Heikin varaventtiili

Heikin varaventtiili
Heikki Poroila vuonna 1950

lauantai 23. heinäkuuta 2016

Velaton

Kuten kaikki taloutta harrastaneet tietävät, kapitalistinen talousjärjestelmä pyörii vain velan avulla. Kapitalismin dynamiikkaa ei kerta kaikkiaan saada toimimaan ilman velkaa, eikä koko pankkisektoria olisi ilman velkailmiötä. Tämän toteaminen ei ole kannanotto, vaan tosiasian ääneen lausumista. Asiasta ovat kanssani - edes tämän kerran - yhtä mieltä myös finanssikapitalismin pelurit, jotka ilman velkaa olisivat jokseenkin toimettomia.

Yksityistaloudessa velka on verrattain yksinkertainen asia. Pitäisi hankkia laite, johon tämänhetkiset varat eivät riitä. Otan velkaa eli lainaan rahaa sellaiselta, jolla sitä on, lupauksella maksaa velka myöhemmin takaisin, kun oma maksukyky on parantunut. Kun jätämme kuvioista pois koron eli sen palkkion, jonka velan antaja haluaa hyväntahtoisuudestaan, velka on hyvin konkreettinen asia, yhdellä numeerisella summalla ilmaistavissa. Kuka tahansa velkaantunut pystyy seuraamaan velan hoitamisen vaiheita, koska liike on sama kuin velkaa otettaessa, rahan suunta on vain toinen.

Kun siirrytään yksityistaloudesta pankkien maailmaan, velan käsite muuttuu radikaalisti ja juuri siinä on kapitalistisen velan ydin. Pankeille on nimittäin annettu lupa täysin laillisesti antaa rahaa velaksi yli sen, mitä kassasta löytyy. Minä en voi antaa veljelleni 1000 euron lainaa, ellei minulta löydy sitä tonnia. Pankki sen sijaan voi. Pankkien odotetaan olevan "vakavaraisia", mutta todellisuudessa niiden annetaan täysin laillisesti pyörittää kuvitteellisia rahamääriä vain siihen luottaen, että pitkällä tähtäimellä summa saadaan kasaan. Aina ei niin käy ja lasku jää jostain syystä usein ihan muiden kuin pankin omistajien maksettavaksi.

* * *

Velka on paitsi talousasia, myös vahvasti yhteiskunnallinen, poliittinen tekijä. Modernin maailman talousuutisia lukiessa voi tulla tunne, että kaikki ovat velkaa, yleensä myös aivan sietämättömän paljon. Vaikka globaali bruttovelka on 57 tuhannen miljardin dollarin luokkaa, nettovelka on aina nolla. Velallisen vastapainona on aina joku, joka velkoo. Tähän suhteeseen liittyy paljon valtaa. Monen mielestä aivan liikaakin.

Velka sitoo ja hiljentää niin yksilön kuin valtion. Kun velka pääsee riittävän isoksi, yksilöä uhkaa vararikko, yritystä konkurssi ja valtiota romahtaminen. Sillä, joka on päässyt velkojan asemaan, on valtaa yli velallisen. Tätä valtaa myös käytetään hyväksi pakottamalla velallista, joka mahdollisesti uhkaa velkojan etuja. Kun Kreikan valtio pakotettiin velkojen takia kyykkyyn, tavoitteena oli varmistaa, että velkojat eli saksalaiset ja ranskalaiset suurpankit eivät joudu kärsimään tappiota. Pienen ihmisen velkojapankki vaientaa alta aikayksikön. Riittää, kun muistuttaa mahdollisuudesta panna velka saman tien maksuun.

Kaikki eivät todellisuudessa ole velkaa. Suurimmat sijoittajat eli suurimmat velkojat eivät esiinny julkisuudessa. Ne toimivat kapitalismin ytimessä ainoana pyrkimyksenään kasvattaa jo ennestään suunnattomia omaisuuksia vielä suuremmiksi. Se on mahdollista velkajärjestelmän ansiosta. Tuo järjestelmä sallii myös virtuaalisen rikastumisen, koska pankeilla on oikeus antaa velkaa moninkertaisesti niiden hallussa olevaan varallisuuteen verrattuna. Kaikki on sen varassa, että luottamus säilyy. Se ei ole normaalia ihmisten välistä luottamusta vaan ahneen saalistajan luottamusta siihen, että kaikki muutkin toimijat ovat täsmälleen yhtä ahneita ja siten käytökseltään ennustettavia.

* * *

Kapitalismin suurimpia uhkia on ihminen, joka ei halua velkaantua. Kuulun itse tuohon ryhmään. Opintolainan jälkeen olen ottanut vain kerran lainaa, ensimmäisen PC:n hankintaan. Päätös pysyä velattomana on ollut harkittu. Haluan romuttaa velkavetoisen talousjärjestelmän, joka tekee useimmista ihmisistä orjan kaltaisia. Velallinen ihminen ei voi olla vapaa, vaikka ei se velattomallekaan helppoa ole. Pienemmillä paikkakunnilla puhutaan pankkipuolueista, jotka urheilupuolueen tavoin polkevat poliittiset puolueet jalkoihinsa, jos pankkileirin edut ovat uhattuina. Jos ihminen on velkaa pankille, hän ei ole vapaa arvostelemaan pankkia tai sen rahoittamia hankkeita. Velallinen joutuu aina miettimään, minkä riskin ottaa, kun ei pysty velkaa heti kuittaamaan.

Ideologinen velattomuus ei ole yleistä. Useimmat ihmiset eivät ole velkasuhdettaan koskaan pohtineet ja vaikka olisivat, eivät välttämättä ole sen kaikkia ulottuvuuksia käsittäneet. Varsinkin asuntovelka on Suomessa kansanperinnettä, jota ei aseteta kyseenalaiseksi sen enempää kuin ruisleipää tai saunaviikonloppua. Myös autovelasta on tullut normi, jota harva uskaltaa vastustaa. Usein ei velasta kieltäytyminen ole mahdollistakaan, jos ei ole valmis tyytymään keskimääräistä vaatimattomampaan elämäntapaan. En omista asuntoa, en autoa, en kesämökkiä enkä venettä. Sen ansiosta olen velaton ja soitan suutani ilman pelkoa seurauksista.

En ole varma, pitäisikö minun suositella velatonta elämäntapaa muille. Jos ihmisten enemmistö yhtäkkiä lopettaisi velaksi elämisen, kapitalistinen talousjärjestelmä todennäköisesti romahtaisi. Siksi lienee parempi vaihtoehto, että yhä useampi rupeaa harkitsemaan velkaantumisen hintaa ja pikku hiljaa kapitalismia pyörittävän velkakoneiston valta heikkenee ja asioita ruvetaan hoitamaan jollain paremmalla, ihmistä vähemmän orjuuttavalla tavalla. Velasta tuskin koskaan päästään, mutta tolkuttomasta velkaantumisesta voidaan ja siitä pitäisi päästä eroon. Kannattaa muistaa, että velkoja tarvitsee velallisia ollakseen olemassa ja voidakseen rikastua. Se rikastuminen tapahtuu velallisen kustannuksella, aina.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti