Trollipropagandaa

Ainakin Helsingin Sanomien verkkokeskusteluiden nimimerkillä kirjoittavat russofobit kuten "Juha Suomesta", ""Katsottuna oikealta", "XCV84" ja muut vastaavat ovat kovin ihastuneita sanoihin "trolli" ja "trollitehdas". Enää ei tarvitsekaan puhua itse asiasta, kun voi aina sormen mennessä suuhun kirjoittaa halveksivan tekstin "Venäjän trolleista" eli korvata omat argumentit puheena olevassa asiassa toisten mielipiteen esittäjien solvaamisella. No, tämä ei sinänsä ole ollenkaan uutta, näin on tämä porukka aina toiminut: nimimerkin suojista, asian vierestä ja eri mieltä olevia tietoisesti loukaten ja halveksuen.

Kysymys ei ole siitä, onko totta että Venäjän, Yhdysvaltain tai vaikka Israelin hallinto palkkaavat ihmisiä kirjoittamaan eri foorumeille. Tämähän on ikivanha metodi eli propagandan levittäminen kaikkia käytössä olevia kanavia pitkin, kaikki sitä ovat tehneet ja tekevät edelleen. Aikaisemmin se oli vain niin paljon helpompaa, kun tiedotusvälineet olivat lähinnä porvariston käsissä. Päätoimittaja saattoi ongelmitta hoitaa sen, mihin nyt etsitään apua ympäri verkkoa esiintyvistä mielipiteenmuokkaajista. Luulisi olevan tyhmemmällekin selvää, että propagandaa eivät harrasta vain ne, jotka sattuvat olemaan eri mieltä kuin itse on.

Itse näen näissä trollipuheissa kaksi isoa ongelmaa. Ensimmäinen on se, että aito keskustelu korvautuu trolleista puhumisella. Tämä saattaa olla foorumin ylläpitäjän tarkoituskin. Esimerkiksi Helsingin Sanomat sallii nykyään niin karkean russofobian (joka mihin muuhun väestöryhmään kohdistettuna synnyttäisi välittömästi vastatoimia, puhumattakaan siitä, millä tavalla HS sallii nimitellä naapurimaan demokraattisesti valittua presidenttiä), että sitä on mahdoton pitää sattumana. Lehden julkaisijoiden mielestä on selvästikin parempi, että puhutaan trolleista kuin siitä, mistä Venäjän ja Yhdysvaltain suhteissa oikeasti voisi olla kysymys kuten öljystä ja aseista.

* * *

Toinen - ja luultavasti vielä huolestuttavampi - ongelma trollipuheissa on ns. tarkistetun totuuden lähes täydellinen hukkuminen hälyyn, joka koostuu paitsi tietämättömyydestä, myös harkitusta propagandistisen tiedon levittämisestä monissa eri muodoissa. Tämän sotkuisen hälyn keskeltä on aktiivisenkin ihmisen vaikea kaivella lähteitä, joita voi millään perusteella pitää luotettavina. Suomessahan ei ilmeisesti seurata laajemmin muun maailman tiedotusvälineitä, minkä seurauksena sanomalehdistö ja YLE voivat kaikessa rauhassa levittää yhden totuuden propagandaa ilman että kukaan puuttuu siihen. Kun samaan aikaan verkkokeskusteluissa sallitaan täysi kakofonia (pyydän anteeksi, jos yleistän oikeudettomasti seuraamani Helsingin Sanomien käytännön koskemaan kaikkia muitakin verkkofoorumeita), ei ole ihme, jos useimmat nostavat kätensä ylös, kääntävät selkänsä ja tekevät jotain ihan muuta.

Tämä juuri on uskoakseni mm. trollipropagandan tavoitekin. Terävä, asioihin pureutuva julkinen keskustelu ei ole koskaan ihmisen historiassa ollut eliitin suosiossa. Tänä päivänä ongelmaa ei voi ainakaan Suomessa ratkaista yksinkertaisesti katkaisemalla totuutta etsivien ja siitä ääneen puhuvien pää. Siksi joudutaan tuottamaan paljon hälyä siinä toivossa, että tolkut ihmiset kyllästyvät ja häipyvät paikalta. Mielestäni näin on Hesarin keskusteluissa pääosin jo tapahtunutkin, ja se ainoa selkeä poikkeus eli Unto Hämäläisen Perässähiihtäjä-blogi sulkeutui marraskuussa 2016. Toinen - ja sekin koko ajan käytössä oleva tekniikka - on tietysti epämieluisien näkemysten moderointi. Itse en ole saanut varmaan vuoteen läpi yhtään ainoata tekstiä, joka on liittynyt Ukrainan tilanteeseen. Kukaan muu kuin kirjoittaja itse ei tällaista ulossulkemista tietenkään huomaa, joten sitä on helppo käyttää.

Puheen siirtäminen kiusallisesta asiasta (kuten Yhdysvaltain ja Naton toimet Ukrainan kriisissä, Israelin hallinnon apartheid-politiikka tai ministerien taloudelliset kytkennät) väittelyksi siitä, kuka on aito isänmaallinen suomalainen, kuka Putinin palkkaama halveksittava trolli, sopii mainiosti niille, joiden vaikutusvalta ei ole mitenkään riippuvainen ns. julkisista foorumeista. Nykypäivän eliiteille onkin ominaista, että ne eivät keskustele siellä missä eliitin ulkopuoliset yrittävät pitää yllä illuusiota "vaikuttamisesta" asioihin (oma blogini on esimerkki tällaisesta illuusioajattelusta), vaan tyytyvät keskustelemaan keskenään ja jättävät nimimerkkihuligaaneille lakonmurtamisen likaiset työt eli mahdollisesti uhkaavan aidon keskustelun sabotoimisen.

* * *

Näitten nimimerkkihuligaanien toimintatavat eivät ilmeisesti ole kaikille tuttuja, koska osa ihmisistä ei joko koskaan ole seurannut muuta kuin oman harrastuspiirinsä verkkokeskusteluita tai ovat aikoja sitten lopettaneet yleiskeskusteluiden seuraamisen niiden ikävän luonteen takia. Otan tähän esimerkin, joka hyvin valaisee sitä tapaa, jolla keskustelu nykyään ohitetaan ja keskitytään sättimään muita. Tässä nimimerkki "Eino Turjake" antaa 7.1.2016 panoksensa keskusteluun CIA:n & Co:n väitteille siitä, että Vladimir Putin määräsi häiritsemään Yhdysvaltain vaaleja niin, että Donald Trump tulisi valituksi (kaikki kirjoitusvirheet ovat alkuperäisestä tekstistä):

"Meidän onneksemme täällä suomalaisilla foorumeilla toimivat tavalla tai toisella Venäjän trollit ja muut 'edustajat' voi kuka tahansa jolla on ÄO yli 15 tunnistaa ja jopa nähdä mihin lajiin tämä kuuluu: Pietarin trolleihin, loikkarisuomalaisiin eli J ryhmään. aitostalinisteihin, viherstalinisteihin, hyväntahtoisiinidiootteihin ja sairaalasta paenneisiin. Esimerkiksi HS ketjuilla kirjoittavat ovat ihan yksilökohtaisesti 100% luokiteltavissa. Sitten tietysti on trollien intelligentsija jonka ÄO on 40 luokkaa. He saattavat joskus onnistua muiluttamaan jutun jota ei nanosekunnissa ehdi haaita joko valheeksi tai propagandaksi tai muusi sekoitusyritykseksi. Onneksi tuossa suhteessa suurin osa kansalaisistamme on melko turvassa."

Edellisen kerran tällainen suhtautumistapa toisin ajatteleviin oli vallalla 1920- ja 1930-luvuilla, jolloin myös eliitti antoi äärioikeiston hoitaa likaiset työt, mutta sääti vapaaehtoisesti vasemmistolaisten kansalaisvapauksia rajoittavia lakeja ja käytännössä salli vasemmistoon kohdistuneen väkivallan, myös henkilökohtaisen. Jos rangaistuksia tuli, ne olivat lieviä ja armahdus tuli nopeasti. Emme ole vielä tässä tilanteessa, mutta pohjustavat menetelmät eivät siitä kauheasti poikkea, kun niitä tarkemmin katsoo. Poliisi harjoittelee voimankäyttöä tällä hetkellä pienen anarkistiporukan kimpussa, mutta niitä oppeja on helppo soveltaa isompiinkin joukkoihin, jos kansalla rupeaa kiehumaan yli. Verkkokeskusteluiden vihapuhe sallimalla ja sitä suorastaan lietsomalla (moderoidaan asiatekstit pois ja jätetään nimimerkkihuliganismi koskematta) luodaan pohjaa muillekin toimille. Jos tähän alistumme, myöhemmin on turha itseä.