Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

perjantai 1. heinäkuuta 2016

Rotu on harhaa

Helsingin Sanomien toimittaja Satu Vasantola väittää pääkirjoituksessa 1.7.2016, että "valkoisen" on vaikea nähdä ongelmaa, josta hän käyttää termiä "rodullistaminen". Minusta taas Vasantolalla on selvästi vaikeuksia ymmärtää näkemyksensä epäloogisuus. Mitä muuta kuin juuri sitä "rodullistamista" on jonkun oletetusti väärin toimivan (eli rasistisen) ryhmän nimeäminen "valkoisiksi"? Sama väärinymmärrys kulkee läpi koko pääkirjoituksen, joka on tarpeeton ja väärässä.

Se mistä Vasantola puhuu ja aivan perustellusti nimeää yksittäistä kadulla heitettyä rasistista huutelua vakavammaksi ongelmaksi, on ihmisen epäluuloisuus vierasta ja uhkaavaksi koettua kohtaan. Tämä piirre vain on täysin yhteinen, globaali ja aivan taatusti ihonväristä riippumaton. Jokainen antropologi pystyy kertomaan värikkäitä tarinoita eri puolilla maailmaa elävien ihmisryhmien kulttuurisista epäluuloista, jotka kohdistuvat ihmisiin, jotka eivät ole kuten he itse.

Rasismi on todellinen ilmiö, mutta kaikki se, mikä voi subjektiivisesti tuntua rasisitiselta, ei todellisuudessa ole muuta kuin biologispohjaista epäluuloisuutta, jonka seurauksena liian hyväuskoiset ovat karsiutuneet geenipoolista ja jäljelle on jäänyt pääosin ihmisiä, jotka ovat ennakkoluuloisia ja epäileviä, kunnes tieto ja kokemus vakuuttavat heidät siitä, että pelko on turhaa. Jonkun suomalaisen tädin huoli asemalla hengeilevan arabinuorukaisten aikeista ei nojaudu rotuteorioihin, vaan se kumpuaa samasta lähteestä kuin kaikki muukin sosiaalinen pelko: en tiedä noista mitään, ne voivat olla vaarallisia, olen siis huolissani ja toivon, että ne katoavat elämästäni.

* * *

"Rodullistaminen" on epäonnistunut termi, jonka ottamisesta näihin keskusteluihin ei seuraa mitään hyvää. Rotuja ei ole biologisesti olemassakaan, on vain ihmisen perimän muunnelmia. Joissakin kulttuureissa kyllä elätellään ali- ja yli-ihmiskuvitelmia, mutta noin yleisesti ottaen ihmiset suhtautuvat kaikkeen outoon ja mahdollisesti vaaralliseen epäluuloisesti siitä riippumatta, osataanko asia esittää "rotunäkökulmasta". Tällä reaktiolla on evolutionäärinen perusta, eikä sitä siksi ole mahdollista pääkirjoitusten viisasteluilla muuttaa.


On selvää, että valkoihoiseksi syntyneen suomalaisen kohdalle sattuu useimmiten tlanteita, joissa vieraan torjuntaan näyttää yhdistyvän myös ei-valkoisen ihon tai jonkin muun suomalaisittain oudon ulkoisen piirteen nojalla tapahtuvaa yleistämistä. Mutta tosiasiahan on, että kaikenväriset ihmiset kykenevät ihan samaan ja myös syyllistyvät. Rasismi ei ole millään lailla valkoihoisiksi syntyneiden yksinoikeus, valitettavasti. Ei-valkoinen maailma on sekin täynnä jyrkkää rasismia kaikenvärisiä kohtaan. Epäluuloisuuteen syyllistytään ihonväristä riippumatta. Usein täysin perustellusti. Pohjois-Amerikan intiaaneille eurooppalaiset siirtolaiset olivat ei-toivottuja mamuja, jotka sitten myös tuhosivat intiaanien maailman.


Mutta toisaalta on selvää, että suomalaisen on syytä olla huolestunein omassa ympäristössään esiintyviin epäluulon ilmentymiin. Rasistisesti perusteltu käyttäytyminen on lainkin kieltämä asia, mutta käytännässä rikoslain tunnusmerkit täyttävää rasismia paljon yleisempää on tietämättömyyteen perustuvaa ennakkoluuloisuutta ja pelkäämistä. Aniharva suomalainen on aidosti perehtynyt "rotuasioihin", huutelu kimpoaa paljon vaatimattomammasta pohjasta. Varsin homogeenisen suomalaisuuden keskellä siihen ei tarvita paljoakaan. Itse olin Kainuuseen muualta muuttaneena 10 vuoden jälkeenkin "tientuoma", kun joku halusi oikein korostaa epäluuloaan.

* * *

Miten Vasantolan kuvaamaa "rodullistamista" pitäisi tulkita sen vihapuheen osalta, joka kohdistuu Venäjään ja venäläisiin? Meillähän tiedotusvälineet ovat Ukrainen kriisin alusta alkaen lietsoneet venäläisvastaisuutta. Ennakkoluuloja lietsotaan, pelkoja lietsotaan, mutta kukaan ei tule pääkirjoittamaan, että moinen demonisointi on rasistista saati "rodullistamista". Selitys ei ole se, että venäläisillä on iho suunnilleen samaa tavaraa kuin suomalaisillakin. Selitys on poliittinen: venäläisiä saa nyt torjua ennakkoluuloisesti, koska se sopii isojen poikien poliittisiin kuvioihin, mutta ei ihonväriltään poikkeavia, koska se taas ei sovi samoihin kuvioihin. Samasta yleistävästä epäluulosta on silti kyse.

Minusta "rodullistamisen" kaltaisten keinosanojen viljely vain pahentaa tilannetta ja estää näkemästä ainoan ratkaisun eli pitkäjänteisen ennakkoluulojen poistamisen tien. Ei rasististyyppiseen käyttäytymiseen ole muuta tietä, ihmisestä ei käskemällä tai syyllistämällä tule suvaitseva ja rohkea. Se on kuitenkin mahdollista, kuten entisen uusnatsin Henrik Holapan esimerkki kertoo. Arkisten ennakkoluulojen vähentämiseen ei silti riitä, että viskaistaan joukko toisesta kulttuurista tulleita, tavoiltaan, uskonnoltaan ja ulkonäöltään erilaisia ihmisiä keskelle tilanteeseen täysin valmistautumattomia valkoihoisia suomalaisia ja käsketään toisia kotoutumaan, toisia nauttimaan monikulttuurisuudesta tai jostain vastaavasta. Ei se niin ole koskaan toiminut eikä tule koskaan toimimaan.

Ratkaisevaa on mittakaava ja aika. Kun yritetään liian paljon liian nopeasti, epäonnistutaan. Suomeen on aina tullut maahanmuuttajia, mutta suurina ryhminä vasta varsin myöhään. Edellinen tapa onnistui (Fazer, Finlayson, Gutzeit), tämä uusi tapa huonommin (Ruotsi lienee ikävin esimerkki siitä, kuinka avosylisyydessä on epäonnistuttu jokseenkin totaalisesti: yhdet eivät ole kotoutuneet ja toiset eivät ole menettäneet ennakkoluulojaan). Ihmisten luontaista ennakkoluuloisuutta ei pidä kiirehtiä tuomitsemaan rasismiksi ja myös oma suvaitsemattomuus täytyy tunnistaa (onko ihminen aidosti suvaitsevainen, jos hän ei suvaitse toisen ihmisen ennakkoluuloisuutta?). Rotuja ei ole, mutta ihmisten erilaisuus on fakta. Erilaisuuteen voi tottua ja sopeutua, mutta ei käskemällä, vaan opettamalla kuten susiäiti lapsiaan, näyttämällä esimerkkiä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti