Ahdistumaton seksuaalisuus

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore kirjoittaa tarpeesta aloittaa seksuaalikasvatuksen antaminen jo päiväkodissa. Olen samaa mieltä, seksuaalisuuden pitäminen jonain vasta murrosiässä realisoituvana asiana on suuri virhe. Olemme kaikki seksuaalisia olentoja heti synnyttyämme, ehkä jo kohdussakin. Tätä biologista tosiasiaa ei kuitenkaan ole helppo saada hyväksytyksi maailmassa, jossa seksuaalisuus on alistettu milloin minkin vallankäytön välineeksi. Yleensä asialla on ollut uskonnollinen toimija, mutta seksivalta maallisiakin on aina kiinnostanut.

Eikä riitä, että kasvatetaan nykyisiä lapsia suhtautumaan seksuaalisuuteen luonnollisena asiana. Heidän vanhempansa ovat aivan liian usein syntyneet ympäristöön, jolla oli tarjota seksuaalisuudesta vain se ahdistunut versio. Liian harva aikuinen edes ymmärtää, että ahdistumaton seksuaalisuus on jokaisen lapsen perusoikeus, ei mikään aikuisen mielivaltaisen harkinnan varassa oleva asia.

Vaikka seksuaalinen ahdistuneisuus johtuu usein vähäisestä tiedosta, joka on vielä pakattu ujouden kääreisiin, selkeästi suurin uhka ahdistumattomalle seksuaalisuudelle ovat uskonnollisten yhteisöjen ahdasmielisyys ja suoranaiset kiellot. Uskontojen tarjoama vääristynyt kuva johtuu vähemmän uskontojen normien rakentelijoiden älyttömyyksistä ja enemmän siitä vallasta, jonka seksuaalisuuden säätelijä uskontokunnan alamaisiin saa. Seksuaalisuus on biologisen ihmisen perustoimintoja, josta kiristämällä ja vääntämällä saa uskomattoman ikäviä asioita aikaan.

* * *

Mitä hyötyä seksuaalisesti ahdistunut vallan alainen sitten tuottaa vaikkapa uskonnollisen ryhmän vallankäyttäjille? Ensimmäinen selitys on ainakin protestanttiseen pidättyväisyyskulttuuriin tutustuneelle ilmeinen: sukupuolielimiään kosketteleva lapsi tai sänkyjumppaan kiirehtivä aikuinen ei mitä todennäköisimmin ole kiinnostunut kuuntelemaan tarinoita näkymättömästä jumalasta, jolla sitä paitsi näyttää olevan arsenaalissaan vain kieltoja ja määräyksiä, vaikka kaikkivaltias kai voisi tarjota ihmisparalle myös ikuisen orgasmin? Kun seksistä tehdään "paha" asia, josta jumala ei tykkää, seksin nautintoon liittyy aina syyllisyydentunto, jonka parhaassa tapauksessa voi realisoida kirkolle maksettavina hyvityksinä - kun se lankeaminen sitten joskus kuitenkin tapahtuu.

Monimutkaisempi kuvio syntyy siitä, että uskonnollisten yhteisöjen johtajat haluavat päättää, mitkä seksuaalisuuden muodot - jos mitkään - ovat oman lauman jäsenille sallittuja. Mitä ihmeen hyötyä on pauhata homoseksuaalisuutta vastaan, kun kuitenkin tilastollisesti joka kymmenes potentiaalinen seurakuntalainen syntyy homoksi? Määräys harrastaa seksiä vain avioliitossa lienee maallisen vallan kanssa sovittu tapa minimoida sekavat perimiskuviot ja toisaalta väsähtäneiden aikuisten kosto viettiensä vallassa ja voimansa huipulla riettaileville teineille. Kun meillä ei enää pelaa, ei saa pelata teilläkään!

Lasten seksuaalisuuden kieltäminen perustunee suurelta osalta puutteelliseen ymmärrykseen siitä, että lapset ovat samanlaisia biologisia olentoja kuin aikuiset, mitä nyt murrosiässä tapahtuu vissejä turpoamisilmiöitä ja hormonaalisia tsunameja. Eihän siitä ole kauan aikaa, kun vastasyntyneiden - ja kalojen - arveltiin olevan kivulle immuuneja. Ehkä aikuisia myös nolostuttaa nähdä, että lapset tekevät mielellään samoja asioita kuin aikuisetkin, mutta eivät ymmärrä nolostella ja hävetä käytöstään. Onhan se ihan kauheata se.

* * *

Voi arvata, että Cacciatoren kehotuksesta käynnistää seksivalistus päiväkodissa syntyy hirveästi seksuaalisesti ahdistuneiden aikuisten vastalauseita, joissa ei taatusti kaihdeta edes mielikuvia pedofiilisistä orgioista päiväkodin päivälevon aikana. Yhdysvalloissa Cacciatore saisi ehkä pelätä henkensä edestä, sillä lasten seksuaalisuus on siellä jopa paljasta nänniä kauhistuttavampi asia. Mutta kyllä Suomessakin kauhistelijoita ja jarruttajia tulee riittämään, vaikka asian pitäisi olla jo biologian pohjalta itsestään selvä. Eikä kysymys tosiaankaa ole pelkästään islamista, käytännöllisesti katsoen kaikki uskonnot suhtautuvat seksuaalisuuteen ahdistuneesti ja huonoa esimerkkiä näyttäen.

Näyttää olevan niin, etteivät kaikki aikuiset halua myöntää seksuaalisuuden biologista perustaa, vaan sitä pidetään kokonaan tahdon ja mieluiten itsehillinnän kenttänä. Siinä katsannossa lääkärileikkien avulla ihmisen vaatteilla peiteltyyn anatomiaan perehtyvät lapset ovat luvattomissa puuhissa, vaikkei edes minkäänniminen jumala tuomiotaan julistaisi. Seksuaalisesti ahdistunut aikuinen ei osaa sallia lapsellekaan ahdistumatonta reittiä oman biologis-hormonaalisen käyttäytymisensä ymmärtämiseen.

Voi vain kuvitella sitä surun ja tuskan määrää, mitä ahdistuneen seksuaalisuuden kulttuuri on sadoille, ehkä tuhansille miljoonille ihmisille jo ehtinyt tuottaa (siltä varjeltuneita kulttuureja on varsin vähän). Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa tätä älytöntä perinnettä ja sanoa lapsille: tutustukaa ihmeessä omaan ja muitten anatomiaan, muistakaa kunnioittaa omaa ja muitten seksuaalisuutta ja nauttikaa siitä aina vastuullisesti. Ja nostakaa keskisormi niille, jotka tulevat kertomaan, mikä seksuaalisuus on oikein ja mikä väärin. He ovat huijareita ja väärässä, ovat aina olleet, motiivista riippumatta. Onnellinen seksuaalisuus nojautuu tietoon ja ymmärtämiseen, suvaitsemiseen ja vastuuntuntoon. Mitä aikaisemmin aloitetaan, sitä nopeammin opitaan.