Ansionsa mukaan?

Kun nyt Yhdysvaltain presidentinvaaleista kiinnostunut maailma huohottaa epäuskoisena, huomaan itse pohtivani, miten jatkossa käy niille ihmisille, jotka antoivat äänensä Trumpille tämän kaikista julkisista toilailuista, hävyttömyyksistä ja ilmeisistä valheista huolimatta. Trumpistit ovat asia erikseen, moiselle käyttäytymiselle aidosti kannatuksensa antaneet. Mutta eivät vaalit heidän äänillään ratkenneet. Ratkaisun tekivät ne ihmiset, jotka uskovat enää ihmeeseen. Clinton ei sellaista luvannut ja kun hän jätti myös Bernie Sandersin äänestäjät käytännössä huomiotta, näille onnettomille ei muuta vaihtoehtoa edes jäänyt kuin Trump.

Jokainen Yhdysvaltain poliittista historiaa seurannut tietää, että vaikka sikäläisessä valtajärjestelmässä presidentille on kirjoitettu poikkeuksellisen keskeinen poliittisen toimijan rooli, varsinkin taloudellisia voimavaroja vaativat ratkaisut ovat kaikki kongressin ja senaatin enemmistön tahdon varassa. Presidentti voi tehdä näyttäviä aloitteita, hän voi tukea ja juonitella, mutta ei hänellä ole suoraa pääsyä budjettivaroihin. Jotta Trumpin lupaama muuri Meksikon rajalle voitaisiin rakentaa, tarvittaisiin kongressin päätös sen rahoittamisesta. (Tässä yhteydessä ei kannattane pohdiskella vakavasti Trumpin lupausta maksattaa muuri meksikolaisilla.)

Monilla niistä ihmisistä, jotka antoivat Trumpille äänensä hänen käyttäytymisestään huolimatta, on edessään ikävä totuuden hetki. Kun osoittautuu, ettei presidentti olekaan oikeasti Superman, ei Captain America eikä edes Hulk, vaan korkeintaan The Mask. Miten reagoi se maahanmuuttanut, jonka mielestä USA:n maahanmuuttopolitiikka on liian sallivaa ja rajat pitää panna uusilta tulijoilta umpeen, kun Trump joutuu pyytämään Washingtonin päättäjiltä lupaa kieltää maahanmuutto? Miten reagoi se työtön mainari, joka haluaa uskoa Trumpin lupauksiin kannattamattomien kaivosten avaamisesta? Kuinka todennäköistä on, että Trump avaa kannattamattoman kaivoksen omilla varoillaan?

* * *

Vaalitulokseen pettyneillä on varmasti nopeasti mielessä tunne "no nyt saivat mitä tilasivat, pitäkää hyvänänne". Paitsi että tuskin monikaan tiesi, mitä on tilaamassa. Todennäköisesti Donald Trump itsekään ei vielä tiedä, mitä tuleman pitää. Suuret puheet vaalikampanjan aikana ovat yksi asia ja asioiden toteutus toinen. Kovimmat kyynikot voivat puhua Trumpin seuraavasta vararikosta, jonka kohde tulee vaan olemaan aiempia paljon suurempi. Aivan varmasti Yhdysvallat kääntyy monessa asiassa jyrkästi vanhoillisempaan suuntaan. Keille kaikille se on hyväksi, jää nähtäväksi.

Itse en oikein kykene vahingoniloon, sillä synnynnäisiä trumpisteja lukuun ottamatta äänestäjät tulevat todennäköisesti olemaan pettyneitä, osa hyvin pettyneitä. Jos muistellaan Barack Obaman monia toteutumattomia lupauksia (Guantánamo on edelleen toimiva vankileiri), voi vain kuvitella Trumpin vaalikampanjan aikana tehtyjen suurisuisten lupausten ja todennäköisesti toteutuvan ristiriitaa. Pettynyt ihminen ei välttämättä toimi järkevästi. Niille, jotka arvelivat Clintonin voiton johtavan raivostuneiden trumpistien ja Trumpin viattomien äänestäjien kapinointiin, voi tulla yllätyksenä se, mitä tapahtuu, kun Trumpin pitäisi ruveta lunastamaan lupauksiaan.

Iso kysymysmerkki on ainakin se, mikä tulee olemaan istuvan presidentin ja häntä ainakin muodollisesti tukevan republikaanipuolueen keskinäinen suhde. Sehän muuttui vaalikampanjan aikana lievästä epämukavuudesta avoimeksi halveksunnaksi, kun edes "omat" eivät uskoneet Trumpin vaalivoittoon. Kukaan ei vielä tiedä, miten hyvin yhteistyö Valkoisen talon, senaatin ja kongressin välillä alkaa sujua. Puoluejohto joutuu tukeutumaan Trumpin valtaan mm. äärimmäisen tärkeässä korkeimman oikeuden täydentämiskysymyksessä (sitä ovat jotkut pitäneet tärkeimpänä syynä monille republikaaneille äänestää Trumpia kaikesta huolimatta), mutta kiinnostaako Trumpia hyppiä häntä avoimesti halveksineen puoluekoneiston tahdissa on kokonaan eri asia. Ehkä hän nimittää korkeimpaan oikeuteen Giulianon.

* * *

Vaalitulos kertoo joka tapauksessa valtavasta muutoksesta äänestäjien käyttäytymisessä. Perinteinen puoluevalta sai täydellisen tyrmäysiskun. Mitään merkkejä siitä, että kumpikaan valtapuolueesta näkisi syytä sisäiseen muuttumiseen, ei ainakaan vaalikampanjan aikana näkynyt. Bernie Sandersin erittäin vahva kannatus jäi demokraattipuolueelta täysin hyödyntämättä, mutta Trump hyötyi siitä aivan varmasti välillisesti, ehkä jopa suoraan. Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on rakennettu kahden navan puoluevallan varaan. Nyt siitä hyötyi Trump henkilökohtaisesti, mutta hyötyikö tavallinen yhdysvaltalainen? Paineet tehdä asialle jotain kasvoivat moninkertaisiksi, kun valituksi tuli ehdokas, jota yksikään puolueista ei olisi halunnut.

Moni asia on avoinna, sillä vasta arki kertoo, mistä aineksista diileri Trump aikoo nelivuotiskautensa rakentaa. Hänen poliittinen ohjelmansa on niin sekava, että on vaikea tietää, mitä siitä voi seurata tai olla seuraamatta. Uskonnollinen oikeisto voi odottaa kaikenlaista, mutta eihän se tietenkään tykkää, jos tuleva presidentti joutuu vastaamaan oikeudessa syytteisiin 13-vuotiaan tytön raiskauksesta. On selvää, että Trumpin vaalikampanjan aikana luotu kuva tulee muuttumaan, niinhän se aina arjen tosiasioiden edessä muuttuu. Mielenkiintoa pitää ainakin yllä Trumpin vahvasti manifestoima tapa olla piittaamatta tosiasioista. Yhdysvalloissa presidentin toimia seurataan tarkasti, joten ehkä Trump joutuu opettelemaan itsehillintää. Tai sitten ei ja ihan muut saavat sitä itsehillintää hakea.

Suomessa suurimmat sopeutumishaasteet on varmaan Hesarilla, joka joutuu nyt miettimään koko USA-kuvionsa uusiksi. Miten sovittaa yhteen transatlanttinen Nato-missio ja eristäytymispolitiikkaa ainakin puheissa vahvasti edustanut inhokki-Trump? Jatkaako Saarikosken pariskunta Trumpin kritiikkiä vai vaihdetaanko levyä? Ainakin Timo Soini voi nyt täydellä innolla suunnata katseensa kansainvälisiin haasteisiin, sillä Trumplandia tarjoaa varmasti tekemistä Soinin kaltaiselle suulaalle arvokonservatiiville. Ehkä sekä Suomi että Yhdysvallat voittavat, jos Soini siirtyy Trumpin maailmaan? Mutta kyllä tässä vähän sääliksi käy sekä Yhdysvalloissa huijatuksi taas kerran tulevia että sitä toista puolta kansaa, jolle Trump on yksinkertaisesti painajainen, kauhistus, jonkinlainen 2010-luvun Hitler. Odotettavissa on epävakaita kelejä.