Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Tekniikan jumaluusharha

Aina silloin tällöin törmäämme modernia ihmistä ärsyttävään ilmiöön. Hurjia harppauksia vuolaana virtana yhtäällä tarjoava tekniikan kehitys näyttää joissakin tapauksissa jämähtäneen paikalleen. Akku on eräs tällainen tekninen keksintö. Tietotekniikan janoamaa mobiilia sähköä tuotetaan oleellisin osin tekniikalla, joka oli valmiina jo 1990-luvun alussa. Uusia oivalluksia, löytöjä ja läpimurtoja ei vaan ole tapahtunut, vaikka asian kimpussa varmasti ollaan monellakin suunnalla.

Tällainen turhauttaa kännykkäänsä jatkuvasti laataavaa somettajaa, joka luultavasti manaa ainakin itsekseen saamattomia insinöörejä ja tutkijoita. Eihän se nyt jumalauta voi olla niin vaikeata rakentaa kevyttä ja kestävää akkua! Vaan kun voi olla. Äkäilevä somettaja on sortunut yleiseen harhaan, jota voisi kutsua tekniikan jumaluusharhaksi (se ei muuten sisälly Rolf Dobellin kirjassaan Selkeän ajattelun taito esittelemiin kymmeniin arkipäiväisiin harhoihin, jotka sumentavat ajatteluamme - ehkä pitäisi sisältyä).

Tekniikan jumaluusharhan vallassa oleva ei ymmärrä asiasta juuri mitään, mutta sokaistuu tekniikan yleisestä voittokulusta niin, että olettaa sen etenevän kaikilla rintamilla jumalaisen sulavasti ja ennen muuta vääjäämättömästi. Jossain määrin myös arkikokemus tuntuu antavan tukea tällaiselle oletukselle. Maailma on täynnä entisiä ongelmia, jotka on ratkaistu tekniikan uusilla keksinnöillä. On vaikea hahmottaa niitä tilanteita, joissa yleisestä kehityssuunnasta poiketen ei harpotakaan läpimurrosta toiseen. Akkujen lisäksi myös fuusiotekniikka on edennyt paljon hitaammin kuin innokkaimmat ovat odottaneet. Nykypäivän ihminen kuitenkin pystyy elämään ja toimimaan ilman fuusiotekniikkaa, mutta ilman akkuja ei.

* * *

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole pohtia jumaluusharhan synnyn syitä tai teknisen kehityksen monimutkaisuutta tätä laajemmin. Tarkoitukseni on muotoilla joitakin ajatuksia siitä, miksi paperikirja ei vaan kuole, miksi e-kirja on vuosikymmenten hypetetyin toteutumaton idea. En itse kykene edes muistamaan, minä vuonna e-kirjojen hypetys aloitettiin, mutta oletettavasti se ajoittuu samoille vuosille, jolloin Amazon toi markkinoille lukulaitteensa eli Kindlen. Siihen liittyneen - sittemmin pääosin katteettomaksi osoittautuneen - myyntipuheen ytimessä oli ajatus, että taitavat IT-insinöörit ovat lopultakin toteuttaneet sen, mistä ihminen on "aina" unelmoinut eli ison kirjaston kuljettamisen mukana ja sähköisellä ruudulla toteutetun, mutta paperisivua simuloivan lukemisen mahdollisuuden.

Onkin totta, että insinööritaito on kyennyt tuottamaan näyttöjä, joilta lukeminen muistuttaa jossain määrin paperilta lukemista. Jonkinlaisen jumaluusharhan version takia sekä teknologia että kauppa ovat kuitenkin tehneet käsittämättömiä virheitä tai ehkä pikemminkin väärinarvioita, joiden seurauksena kirjoitetun tekstin verkkovallankumousta ei ole tapahtunut, vaikka musiikin, elokuvien ja pelien puolella maailma on jo muuttunut peruuttamattomasti. Virheistä ensimmäinen on selkeä: Kindlen ja sen matkijoiden kehittelijät olivat väärässä arvellessaan ihmisten haluavan vaihtaa paperikirjan lukulaitteeseen. Teknisten hössöttäjien lisäksi kukaan kirjallisuuden ystävä ei halua elvistellä sillä, että hänpä lukee kaikki uutuuskirjat näyttöpäätteeltä.

Toinen iso virhe oli jättää käyttämättä nekin harvat lisäarvoa tuottavat piirteet, joilla lukijoita ehkä olisi voitu houkutella vaihtoon. E-kirjoista yritetään sitkeästi kiskoa suunnilleen paperikirjan hintaa, vaikka tyhmempikin ymmärtää, ettei e-kirjan "kappaleella" ole todellisuudessa minkäänlaisia kustannuksia. Haluttomuus siirtää kustannusten minimoinnin hyötyä kuluttajalle on tuttu juttu, mutta typerää silti. E-kirjojen tekninen sekavuus ja käyttötekniikkaan liittyvät hankaluudet ovat toinen pitkä ja luja naula e-kirjan arkussa. Miksi vaihtaa ihmisen luontaisella käyttöliittymällä toimiva paperikirja tiedostoon, jonka käyttämiseen tarvitaan sähkön lisäksi "kirjautumisia", "salasanoja", "erilaisia teknisiä ympäristöjä" ja kaiken kruunuksi vielä jatkuvaa laitteiden päivittämistä eli lisähankintoja.

* * *

Näitä jättimäisiä ja kenelle tahansa ulkopuoliselle ilmiselviä mokia pahempaakin on ollut se, etteivät jumaluusharhan vallassa olevat ole käsittäneet, että 500-sivuisen, paperille painetun kaunokirjallisen teoksen lukeminen on inhimillinen, sosiaalinen ja intellektuaalinen tapahtuma, ei vähimmässäkään määrin tekninen suoritus tai operaatio. Siksi sitä ei voi parantaa saati korvata tarjoamalla tilalle samaa luovaa sisältöä muodossa, jonka tarjoama lisäarvo on käytännössä keveys ja litteys. Ehkä. Kindle-kauppiaiden mainostama mahdollisuus tehdä hakuja ja muistiinpanoja e-kirjaan kuulostaa "kivalta", mutta sillä ei ole todellisuudessa painavaa houkutusarvoa. Useimmat lukijat haluavat vain lukea.

E-kirja häviää - ja on jo hävinnyt - paperikirjalle siitä yksinkertaisesta syystä, että paperikirjan lukeminen on kokonaisprosessina täynnä merkityksiä, joita insinöörit eivät ole ymmärtäneet ihmisen kaipaavan enemmän kuin sileäksi hiottua alumiinipintaa ja sormella tökkäämällä tapahtuvia "ihmeitä" kuten sivun kääntämistä. Ihmisten perinteinen lukuharrastus voi vähentyä, mutta syynä on muiden houkutusten kuten pelaamisen ja nettitelevision voittoisa taistelu vapaa-ajasta, ei e-kirjan väitetty ylivoimaisuus. Epäilemättä erilaisten tekstien lukeminen suoraan verkosta tulee lisääntymään, mutta sen aiheuttavat uudentyyppiset kirjallisen ilmaisun lajit, ei halu lukea pitkiä romaaneja ruudulta.

Teknisen jumaluusharhan vallassa oleville voi myös huomauttaa jo etukäteen, että kysymys ei ole mistään tekniikan vastustamisesta, luddiittisesta e-kirjojen tai niiden lukulaitteiden vanhoillisesta vihaamisesta. Fiksu ihminen ei vaan halua luopua hyvin toimivasta, jollei sille ole tarjolla vaihtoehtoa, joka toimii vielä paremmin. E-kirja ei ole sellainen, vaikka voidaan oikein yrittämällä löytää tilanteita, joissa e-kirja on ehkä kätevämpi kuin paperinen (tutkija ottaa mökkilomalle mukaan 35 lähdeteosta ja korvaa matkalaukullisen kirjoja yhdellä lukulaitteella). Paperikirjan käyttöliittymä on nerokas keksintö, jota parempaa ei ole insinööri keksinyt eikä luultavasti keksikään. Lonkalta heitän, että paperikirjan lukutapahtuma koostuu ainakin 25:stä eri tekijästä, joiden tuloksena ja vain sinä kokonaisuutena on lukijan kokema mielihyvä, virkistyminen, tunteellistuminen tai mitä tahansa muuta inhimillistä. Tekniikan viehätys haipuu, kirjallisuuden ei.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentteja vain Google-tilin käyttäjiltä. Blogin kirjoittaja kannattaa avoimuutta keskusteluissa.