka hysteeriset pelottelut ja ennusteet laaditaan muutaman tunnin jälkeen äänestystuloksesta. Tarkoitus on vain rangaista väärin äänestäneitä, luoda heille ikävä tunnelma ja kohottaa hävinneiden moraalia. Molemmat ovat katteettomia ja moraalittomia tekoja. Ainoa tolkku neuvo olisi tässä tilanteessa kehottaa pysymään rauhallisena ja katsomaan, mitä tapahtuu.

Psykologisesti on toki ymmärrettävää, että eliitti, joka ei ole tottunut koskaan häviämään edes epäreilua kamppailua, ei ole valmistautunut henkisesti myöntämään häviötään. Vielä vähemmän se on valmis myöntämään, että häviö saattoi johtua ihan oikeista ongelmista eli EU:n demokratiavajeesta, kieroutuneesta taloudenhoidosta, vallan keskittämiseen tähtäävästä liittovaltion runnomisesta ja vaikkapa surkeasti hoidetusta maahanmuuttopolitiikasta. EU-eliitti on harvinaisen kyvytön katsomaan peiliin ja sanomaan, että ilmeisesti olemme tehneet virheitä, täytyypä yrittää ottaa opiksi ja tehdä asiat paremmin.

* * *

Vaikka en usko mihinkään suuriin muutoksiin EU:n Ison-Britannian suhteissa, jotain Brexit saattaa silti laittaa liikkeelle. Todennäköisin on brittiläisen imperiumin pakkoavioliiton purkautuminen. Skotit äänestänevät itsenäisyyden puolesta heti kun se tilaisuus heille taas tarjotaan, koska uskovat EU:n rahavirtojen edelleen kulkevan kohti Skotlantia. Rajoja ei sen takia tarvitse pystyttää, mallia voivat britit ottaa Skandinaviasta. Jos Edinburghissa maksetaan viiden vuoden kuluttua euroilla, onko se nyt niin ihmeellistä?

Iso kysymysmerkki on Brexitin muuntuminen Fexitiksi, Frexitiksi, Dexitiksi jne. Monessa EU:n nettomaksajamaassa kytee halu vähintäänkin neuvotella jäsenyysehdot uusiksi. Kaikki haluat itselleen poikkeussäännöt, kukaan ei halua olla nettomaksaja. Iloista nettomaksajaa EU-eliitti rakastaa, mutta mistä niitä ottaa, kun kaikilla menee huonosti (paitsi Saksalla). Todennäköistä on, että eropaineiden takia EU-komission on keksittävä jotain näennäisiä "uudistuksia". Federalismia ylistävät puheet ja hankkeet työnnetään taas piiloon. Tyhjät puheet lisääntyvät.

Isoin kysymys on, mikä voisi pakottaa EU-eliitin eli suurteollisuuden, virkabyrokratian ja oikeistolaisten hallintojen yhteisen juntan perääntymään tai peräti muuttamaan tapojaan. Yhdellä superlobbarilla on Brysselissä enemmän valtaa kuin 500 miljoonalla eurokansalaisella. Mutta eliitillä on yksi ongelma: sen valta ei kansallisvaltioissa ole vielä suvereeni. Edelleen järjestetään vaaleja, joissa ääniä voidaan antaa väärille puolueille ja väärille politiikoille. Tätä ongelmaa, jäsenmaiden jäljellä olevaa edustuksellista demokratiaa, EU-eliitti ei ole kyennyt ratkaisemaan. Sopii toivoa, että Brexit innostaa meidät laiskat kansalaiset puolustamaan sitä viimeistä kansanvallan ripettä, joka meillä vielä on. Jos sekin uhataan viedä - ja Brexitin jälkeen niin haluavia kyllä riittää -, ainoa ratkaisu on yleinen Eexit.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti